Tänään katselin aamulla kahvia juodessani keittiön pöytämme puntaroiden. Muovipintainen Marimekon sinivalkoinen pöytäliina on opiskeluaikainen ja siinä on tahroja, jotka eivät lähde enää pois. Minä meikkaan aamupalaa syödessä, joten luomivärini ajelehtivat pitkin pöydän päätyä kahvinkeittimen vieressä, samoin leivät seilaavat pussissa pitkin pöytää. Kerroinko jo, että Kotinörtti ei jostain syystä osaa syödä murustamatta?
Päätin jo aamulla, että tänään sisustan hieman. En tiennyt vielä miten ja millä värillä, mutta vuosia palvelleen pöytäliinan heittäisin roskiin, niin monta kertaa sen puhdistamista yrittäneenä, että se vaan ei onnistunut. Jouduin kuitenkin lähtemään kesken päivää töistä pois, niska- ja selkäkivut vetivät niin pahaksi olon, että muutamaa tuntia työajan loppumista jouduin luovuttamaan ja siirtymään kotiin. Siis lääkettä kurkusta alas ja unta päälle.
Ehdimme kuitenkin Kotinörtin kanssa kauppaan vielä ennen yhdeksää, oikeastaan seitsemältä olimme jo Sellossa. Minä edelleen hivenen pöllähtäneenä lääkkeiden jäljiltä, mutta enää ei sentään oksettanut. En Selloon kävellessäkään vielä tiennyt, minne olen oikeastaan menossa ja mitä olen hakemassa. Kunnes huomasin käveleväni Pentikille sisään.
Minä pidän Pentikistä, Kotinörtti vihaa niitä hirvikynttilänjalkoja (vai onko ne poroja? Niitä kuitenkin) ja samalla oli ennakkoluuloinen koko kauppaa kohtaan. Päättäväisesti kuitenkin ilmoitin, että me olemme molemmat yli kolmen kymmenen, me voimme ostaa Pentikkiä eikä ole tarve Ikean halvimmille. Meistä kumpikin vasta opettelee kodin sisustamiseen panostamista, itsemme osaamme kyllä panostaa ja joihinkin harvoihin hankintoihin kuten sänkyyn ja astioihin. Sen sijaan tekstiilit ja sisustaminen muuten on jäänyt vähän lapsipuolen rooliin minun karsastaessa kodin laittamista ja Kotinörtin oleillessa oli kotona sisustettu suuremmin tai ei. Hiljaa hyvä tulee, minäkin opin.
Bongasin Pentikin poistomyynnistä ilmeisesti viime vuoden pääsiäisen pöytätabletteja ja ihastuin turkoosiin samantien. Minulle aivan sama minkä vuoden versioita nämä ovat, väri on kaunis ja sopii kuin nenä päähän suunnitelmaani joka alkoi muodostua päässäni. Samasta liikkeestä löytyi pienempi kori meikeilleni ja ruokapöydälle sopiva pitkulaisempi kori leiville. Koska meillä on nk. vajaa neljän hengen ruokapöytä (120cm pitkä siis, täydellinen kahdelle, menee neljälle kun vetää seinästä irti) ostin vielä kolmannen tabletin pöydän päätyyn niiden korien alle.
Tämä kuulostaa nyt kyllä todella hullulta, että vasta tämän ikäisenä olen oppinut ajattelemaan, että voisin vaikka sisustaa asuntoani. Olen ostanut kyllä uusia verhoja ja niitä täälläkin jossain vaiheessa mainittua säilytyslipastoja, mutta ostaakseni vain siksi, että saan jotain piristävää kevääseen mennessä, se on ollut itselleni uutta. Niin paljon kun rakastan itseeni panostamista noin muuten. Ehkä minä tämänkin opin vielä.
Otin kuviakin noista uusista tuotteista, kamerassa on tuollainen "hempeilykuvaus" vaihtoehto, joten sillä vaihteeksi:
Kynttilälyhty ja siihen sopivat lasiset munat löytyivät Pentikiltä myös, ruokakaupassa käydessä mukaan vielä pieniä suklaamunia lasiseen kulhoon, joka oli Prisman puolella. Kivan keväinen tästä minusta tuli, vaikka nyt itse sanonkin. Veikkaan noiden suklaisten munien katoavan tuosta kyllä aika nopeasti, lasisia toivottavasti ei kukaan erehdy syömään.
