Lauantai iltana oli vuoroissa muutto porukalla saunomista asunnossa jonne ei oltu vasta kannettu tavaroita, mutta jonne kätevästi käveli asunnolta jonne tavaroita oli muutettu. Kovin moni kävi kotona viemässä auton, vaihtamassa vaatteita, mahdollisesti vielä syömässäkin. Osa taas siirtyi ravintolan puolelle ruokailemaan ja vaappui sen jälkeen suoraan saunomaan. Me valitsimme Kotinörtin kanssa kotona käymisen, joskin auto tuli silti otettua mukaan, eli varsin maltillisesti mentiin, itse kokislinjalla ja Kotinörtti sai tuhottua kaiketi kaksi shottia koko illan aikana.
Minä kaipasin lämpöä ja kokeiltuani ties minkälaisia yhdistelmiä taivuin lopulta tämän kesätakkini käyttöön. Sinällään ei ole uutta, että minä laitan kesätakin talvella bleiserin korvikkeeksi, mutta kyllä se aavistuksen liian fansy oli näihin illanistujaisiin. Onneksi rakkaat ystäväni joista muuttoporukka suurimmaksi osaksi koostui, ovat tottuneet siihen, että välillä minulle vaan tulee sellainen olo, että kirjekuorilaukku ja vähän parempi asukokonaisuus on se, mitä kaipaan.
Tämä Kotinörtin vaatetus kertoi ehkä enemmän illasta, eli farkuilla ja neuleella olisin minäkin pärjännyt, ongelmaksi muodostui se, että en tarjennut niillä ja vaikka hetken harkitsin aina yhtä luotettavaa Jack Potin neulettani niin kaipasin jotain muuta välillä. Älkää vaan kysykö mistä Kotinörtin vaatteet ovat peräisin, farkkujen ostopaikkaa en kuollaksenikaan muista, t-paita on geneerinen musta t-paita, niitä on monta ja Tommy Hilfigerin neule taas omalta Äidiltäni joululahja.
Kuten siis todettua, illanistujaiset eivät olleet mitkään fansypansyt, mutta minä viihdyin todella hyvin:
Muovimukit muuton jäljiltä kannettiin tiskausta helpottamaan. Maistui suurelle osalle siideri jos toinenkin ja vaikka ruokaa oli syönyt, niin kyllä se suolainen pikkupurtava maistui kaikille
Matemaatikko oli tehnyt ihanan makuisia keksejä, josta tietenkin ehdin maistaa ennen kuin muistin kuvata sen. Hyviä olivat.
Tämä oli varmaan illan yleisimpiä asentoja, jalkojen venyttely. Myönnettäköön, että meistä kovin moni ei tee raskasta fyysistä kantotyötä leipätyökseen, joten muutamallakin oli jalat venyttelyvuorossa.
Ihana lauantai ilta, jotain kertoo kantamisen raskaudesta se, että minä olin autuaallisesti unten mailla jo kahdeltatoista ja me olimme viimeisten joukossa jotka lähtivät kotiin.
Näistä ihanan rennoista tunnelmista sai voimia jaksaa taas huomenna alkavaa viikkoa kyllä tehokkaasti.
Takki: Kirppari löytö
Neule alla: Esprit
Farkut: Evans
Kengät: Pertti Pahlmroot
Laukku: Dorothy Perkins
Minä kaipasin lämpöä ja kokeiltuani ties minkälaisia yhdistelmiä taivuin lopulta tämän kesätakkini käyttöön. Sinällään ei ole uutta, että minä laitan kesätakin talvella bleiserin korvikkeeksi, mutta kyllä se aavistuksen liian fansy oli näihin illanistujaisiin. Onneksi rakkaat ystäväni joista muuttoporukka suurimmaksi osaksi koostui, ovat tottuneet siihen, että välillä minulle vaan tulee sellainen olo, että kirjekuorilaukku ja vähän parempi asukokonaisuus on se, mitä kaipaan.
Tämä Kotinörtin vaatetus kertoi ehkä enemmän illasta, eli farkuilla ja neuleella olisin minäkin pärjännyt, ongelmaksi muodostui se, että en tarjennut niillä ja vaikka hetken harkitsin aina yhtä luotettavaa Jack Potin neulettani niin kaipasin jotain muuta välillä. Älkää vaan kysykö mistä Kotinörtin vaatteet ovat peräisin, farkkujen ostopaikkaa en kuollaksenikaan muista, t-paita on geneerinen musta t-paita, niitä on monta ja Tommy Hilfigerin neule taas omalta Äidiltäni joululahja.
Kuten siis todettua, illanistujaiset eivät olleet mitkään fansypansyt, mutta minä viihdyin todella hyvin:
Muovimukit muuton jäljiltä kannettiin tiskausta helpottamaan. Maistui suurelle osalle siideri jos toinenkin ja vaikka ruokaa oli syönyt, niin kyllä se suolainen pikkupurtava maistui kaikille
Matemaatikko oli tehnyt ihanan makuisia keksejä, josta tietenkin ehdin maistaa ennen kuin muistin kuvata sen. Hyviä olivat.
Tämä oli varmaan illan yleisimpiä asentoja, jalkojen venyttely. Myönnettäköön, että meistä kovin moni ei tee raskasta fyysistä kantotyötä leipätyökseen, joten muutamallakin oli jalat venyttelyvuorossa.
Ihana lauantai ilta, jotain kertoo kantamisen raskaudesta se, että minä olin autuaallisesti unten mailla jo kahdeltatoista ja me olimme viimeisten joukossa jotka lähtivät kotiin.
Näistä ihanan rennoista tunnelmista sai voimia jaksaa taas huomenna alkavaa viikkoa kyllä tehokkaasti.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!