Kööpenhaminan reissun kuvasaldoa

Perjantaina oli siis lähtö viettämään uutta vuotta ja kohti Kööpenhaminaa. Kohti kaupunkia johon en mitenkään ihastunut ensimmäisellä kerralla ja tällä toisella kerralla tulos oli jälleen sama, en mitenkään ihastuksissani edelleenkään kaupungista ole. Tässä kohdassa on sanottava, että seura oli mitä parhainta, minua vaan se koko kaupunki ei vakuuta. Tanska ei ole halpa maa kiitos verotuksensa ja jotenkin on asiakaspalvelu vaikuttanut olevan siellä kovin vaikeaa. Mennään kuitenkin asia kerrallaan eli luvassa pitkä ja polveileva selostus kahdesta vuorokaudesta Köpiksessä.

Minä olen lentokenttäihminen. Viihdymme molemmat kentällä vallan loistavasti kun turvatarkastuksesta vaan on selvitty läpi voimme istuskella muutamankin tunnin kaikessa rauhassa katsellen ihmisvilinää ja kentän tarjontaa. Välipala näytti tältä, ei mitenkään ihmeellinen, mutta tunti siinä meni ihmetellessä kevyesti. Toinen vierähti sitten vähän Helsinki-Vantaan kauppoja ihmetellessä. Otsinkin yhden korusetin, jonka koetan muistaa kuvata jossain vaiheessa, matkan ainut ostos jota en kuvannut.

Lentokenttä näytti iltasella tältä. Pokkarikamera siis mukana koko reissun (koska se mahtuu käsilaukkuun) ja maisemia kuvattiin samalla kun konetta täytettiin elikkäs aika viime tipassa.

Lukemista matkalle tarjoilivat kummallekin Historia-aiheiset lehdet. Molemmat tuli kannettua kotiin saakka myös, sen verran olivat hyviä, että vielä haluan muutaman artikkelin tarkemmin lukea. Tanskan päässä se oli sitten junalla asemalle, kamat hotellille ja kohti luvattua Tivolia:

17€ ei sinällään ole mielestäni mikään paha hinta mennä sisälle jonnekin, jota kuitenkin mainostetaan maansa yhtenä suurimmista nähtävyyksistä. Tosin laitteisiin liput on sitten ostettava erikseen, tämä hinta on pelkästään sisäänpääsy.

En kiellä, etteikö Tivolin puutarha olisi kaunis ja vaikuttava myös talvella, voisin kuvitella sen olevan kesällä vielä kauniimpi. Silti kaipasin jotenkin lipulleni jotain enemmänkin vastinetta.

Rahalla sai kauniisti valaistuja rakennuksia (jotka ovat kaikki joko ravintoloita, matkamuistomyymälöitä tai molempia). Rahalla sai valtavan väentungoksen, jossa piti melkein käyttää kyynerpäitään, jotta pääsi eteenpäin. Rahalla sai kasan agressivisia kauppiaita, jotka tyrkyttivät myymiään tavaroita.

Rahalla sai myös tämän minusta yksinkertaisen kauniisti valaistun puun jonka alla oleilin kohtalaisen kauan. Se oli syrjässä, joten vähemmän ihmisiä. Ihania punaisia valosydämiä.

Laitteet olivat kyllä toiminnassa ja erillisellä maksulla näihinkin olisi toki päässyt. En ole mikään kovin suuri laitteiden ystävä, muutamassa kuten näissä kahdessa olisin varmaan käynyt, mutta erikseen lippuja päätin, että en halua. Kaksi kerroksinen karuselli oli kyllä kivan näköinen.

Jotain oli kuitenkin syötävä kun edellisen ruuan tapaisenkaan oli saanut Suomen päässä. Niinpä se oli tällainen pitsan tapainen puoliksi ja kolaa nassuun. Hyvin jaksoi iltaan saakka jolloin saikin sitten kunnon rehellisen pihvin. Ei mikään gourmet paikka ja annokset olivat ankean näköisiä (jonka takia en jaksanut edes koettaa kuvata niitä), mutta ruoka oli hintaansa nähden hyvää.

Kauniisti valaistu koko paikka on, joten jäimme odottamaan innolla suuresti luvattua ja kehuttua ilotulitusta:

Ei olisi tarvinnut. Ihmiset tunkivat väkipakolla eteenpäin niin, että meinasi alkaa heikottamaan kun koetin päästä pois. Ymmärrän hyvin ihmisiä, jotka eivät kestä väentungosta, en minäkään enää, en etenkään kun se keski-ikäinen nainen humautti laukulla vatsaani. Ilotulitus itsessään oli pettymys, olisi ollut vaikka olisi lähempääkin katsonut. Olen käynyt katsomassa useamman ilotulituksen elämäni aikana ja monesti nähnyt, miten kauniin ajoitetusti ne osataan ampua taivaalle. Tämä oli vaan pelkkää räiskintää. Kaunista sellaista, mutta koko harmonia puuttui.

