Takkeja. Takkeja. Takkeja.

Taannoin kävimme Business Womanin kanssa hänen blogissaan keskustelua eräästä hänen takistaan ja hän innosti minua esittelemään teille takkejani, joten tässä näitä sitten tulisi. Kuvat on otettu blogin kuva-arkistosta ja jokainen nähty täällä kertaalleen ainakin aikaisemmin, mutta eipä se varmaankaan menoa haittaa.

Aloitetaan vuoden kulun alusta, eli kauniista kukkivasta keväästä. Käytän samoja takkeja keväällä ja syksyllä, mutta vähän koetin järjestää näitä, joten otetaan trenssit tähän kevääseen.



Haloselta ostettu trenssi oli kesälläkin "sadettakki" käytössä ja tällä hetkellä vain odotankin, että saisin sen uudelleen käyttöön eli huomattavasti lämpimämpiä kelejä kaivattaisiin.



Sokokselta puolestaan on löytynyt tämä valkoinen trenssi. Valkoinen on yksi suosikki väreistänni ympäri vuoden ja vaikka väri onkin todella arka käytettäväksi, niin mielelläni tätä pidän päälläni. Mukana valintaa tekemässä ollut Pixie ihanasti totesikin silloin, että onneksi sen voi pestä koneessa.

Siirrytään sitten kesä takkeihin. Kyllä, jostain syystä mielestäni myös kesä kaipaa takkeja. Moni saattaa miettiä, että mihin takkeja kesällä tarvitaan, mutta minä pidän niistä, etenkin kankaisina lämmittäjinä, joten tässä olisi niitäkin:



Tämä Dublinista ostettu valkoista denimiä oleva takki on palvellut nyt talvella bleiserinä ja se on ihan suosikki takkini kaikenkaikkiaan. Lämmin, menee pieneen tilaan ja muutenkin mielestäni hyvin sopiva minulle.



Vuosia sitten kirpparilta ostettu pidempi kangastakki on omiaan kesälle ja talvellekin juhlavampana takkina. Se on kuosiltaan sen verran "kiireinen", että yksinkertaiset asusteet toimivat sen kanssa parhaiten ja tätä tulee käytettyä joskus talvisinkin. Ei aina, mutta silloin tällöin.

Sitten voidaankin siirtyä syystakkeihin tai ainakin niihin takkeihin, joita käytän syksyisin:



Tämä ensimmäinen ei nyt varsinaisesti ole takki, mutta Sokokselta viime syksynä ostettu saali on mitä mainioin lämmittäjä kuvien vähempisateisina syyspäivinä. Niitä ei Suomessa välttämättä ole kovin paljon, mutta se ei ole estänyt silti tätä ihanaa hankintaa tekemästä ja sitä myös käyttämästä aina kun se on mahdollista.



Sain tämän takin, omasta toiveestani, Äidiltäni valmistujaislahjaksi kun AMKsta paperit sain ulos. Lontoossa vastaan tullut takki on yksi suurimmista aarteistani. Rakastan, rakastan, rakastan tätä takkia. Siinä on asennetta, se on lämmin ja se on vaan kaikin puolin itselleni aivan täydellinen takki.


Kun ilma viilenee kaivan yleensä esille myös tämän Espritin viitta-takin. Tämäkin äärettömän lyhyen käyttöajan takki, mutta silti hyvin rakas. Aavistuksen hankala laukkujen kanssa, kun minä pidän tuollaisista, joissa on lyhyemmät kahvat, mutta kyllä senkin saa toimimaan.

Sen jälkeen voidaankin siirtyä talvitakkeihin, joita ennen tätä talvea oli oikeastaan vain kaksi. Nyt syksyn aikana sain kuitenkin hankittua muutaman lisää:



Pitkä villakangastakki oli alkutalvesta ihan liikaa ja siksi kun tämä ihastuttava yksilö suorastaan hyppäsi syliin Stoccan aleissa olin myyty. Ihanan lämmin ja samalla oikeastaan aika imartelevan näköinen takki joka toimii etenkin alku ja lopputalvesta kun paleluun taipuvat jalkani eivät kaipaa niin paljon lämmikettä.



Tämänkin varmaan muistatte, Sokoksen aleista hankkimani vapaa-ajalle enemmänkin suunnattu ihana valkoinen toppatakki, joka saa edelleen hymyilemään. Kertakaikkisen ihana ja sopivan mittainenkin.


Sitten on tämä kylmien kelien pelastajani, toissa jouluna Äidiltä joululahjaksi saatu pitkä villakangastakki. Tänne mahtuu alle kunnolla vaatetta ja pitkät helmat takaavat, että jalkani eivät palele alinomaan.

Sen lisäksi talvella on käytössä vielä kaksi muutakin takkia. Harmaasta kelsiturkistani ei valitettavasti ole kuvaa, polvimittainen UFFilta 5€:lla ostettu takki on polvimittainen. Miksi siitä ei ole kuvaa? Ulkona on kylmä kuvata enkä tahdo Kotinörtin jäädyttävän sormiaan ja sisälle tullessa takki onkin sitten tukahduttavan kuuma. Käytännössä se on käytössä vain niinä päivinä kun lämpömittari laskee aamulla alle -20 lämpötilaan.

Sen lisäksi on sitten se ehkä kerran tai kaksi talven aikana käytettävä rakkauteni:



Sain tämän tekoturkin joululahjaksi 17-vuotiaana. Laadukas aikanaan reippaan tuhat markkaa maksanut takki oli mitä ihanin Wanhojen Tanssi vaate ja sen jälkeen se on palvellut kaikissa talven häissä, hautajaisissa, ristiäisissä sekä ooppera reissuilla. Periaatteessa en tätä tarvitsisi, mutta kyllä se vaan silti on niin ihanan lämmin ja samalla niin ihanan pehmoinen, että en voisi kuvitellakaan luopuvani siitä.

Tässä siis oma takki valikoimani. Millaiselta teidän takki valikoimanne näyttää?

Kommentit