22.5.2012

Historian havinaa: The Clutch Bag

Osaltaan hämmentävää, että siitäkin huolimatta, että rakastan niin paljon kenkiä, niin olen perehtyneempi laukkujen historiaan. Syitä en osaa oikeastaan eritellä tähän omituisuuteen ollenkaan, mutta ajattelin kuitenkin esitellä teille yhden laukku mallin, nimittäin clutchit. Jännää sinällään, että itse en suomennosta, joka käsittääkseni on kirjekuorilaukku, osaa juurikaan käyttää. Kyseessä siis "littana" pienempi laukku, jossa ei ole tarkoitus kantaa koko maailmaa mukana. Kirjekuori nimitys tulee alunperin laukun mallista, vaikka nykyisin, olen ymmärtänyt, siihen hyväksytään myös laukku, jossa on yläreunassaan kiinnitys. Koska kuitenkin kirjoitan suomeksi, niin päätin tehdä kompromissin ja kutsua ko. laukkua pikkulaukuksi, kirjekuorilaukku kun on niin vaikea sana. Samalla on todettava, että en ole historioitsija, joten tämä saattaa olla hyvin yksipuolinen (Yhdysvaltoihin ja Britteihin painottava) historian katsaus aiheesta. Kuitenkin sen enempiä puolustelematta mennään aiheeseen.

Kuviksi otin omasta pikkulaukkukokoelmastani kuvat.

1900-luvun alkupuolella "hienosto ladyn" ei voitu kuvitellakaan kantavan omaa laukkuaan itse. Kaikki paitsi minimaalinen laukku annettiin miehen tai seuraneidin kannettavaksi. Tämä kaikki kuitenkin muuttui, kun naisista tuli itsenäisempiä ja heidän oletettiin kantavan avaimet, rahat, meikit ja muut välttämättömyyden mukanaan.

Vasemmalla kankainen Saksan tuliainen, oikealla New Lookista tilattu ihanan paljettinen.

Pikkulaukku kehittyi vuosien 1916 ja 1920 välillä. Laukku heijasti tuon ajan arkkitehtyyria ja selkeälinjaisuutta parhaimmillaan. Arkkitehti ja suunnittelija Le Corbusier totesi: "The luxury item is well made, clean of line, pure and strong, revealing its quality in its very spareness".

1920-luvun alun tyyli-ikoni Coco Chanel tuotti nahasta, myös materiaaleista ja väreistä, jotka olivat samaa kuin muussa vaatetuksessa. Myös muut suunnnittelijat, kuten Edward Molyneux, tekivät omat kokoelmansa vastaavista laukuista. Sonia Delauney ja jalokivikauppias Jean Foquet toivat markkinolla graaffisilla kuvioilla koristellut, rohkean väriset versiot.

Pikkuinen kaunotar joka on hankittu polkuhinnalla vuosia sitten Prismasta, edelleen oopperalaukkuna.

1920- ja 1930-luvuilla hyvin harva muodikas nainen nähtiin ilman pikkulaukkua, aikakautensa suosituinta laukkua. Koska se oli muodoltaan hyvin yksinkertainen, suunnittelijat kokeilivat laukuissa eri värejä ja materiaaleja. Nähtiin laukkuja käärmeen- tai liskon nahasta, hyvinkin dramaattisin kivikoristein varustettuna. Siinä missä Art Decon ja Egyprin vaikutus näkyi laukuissa 1920-luvulla, vaihtui muoti 1930-luvulla keskittyen enemmän eksoottisten matelijoiden nahkaan sekä kimaltaviin timantti (tai keino) koristeluihin.

Toisen Maailmansodan aikana naiset hylkäsivät pikkulaukut. Oli kätevämpää käyttää surempia laukkuja, jotka sai kunnolla olalle ja joihin mahtui enemmän tavaraa mukaan, tämä etenkin siksi, että autolla ajaminen oli kallista ja monet autolla ajaneet ladyt siirtyivät käyttämään polkupyöriä. Ymmärrettävä näkökulma ainakin allekirjoittaneen mielestä.