Rehellisesti: En suosittele Tivolia kohteeksi kenellekään. Mahdollisesti lapsille kesällä, mutta muuten en haaskaisi rahojani ylihinnoiteltuun paikkaan jossa sinulle koetetaan pakkomyydä aivan kaikkea aivan koko ajan etkä saa hetkenkään rauhaa.

Arvatkaa miten Kotinörtti ratkaisi nauruksi taittuneen pettymykseni?

Hänen nimensä on Karuselli ja hän on Tivolin pienempi versio. Eli samaan Build A Beariin siis suuntasimme ja ennen iltaruokaa lahjoi Kotinörtit vielä mininallella. Olisin kuulemma saanut oikeankin kokoisen, mutta mini oli minusta söpömpi.

Lauantai aamu koitti virkeänä ja ainut kokonainen päivä Köpiksessä saattoi alkaa.

Alkoihan se, näinkin "terveellisellä" aamupalalla. Yövyime siis kuten viimeksikin Omenahotellissa (sijaintinsa kannalta ihan ehdoton) ja kuten viimeksikään emme ottaneet aamupalaa erillishintaan vaan tyytyväisinä ostimme lähellä olevasta kioskista tarpeet aamuiseen vatsantäyttämiseen.

Neule: Vero Moda (Stocca)
Laukku: Longchamp
Farkut: Evans

Kengät: New Look

Näissä varsin rennoissa vaatteissa suuntasimme kävelymme ostoskeskukseen. Emme viimeksi saaneet mentyä sinne saakka, joten nyt se oli ehdottomasti listalla ensimmäisenä kohteena.

Tämä oli se ainut kauppa, jonka takia tuonne mentiin. Nimittäin se Saksassa niin rakastamani kenkäkauppa löytyy myös Kööpenhaminasta. Aleista huolimatta myös tuolla huomasi Tanskan verojen tason, silti sanon että en saa Suomesta koskaan yhtä edullisesti nahkakenkiä kuin tuolta. Kenkäfriikille tuo paikka oli jo itsessään sellainen, että sen takia kannatti lähteä reissuun.

Siellä oli myös iso akvaario josta nämä Nemo-elokuvasta tutut kalatkin bongasin.

Kööpenhamina tervehti meitä siis koko lauantain kauniina ja aurinkoisena, joskin kohtalaisen tuulisena. Kunnon toppatakilla kuitenkin selvisi vallan hyvin ja ostoskeskuksen jälkeen oli vuorossa Stöget. Kaikkineen siis lauantai kului kauppojen ollessa auki niitä kierrellen ja sen jälkeen saattoikin hetkeksi rojahtaa vaakatasoon huoneeseen. Se hetki kesti kaksi tuntia kun kumpikin autuaasti nukuimme ilta kuuteen saakka kaksi tuntia päikkäreitä. Ulkoilma ja yhdeksältä ulos lähteminen veivät veronsa selvästi. Hätä ei ollut tämän näköinen, iltaa oli jäljellä vielä.

Ensin kuvasin ostokset:

Kotinörtti on satunnainen piipun polttaja ja nämä ovat asiaan perehtyneille kuulemma vähän sama asia kuin LVn laukut. Kaikki ei tykkää niistä, osa rakastaa niitä, mutta liki kaikki tunnustaa ne laadukkaiksi. 

Minun oli pakko saada ostaa tämä Kotinörtille. Mies rakastaa kumpaakin Autot leffaa ja pakkohan tämä oli ostaa. Stögetille on muuten aukeamassa Hamley's, näin jos lapsia/kummilapsia omaavia on lukijoiden joukossa ja miettii, mistä saisi kivaa tuliaista tuotua.

VeroModasta tarttui mukaan tämä sininen paita. Todella kaunis sininen ja ainut oikeastaan halpa ostos koko reissun aikana. Ainut jäljellä oleva koko.

Saanko esitellä uudet aamukahvimukimme. No ei ihan, mutta riittävän isot sammiot on kuitenkin hankittuna oli se sitten kahville, teelle tai muuten vaan. Pehmolelut tulivat mukien mukana. Kumpikin roikkuu omassa autossani, olivat ennen ristiin, mutta Ihaa siirrettiin Jörön seuraksi Nissaniin eilisten tapahtumien johdosta.

Uudet kengät <3 Kööpenhaminan Deichmann on selvästi konservatiivisempi kuin Saksan vastaavat ja sen huomasi valikoimassa. Tuo on siis kauppa jossa avokas kuin avokas kokoa 38 istuu jalkaani ja on kaikin puolin täydellinen. Hyvin harvoin ovat kengät olleet liian kapeita. Koska mustien avokkaideni tila oli heikoissa kantimissa, niin niitä tuli ostettua sitten kahdet. Syksyllä tehdyn inventaarion jälkeen kahdet jäivät ja niistäkin toiset vana jos suutari saa pelastettua ne. Hämmästytin itseäni ostamalla myös pikkaisen korkeammat kiilakorot kuin edelliseni. Ehkä minusta vielä tulee kiilojen ystävä.

