Uuden vuoden päätöksiä

Minä olen luvannut useampi vuosi sitten jo, että en tee uuden vuoden lupauksia, niinpä näitäkään ajatelmiani ei oikeastaan voi kutsua sellaisiksi. Monta vuotta olen jo käyttänyt termiä uuden vuoden päätöksiä. Pysyn päätöksissäni muutenkin paremmin ja koetan saada mahdollisuuksien mukaan aina jotain järkevää aikaan. Viimevuotinen päätökseni oli antaa enemmän itselleni aikaa ja tehdä asioita itseni kanssa. Minä tein. Aloitinhan blogin kirjoittamisella ihan uuden harrastuksenkin. Tein muutakin, mutta niistä ei sen enempää.

1.



Tänä vuonna päätökseni on koettaa syödä terveellisemmin. Tämä ei tarkoita siis laihdutuskuuria. Tämä tarkoittaa E-koodien vähentämistä ja ennemmin kotona ruuan laittamista kuin ravintolaan menemisestä. Olen aikanani rakastanut todella paljon ruuan laittamista, tämä rakkaus kuitenkin katosi kun ei ollut ketään jolle laitaa ruokaa. Totta kai oli ystäviä vaikka kuinka mutta tietänette mitä tarkoitan. Kotinörtin asuessa vielä eri osoitteessa en silloinkaan kokannut terveellisesti vaan söin paljon ulkona. Nautin edelleen ulkona syömisestä, muta se mitä koetan tehdä on välttää kaiken mössön tunkemista itseeni. Tarkoitan siis lisä aineita, niitä ihastuttavia E-koodeja.


 Saan edelleen syödä juustoa, pekonia jne. Jos minulle tarjotaan karkkia ja mieleni tekee sitä, niin en kieltäydy siitä. Koetan tehdä kuitenkin kotona terveellisempää ja hyvää ruokaa, joka maistuisi. Opetella samalla uusien mausteiden käyttöä sekä koettaa välttää einesruokia. Ne on ollut niin helppo vaan napata mukaan kaupasta, mutta nyt niistä on tultava poikkeuksia, ei sääntöjä. Paitsi maksalaatikosta, edelleen silloin paras on se Saarioisten perinteinen rusinoilla. Mutta muuten.


Koetan antaa itselleni mahdollisuuden terveellisempään ruokaan ja saada laitettua sitä kotona. Samalla teen eväät töihin Kotinörtille.

2.


Koetan ulkoilla enemmän. Ei minusta tule nyt ja tuskin koskaan tulevaisuudessakaan tulee mitään urheilijaan viittaavaankaan. Koetan kuitenkin saada sisällytettyä viikkoihini kävelyreissuja. Kävellä edes pieniä lenkkejä viikoittain. En vaadi itseltäni tämän kanssa kovinkaan paljon, en halua pakottaa itseäni suuremmin mihinkään. Haluan vain saada vähän happeakin keuhkoihini.


Näillä päätöksillä minä menen. Miten on teidän päätöksienne tai lupauksenne?

Kommentit

  1. Hei Dahlia ja tsemppiä päätöksiisi kuten niitä haluat kutsua :D
    Hyvä ruoka on loistava päätös, saman olen luvannut itsekin ihan ykkösasiana. E-koodeja olen vältellyt jo jokusen vuoden, käsilaukussa aina mukana kirjanen jossa lueteltu kaikki koodit ja "suomennus" niistä. Juustot ovat minullekin ihan paras juttu ja joka-illan herkku, niistä en luovu eikä tarvitsekaan. (Hyvissä juustoissa ei ole lisäaineita.)

    Itse olen aina liikkunut suhteellisenkin paljon, mutta aina hyvät lupaukset ja päätökset tuntuvat lopahtavan... Silläpä nyt itselläni tuo "Tiibetin riittien" lupaus jossa teen nyt joka aamu aivan minimimäärän toistoja seurauksena olo että haluaisi tehdä useamman ja intoa jää seuraavallekin aamulle.

    Lupauksenani on myös edes tuo kahdensadanmetrin liikenneympyrälenkki. Niinpä aina kun jaksaa vaan nuo lenkkarit ja releet kiskoa päälle niin mielellään sitten käveleekin siitä vaivasta vähän pidemmänkin lenkin...
    Kävelyssä / lenkkeilyssä (jotka myös kuuluvat omiin lupauksiini) ei ole ainakaan omalla kohdallani kyse laihduttamisesta tai "vartalonmuokkauksesta". Kävely vaan on yksinkertaisesti ihanaa ja rentouttavaa, mielestäni yksin harrastettuna lähes meditatiivinen kokemus... Tosin eniten näin yleistöhöttäjänä ja seurallisena ihmisenä nautin pitkistä lenkeistä ystävän seurassa. Matka ja aika kuluu aivan huomaamatta, siinä sivussa raitista ilmaa ja hyvää kuntoa... Täydellinen setti :D

    Herkkujen kohdalla olen samoilla linjoilla kuin sinäkin. Jos mieli tekee kun tarjotaan niin ilmanmuuta ja ilman syyllisyyttä... Itse en aio kotiin karkkeja ostella mutta kylässä mennään sillä mitä emäntä tarjoaa :)

    VastaaPoista
  2. Johanna:

    Kyllä täällä kovasti koetetaan kaikkea mahdollista "moskaa" välttää. Välttämättä en ole taipumassa sen tarkemmin vielä ainakaan tutkimaan koodien sisältöä vaan yksinkertaisesti vähentämään einesten ja puolivalmiiden ruokien käyttöä. Samassa koettaa opetella uusien mausteiden käyttöä, etenkin yritit ovat vielä hakusessa.

    Kävely on itselleni enemmän työpäivän nollaamista kuin sitä, että koettaisin muokata kehoani. Tämä on mitä on ja sen kanssa olen oppinut elämään. Sen sijaan se rauhoittuminen on siinä se puoli, jota kaipaan elämääni enemmän.

    Katsellaan kauanko näiden kanssa mennään, toivottavasti mahdollisimman pitkään.

    VastaaPoista
  3. Itse tein päätöksen, että vuoden lopuun mennessä puhun tanskaa niin sujuvasti, että voin opiskella yliopiston tanskankielisellä linjalla (yliopiston materiaalit ovat kaikki englanniksi, joten en ole paineissa lukemisen suhteen - joka muutenkaan ei tuota ongelmaa) yliopistossa.

    Lisäksi päätin, että saan vatsalihakseni taas näkyviin tai ainakin kosketeltaviin. En liikaa, vaan niin, että voin tyytyväisenä maata kesällä stadikalla bikineissä :)

    Ja lopuksi päätin, etten hermostu tuolle tanskalaiselleni vaikka Suomeen muutto saattaa olla hankalaa ikävä ja kova koulu. Vaikka se valittaisi, itkisi, parkuisi ja haukkuisi maata. Koska tiedän mitä se käy läpi, teinhän sen itse viime vuonna.

    Onnea päätöksien pitämiselle!

    VastaaPoista
  4. Massi: Kuulostaa hienoilta päätöksiltä, uuden kielen opiskelu on aina haaste. Onneksi tosin on se natiivisti kieltä puhuva opettajana, niin menee ehkä aavistuksen helpommalla.

    Voisi itsekin harkita tuota hermostuneisuuden välttämämistä. Varmasti se kulttuurishokki on sielläkin päässä edessä vielä, tulihan se sullakin eteen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!