Vasemmalla Pahlmrootin nahkainen versio, oikealla Dublinista tuotu keinonahkainen johon mahtuu "puoli elämää".

Kaikesta huolimatta tämä pieni laukku on kuitenkin pitänyt pintansa muuntautuen muodin mukana eri vuosikymmenien melskeessä. 1960-luvulla laukku oli pitkä ja kapea, kun taas 1970-luvulla se valmistettiin puolestaan taipuisista materiaaleista. 1980-luvun malleista kaikki muistavat varmasti tikatut pikkulaukut joita Chanelin johdolla marssitettiin yleisölle. 2000-luvulla tämä "littana" pikkulaukku kasvoi kasvamistaan niin, että ne pahimmillaan muistuttivat läppäreiden kantoon tarkoitettuja pussukoita kokonsa puolesta. Pikkulaukku ei siis ollut enää pelkkä iltalaukku, jonne piti saada mukaan vain tärkeimmät, sinne oli saatava mukaan se läppäri, puhelin ja muut välttämättömyydet, joita moderni nainen tarvitsee päivän aikana. Eivät ne kuitenkaan ole iltakäytöstä unohtuneet.

Lähteenä yllä olevalle tekstille on toiminut kirja Harriet Worsleyn kirja 100 Ideas that changed fashion.

Tämä vähän kärsinyt valkoinen kaunokainen löytyi eurolla UFFilta.

Itse en vuosikausiin osannut pikkulaukkua käyttää. Veikkaisin tämän johtuvan siitä, että kun minä pääsin ikään, jolloin on suotavaa käyttää käsilaukkua, niin kännykät olivat vielä niitä "kunon puhelimen" kokoisia möhkäleitä ja totuus on se, että ei sellainen mihinkään pieneen ja siroon laukkuun mahtunut. Se kapistus sen sijaan tuli kuitenkin ehdottomasti pitää aina mukana. Ainakin sen ensimmäisen ihka oman kännykän saaneen teinin piti. Tämän jälkeen totuin kantamaan laukussani kalenterin, meikkipussin, sateenvarjon, vesipullon ja muuta tärkeää ja vähemmän tärkeää. Tämä tarkoitti vääjäämättä, että vaikka kännykän koko pieneni, niin laukkuni eivät pienentyneet. Käytin kyllä pientä laukkua teatterissa ja opperassa, mutta muutoin en sitä iltamenoihin osannut ottaa lainkaan mukaani.

Muutama vuosi sitten hankittu DKNYn kaunokainen.

Jotain kuitenkin tapahtui noin viitisen vuotta sitten. En osaa eritellä miksi, mutta suuret laukut alkoivat vaan näyttää mielestäni kolhoilta ja liian suurilta iltamenoissa. Niinpä minä sitten opettelin, opettelin hankkimalla keinonahkaisen laukun, jota ei oikeastaan ole enää olemassa edes. Kolmen vuoden aktiivisen käytön jälkeen rakas musta opettelulaukkuni oli kuitenkin jo niin kärsineen näköinen, että oli aika vaihtaa toiseen. Investoin mustaan Pahlmroottiini. Se ei ole ihan pienimmästä päästä, vaan saan sinne mahtumaan riittävän määrän tavaraa (kortitkin ihan lompakossa, eivät erikseen). Samalla se on kuitenkin riittävän siro ja pieni, jotta en ota mitään ylinmääräisyyksiä mukaani. Samoin investoin rennompaan menoon tarkoitettuun DKNY.n versioon. On sanottava, että en tätä olisi ostanut, ellei sitä olisi minulle edullisella summalla (USA.sta tuotuna ja hinta käänneetynä suoraan dollareista). Se on palvellut tilaisuuksissa, joissa en mustaa halua mukaani ottaa vaan vähän "rennomman" laukun.