Mekko: Mark's&Spencer

Bolero: Mexx

Illallistamaan ja vuotta vastaanottamaan pääsin juuri sinne minne tahdoinkin - Irkkupubiin. Toivottavasti kuvasta saa selvää vaikka näemmä unohtunut kääntää se kokonaan. En halunnut hienoon ja kalliiseen ravintolaan vaan pakkaan jossa viihdyn, jossa kuuntelin koko illan irlannin murretta, nautin illalliseksi kunnon lammaspataa Guinnesilla vauhditettuna. Kotinörtillä ei mitään tätä vastaan ollut, olisin minä hänen toiveestaan mennyt jonnekin muuallekin, mies itseasiassa itse tätä toivoi vuodenvaihteen viettopaikaksi.

Irishcoffeeta nautiskellen vaihtui täällä vuosi. Juuri siinä seurassa jossa halusin ja niin rauhallisesti kun olin toivonut.

Niillä saa tomosia megakokoisia Froosh pulloja <3 Mä haluan Suomeen kanssa tommosia. Sunnuntaina siis aamupala oli tällainen, ei krapulaa mutta koska kentälle oli aavistuksen kiire, niin aamulla kauheasti ehtinyt ajattelemaan. Ajatuksena oli syödä kentällä shoppailun ohessa. Olin jo perjantaina bongannut kentällä valtavia -50% kylttejä ja koska tullessa oli kiire Tivoliin niin nyt päätimme, kun lento lähtee 13:15 niin olemme kentällä jo yhdeltätoista jotta saamme nauttia rauhassa...

Neule: Esprit

Farkut: Evans

Saappaat: Evans

Näissä vaatteissa siis lähdettiin, lentolaukut pakattuina matkalukuiksi ja käsimatkaan menossa vain Kotinörtin olkalaukku ja oma käsilaukkuni.

Virhe nro.1

Kastrupilla vaikka check innin voi tehdä hyvinkin ajoissa itse, niin laukkuja ei voi jättää ennen kuin kahta tuntia ennen koneen lähtöä. Myönnän, tämä oli oma virheeni. Se, että Kastrup ei avannut kuin yhden tiskin josta hoitaa samalla kaikki, niin itse chekanneet kuin tiskillä katsottavatkin ei pelastanut tilannetta. Puoli tuntia jonotusta. Aikaa koneen lähtöön 1,5h.

Hyvin siis aikaa vielä. "Ostetaan kulta koneeseen jotain syötävää, niin ehditään kiertämään kaupat rauhassa" ehdotti Kotinörtti ja totesin ajatuksen olevan erinomainen.

Kastrupin suurin virhe:

"Mutta eihän kukaan matkusta uuden vuoden päivänä kun ei mikään ole auki"

Turvatarkastuksen virkailijan selitys sen jälkeen kun olimme jonottaneet sinne tunnin. Se oli se hetki kun harkitsin rajavartiolaitokselta tulliin lainatun miehen päin naamaa huutavani, että niin, kaikki on kiinni paitsi lentokenttä ja sen ostosmahdollisuudet. En huutanut vaan annoin tarkistaa koska portit piippasivat (eivät pelkästään minulla vaan kaikilla muillakin = jokainen tarkistettiin käsin).

Aikaa portille siirtymiseen alle 20min. Nopealla strageialla minä kerkesin kiertämään JackPotin alennuksen ja hakemaan neuleen jonka olin haaveillut saavani kun sen tullessa bongasin ja Kotinörtti ehti hakemaan syötävät koneeseen.

Portilla ajallaan, me ja noin 10 muuta ihmistä täyteen buukatusta koneesta. Kone lähdöstä 30min myöhässä koska ihmiset jonottivat turvatarkastukseen.

Summasummarum:

Minä nautin matkasta koska Kotinörtti oli reissussa mukana ja koska teimme asioita yhdessä. Tanskassa on Saksasta rakastamani kenkäkauppa, Briteistä rakastamani vaatekauppa ja parhaita Irkkupubeja johon olen saarten ulkopuolella törmännyt. Sen sijaan en saanut asiakaspalvelua missään vaiheessa ja kiitos Kastrupin "Kyllä 5 pistettä selviää uudesta vuodesta sen normaalin 20 sijaan" ideologiasta heihei Mulberryn ja monen muun kalliimman merkin alennusten selaus mahdollisuudet. Kaikkineen kuitenkin plussan puolella juuri Kotinörtin ihanuuden takia.