Avocado-juustoraaste salaattia vielä pihvin kanssa iltaruokana ja kaikkineen sanoisin, että huolimatta aikamoisesta lääkepöllystä, niin kaikkineen hyvä perjantai. Nyt voikin sitten kupsahtaa sängyn päälle ja nukkua kipua ohitse jos huomenna olisi jo huomattavasti parempi päivä. Todennäköisesti onkin.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Päätin jo aamulla, että tänään sisustan hieman. En tiennyt vielä miten ja millä värillä, mutta vuosia palvelleen pöytäliinan heittäisin roskiin, niin monta kertaa sen puhdistamista yrittäneenä, että se vaan ei onnistunut. Jouduin kuitenkin lähtemään kesken päivää töistä pois, niska- ja selkäkivut vetivät niin pahaksi olon, että muutamaa tuntia työajan loppumista jouduin luovuttamaan ja siirtymään kotiin. Siis lääkettä kurkusta alas ja unta päälle.
Ehdimme kuitenkin Kotinörtin kanssa kauppaan vielä ennen yhdeksää, oikeastaan seitsemältä olimme jo Sellossa. Minä edelleen hivenen pöllähtäneenä lääkkeiden jäljiltä, mutta enää ei sentään oksettanut. En Selloon kävellessäkään vielä tiennyt, minne olen oikeastaan menossa ja mitä olen hakemassa. Kunnes huomasin käveleväni Pentikille sisään.
Minä pidän Pentikistä, Kotinörtti vihaa niitä hirvikynttilänjalkoja (vai onko ne poroja? Niitä kuitenkin) ja samalla oli ennakkoluuloinen koko kauppaa kohtaan. Päättäväisesti kuitenkin ilmoitin, että me olemme molemmat yli kolmen kymmenen, me voimme ostaa Pentikkiä eikä ole tarve Ikean halvimmille. Meistä kumpikin vasta opettelee kodin sisustamiseen panostamista, itsemme osaamme kyllä panostaa ja joihinkin harvoihin hankintoihin kuten sänkyyn ja astioihin. Sen sijaan tekstiilit ja sisustaminen muuten on jäänyt vähän lapsipuolen rooliin minun karsastaessa kodin laittamista ja Kotinörtin oleillessa oli kotona sisustettu suuremmin tai ei. Hiljaa hyvä tulee, minäkin opin.
Bongasin Pentikin poistomyynnistä ilmeisesti viime vuoden pääsiäisen pöytätabletteja ja ihastuin turkoosiin samantien. Minulle aivan sama minkä vuoden versioita nämä ovat, väri on kaunis ja sopii kuin nenä päähän suunnitelmaani joka alkoi muodostua päässäni. Samasta liikkeestä löytyi pienempi kori meikeilleni ja ruokapöydälle sopiva pitkulaisempi kori leiville. Koska meillä on nk. vajaa neljän hengen ruokapöytä (120cm pitkä siis, täydellinen kahdelle, menee neljälle kun vetää seinästä irti) ostin vielä kolmannen tabletin pöydän päätyyn niiden korien alle.
Tämä kuulostaa nyt kyllä todella hullulta, että vasta tämän ikäisenä olen oppinut ajattelemaan, että voisin vaikka sisustaa asuntoani. Olen ostanut kyllä uusia verhoja ja niitä täälläkin jossain vaiheessa mainittua säilytyslipastoja, mutta ostaakseni vain siksi, että saan jotain piristävää kevääseen mennessä, se on ollut itselleni uutta. Niin paljon kun rakastan itseeni panostamista noin muuten. Ehkä minä tämänkin opin vielä.
Otin kuviakin noista uusista tuotteista, kamerassa on tuollainen "hempeilykuvaus" vaihtoehto, joten sillä vaihteeksi:
Kynttilälyhty ja siihen sopivat lasiset munat löytyivät Pentikiltä myös, ruokakaupassa käydessä mukaan vielä pieniä suklaamunia lasiseen kulhoon, joka oli Prisman puolella. Kivan keväinen tästä minusta tuli, vaikka nyt itse sanonkin. Veikkaan noiden suklaisten munien katoavan tuosta kyllä aika nopeasti, lasisia toivottavasti ei kukaan erehdy syömään.
Avocado-juustoraaste salaattia vielä pihvin kanssa iltaruokana ja kaikkineen sanoisin, että huolimatta aikamoisesta lääkepöllystä, niin kaikkineen hyvä perjantai. Nyt voikin sitten kupsahtaa sängyn päälle ja nukkua kipua ohitse jos huomenna olisi jo huomattavasti parempi päivä. Todennäköisesti onkin.
Ihanaa viikonloppua kaikille!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!