Sitten tulivat eri kenkiin sopivat hopeiset, Äiti toi toiveestani toisen Saksasta ja toisen tilasin itse Briteistä. Kummallekin on tilauksensa ja tilaisuutensa, joissa niitä käytän. Vaikka tuo kirkkaampi onkin todella blingbling, niin eipähän tarvitse kyllä muista koruja sen kanssa käyttää. UFFn valkoinen ei ole vielä ollut käytössä, hintansa takia se tuli mukaan. En tiedä tuleeko sille käyttöä koska, mutta vielä se on hyllyssä saanut olla eikä ole kohdannut kierrätystä. Dublinista tuotu keinonahkainen musta oli viime syksyn ja talven suosikkini. Yksi jäi näemmä aamulla kuvaamattakin, mutta eiköhän sen laukun tästä vanhasta kuvasta voi tulkita:



Kyseessä siis isompi versio jossa on olkahihnakin. Ihastuttava rennompaan iltamenoon, jossa ei tarvitse olla niin pieni laukku mukana. Tuo nimittäin vetää sitä tavaraa enemmänkin, kuuluu nimen omaan niihin suurempiin "muodin mukaisiin". Kuitenkin se on perinteisen mallinen ja samalla tavalla littana kuin tuollaisen laukun kuuluukin olla.

Itse kannan mielelläni pikkulaukkuni ns. vastakkaisessa kädessä kuin esim. iso rannekoru. Tasapainottamassa kokonaisuutta. Sillä puolella jossa ei ole puvussa koristetta tai kädessä koristetta. Tämä on sitten taas päiväriippuvainen, koska koristeet ovat ja millä puolella. Jos ei ole tällaista yksityiskohtaa ajateltavana, niin laukku on yleensä vasemmassa kädessäni.

Miten teidän pienten laukkujenne käyttö? Ovatko ne pelkkiä juhlalaukkuja vai peräti aina iltaisin käytössä?

Aurinkoista tiistaita!

It's about the clutch bag, it's history and how I started to use them. In english, the same history is at Harriet Worsleys book 100 ideas that changed fashion. In my use, I started to use clutch-bags about five years ago. Loving to use them especially in the evening, no matter if I go to opera or just having a pint with a friend. All the pictures are about my bags. Lovely aren't they?

4 kommenttia:

  1. Ihania laukkuja! Oli hauska lukea myös historiaa.

    Minä en ole vielä oppinut pitämään clutcheja. Tarvitsen yleensä aina jonkinlaisen hihnan, nykyään mielellään pitkän, koska en pysty roikottamaan olkapäälläni pitkään mitään, ainakaan niin, että käsi pitää hihnasta kiinni. Ehkä jos joskus tulee "hienommat" juhlat, niin sitten sorrun. Nyt mietiskelen tarvitsenko veljentytön juhliin uuden laukun vai pärjäänkö vanhoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On minullakin noissa laukuissa osassa hihnat ja käytänkin välillä niitä. Minusta hihnallinen laukku on kivaa vaihtelua eikä se sitä juhlavuutta ollenkaan, tottumuksestahan siinä on enemmän kyse.

      Teen ihan samoin, että tartun helposti hihnaan kiinni, vaikka laukku pysyisi paikallaankin, en osaa ihan sanoa miksi, ehkä se on muisto ajalta kun reppua kannoin yhdellä olalla?

      Poista
  2. Tuo uffin löytö näyttäää todella elegantilta.
    Monia mustia laukkuja....aivan kuten mustia korkkareitakin pitää olla useat parit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on, sen ongelma on vaan sen koko, sinne ei todella mahdu kuin pari korttia, avaimet ilman avaimenperää ja puhelin. Ehkä huulipuna jos oikein tunkee :)

      Mustia on monta, niistä on hyvä aloittaa, ehkä joskus jotain muutakin väriä. Tumman sininen olisi haaveissa vielä.

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!