Minä-päivä

Aina välillä vietän päiviä, jolloin teen juuri niinkuin minua sattuu huvittamaan. Pääasiallisesti päivät kutistuvat iltapäiviin töiden jälkeen, mutta tänään oli mahdollisuus toteuttaa kokonainen päivä itseni kanssa. En ole aikoihin nauttinut omasta laadukkaasta seurastani, joten mikä olisi sen parempi hetki kuin nyt, viikonloppuna kun on täysi hulina päällä ja sosiaalisuuskiintiö on varmasti täynnä taas hetkeksi sen jälkeen.

Aamulla oli kuitenkin hoidettavana asioita keskustassa, joten asiat pois alta ja aloitin ikkunaostosten tekemisen. En siis todellakaan aikonut ostaa mitään koko päivänä, mutta lopputulos on arvattavissa:

Toisaalta en laske kotoisan Prisman ostoksia niinkään ostamiseksi vaan käyttötavarahyllyjen täydentämiseksi. Miksi ikkunaostoksia? Koska reissu Dubliniin on edessä tiistaista eteenpäin, niin miksi ihmeessä tuhlaisin matkarahojani Suomessa. Nämä nyt kuitenkin tarttuivat mukaani, mutta niistä enemmän huomenna.

Kiertelin siis Helsingin keskustaa muutaman tunnin nauttien kaupoista (ja todeten, että syksyn sesonki alkaa näkymään jo). Rakastan vaatteita ja rakastan jokaista sesonkia. Kyllästyn herkästi ja saan tarpeekseni meneillään olevan sesongin vaatteista. Syksy on aina kuitenkin ollut itselleni rakas ja tärkeä vuoden aika, uuden alku. Suomen vuodenajoista paras ehdottomasti on mielestäni Elokuun Siniset Illat. Kun on hämärää, mutta silti ulkona voi olla, koska on lämmin. Ihan aidosti myös: Koska voin pukea päällebi vaatteita, joista pidän ja joita ei tarvitse valita sen mukaan, että ne ovat viileitä. Eli tervetuloa paksummat sukkahousut ja farkut, pitkän ja ihanan kesän jälkeen teitä jo kaipaakin.

Mutta vasta syyskuussa. Itselleni elokuu on ollut jo pitkään kesäkuukausi ja niin se on nytkin. Aion edelleen nauttia lämmöstä ja kesäsesongin vaatteista. Vielä elokuun voi pitää valkoisia housujani. Omaan siis vakaan käsityksen siitä, että pois lukien morsiammet, koko valkoisia alaosia kuuluu pitää vain välillä toukokuu-elokuu. Mistä tämäkin käsitys on syntynyt? Varmaan puhdasta perintöä äidiltäni.

Takaisin minä päivääni, johon sisältyi myös ruokailua:

Lounas aikaan nautittua possua perunamuusilla ja pippurikastikkeella. Chicos yllätti minut ruualla, joka oli oikeasti maistuvaa, vaikka makuuni pippuria oli liikaa. Tosin tilasin kyllä annoksen, jossa kerrottiin olevan pippurikastike, joten ei pidä valittaman.

 

Olin myös saanut postista tiistaina ilmoituksen siellä odottavasta paketista, joten kipaisin senkin hakemaan samalla. Paketissa on Evanssilta tilattuja housuja kahdet. Koska mustat housut on aika mahdoton saada kuvattua kivasti ilman, että ne ovat päälläni, joten joudutte tyytymään vain näihin kuviin. Kummatkin otin pitkällä lahkeella ja se osoittautui oikeaksi ratkaisuksi.

Joku kysyy, miksi ihmeessä tilasin mustia suoria housuja keskelle heinäkuun hellettä? Äitini on joskus opettanut, että aina voi ostaa mustia housuja ja mustia avokkaita, samoin kuin huiveja. Otin ne lähinnä siksi, että olivat tarjouksessa ja tahdoin kokeilla, millaiset ovat käytössä. Sovitettaessa ainakin tuntuivat todella hyviltä jaloissa.

Todella ainut ongelma minä-päivän vietossa on se, että ei ole ketään ottamassa valokuvaa minusta, joten päivän asu jää  nyt ikävä kyllä kuvaamatta kokonaan. Toisaalta käytössä oli Monsoonin rukea luottomekkoni yllä olevilla asusteilla ja vaalealla laukulla, joten niin kauheasti ei mitään uutta olisi ollut tarjolla.

Huomenna siis kosmetiikkaa ja markettilöytöjen ihanuuksia.