Historian havinaa - Pikkumusta.

Ihana rakas pikkumusta, joka ainakin omasta vaatekaapistani löytyy parissakin eri mallissa on pelastanut ainakin omat pukeutumisongelmani niin monta kertaa, että päätinkin tämän iltaisen postauksen omistaa kokonaan tälle vallan mainiolle vaatekappaleelle. Lähteenä tälle toimii nyt ennen kaikkea Wikipedia, mutta en voinut välttää lisäämästä omia mielipiteitäni tänne sekaan. Pahoittelen myös paikoin huonoa suomenkieltä, osan termeistä todella osaisin vain englanniksi, toivottavasti ymmärrettävää tekstiä.

Ennen 1920-lukua musta oli mekon värinä pitkälti varattu leskille ja suruaikaa viettäville. Viktoriaanisessa Britanniassa (tai Imperiumihan se silloin oli) lesken odotettiin pitävän eri asteisia suruasuja yllään kaksikin vuotta. Katsokaa kuvia Kuningarar Viktoriasta, joka viimeiset elinvuotensa miehensä kuoleman jälkeen pukeutui vain ja ainoastaan mustaan.

Kuningatar Viktoria surupuvussaan.

Samainen kuningatar muuten, jonka valkoisen hääpuvun jälkeen valkoinen vakiintui hääpukujen väriksi, sitä ennehän värit vaihtelivat hyvikin kirkkaista pastelleihin ja takaisin, kulloisenkin muodin mukaan. Palataan kuitenkin takaisin siihen pikkumustaan. Suruväristä tuli yleinen väri katukuvaan Ensimmäisen Maailmansodan ja Espanjan kuumeen myötä. Sota "niitti satoaan" niin paljon, että mustaan väriin katukuvassa totuttiin ja koska naiset olivat töissä miesten ollessa rintamalla, niin surupuvuissaan he töihinkin saapuivat.

Vuonna 1926 Coco Chanel suunnitteli yksinkertaisen mustan mekon, jonka kuva julkaistiin Amerikan Voguessa. Se oli pohjemittainen, suora ja koristeltu vain muutamalla suoralla linjalla. Vogue kutsui sitä Chanelin Fordiksi, sillä kuten aikansa huippuauto, Fordin T-malli, oli pikkumustakin yksinkertainen ja saatavilla jokaiselle naiselle, sosiaaliluokasta huolimatta.Voguen mukaan pikkumustasta tulisi tyylikkään naisen uniformu.





T-Fordi.

Laman aikana pikkumusta jatkoi voittokulkuaan, vain helman pituus vaihteli. Hollywood rakasti pikkumustaa ja siellä se nousikin elokuvissa suosioon. Ei pelkästään yksinkertaisen mallinsa takia vaan myös siksi, että silloisella kuvaustekniikalla musta näytti hyvältä valkokankaalla eikä se sekoittunut mahdollisiin lavasteiden väreihin. Toisen Maailmansodan aikana pikkumusta jatkoi voittokulkuaan, uniformuna työssä käyville naisille.


1950-luvulla Hollywood puki femme fatalet pikkumustiin, kun "kunnon naisilla", kilteillä kotirouvilla nähytiin päällään konservatiivisempia mekkoja. Synteettiset kuidut ja niiden massatuotanto antoivat mahdollisuuden pikkumustan variointiin ja se yleistyi entisestään.

Sitten saapui vuosi 1961:

Audrey Hepburn. 

Hubert de Givency suunnitteli elokuvaan Aamiainen tiffanylla Audrey Hepburnin ylle pikkumustan joka nälyy elokuvan avauskohtauksessa. Täydellinen, yksinkertainen, helmin koristeltu kaunotar, joka sopi kantajalleen kuin hanska käteen. Kuka tuota voisi unohtaa?

Niin se kuitenkin tapahtui, muoti muuttui, pikkumusta katosi hetkeksi näkyvistä. Tuli kuitenkin, ei välttämättä mitenkään kehuttavan hieno noin muotinsa puolesta, 1980-luku. Rennommat kankaat, etenkin neulokset mekoissa ja työpukeutumisessa toivat pikkumustan takaisin Vogueen. Uudet mallit heijastivat aikansa muotia, pikkumustissa nähtii suuria olkapäitä ja kerrostusta.

 Pikkumusta 1980-luvulta.

 1990-luvun puolella yksinkertaisempi malli eri helman pituudella oli suositumpi kuin edeltävän vuosikymmenen "röyhelökasa". Grunge toi mukanaan pikkumustan yhdistettynä maihareihin. Kysessä ei ollut enää "ladylike" vaate vaan vaate, joka muokkautui kulloisenkin muodin mukana asusteisiin sopivaksi, vaikka itse mekko olikin edelleen yksinkertaisen mallinen.

2000-luvun lopussa muoti heijasti 1980-luvun muotia tuomalla takaisin myös pikkumustan. Vaikka monesti olen monelle ystävälleni sanonutkin, että musta sopii kaiken kanssa, erityisesti mustan, niin kirkkaat värit nousevat sitä vasten kyllä erinomaisesti esille. Tällä hetkellä, uskaltaisin väittää, että pikkumusta on suositumpi kuin koskaan aikaisemmin.

Moni kuuluisa nainen on Audrey Hepburnin ohella pikkumustaa päällänsä pitänyt. Mm.Winsorin herttuatar Wallis Simpson on todennut: ""When a little black dress is right, there is nothing else to wear in its place." Hänellä tiedetään olleen useitakin pikkumustia omistaneen.

Itse omistan näitä mekkoja kaksi. Tämän lisäksi omistan muutaman mustan mekon, mutta varsinaisia pikkumustia ne eivät mielestäni ole. Kumpikaan lähinnä materiaalinsa takia, ne menevät vielä töissä, mutta eivät ole niin "hienoiksi" puettavia, että laittaisin niitä teatteriin tmv. tapahtumaan jossa vaaditaan mielestäni parempaa pukeutumista. Omistamani pikkumustat ovat pelastaneet useamman kerran vaateongelmien parista:



Ostin vuosi sitten Irlannista alennusmyynnistä Monsoonin pikkumustan, johon olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Ylimmässä kuvassa se on puettu työpäivään jonka jälkeen lähdin teatteriin, keskimmäisessä on Arkeologin valmistujaisiin ja alimmassa "alipuettuna" ystävän tupaantuliaisissa joista lähdin suoraan illallisille jonne kengät, yläosan ja korut vaihtamalla sama mekko soveltui vallan mainiosti. Tämän takia tätä Monsoonin mekkoani rakastankin, se sopii niin moneen tilanteeseen, sen voi pukea juhlaan ja arkeen. Ennen kaikkea se mahdollistaa arjesta juhlaan siirymisen hyvin yksinkertaisilla asusteiden vaihtamisilla.

Tässä välissä esittelen sen ihan ensimmäisen pikkumustani, puhtaastijuhlaversiona toimivan Mexxin ihanuuden, jonka vain oikeasti juhlavaan tilaisuuteen laitan, kuten tässä alla kihlajaisillallisellemme Naantalin Kylpylässä:


Jostain syystä päätin kuitenkin haluta toisenkin arjesta-juhlaan pikkumustan. Oikeastaan ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että tässä Monsoonissa on kapea helma ja tahdoin leveämpi helmaisemman mekon. Niinpä kun se M&S:n valikoimassa edullisesti tuli vastaan, en arkaillut sitä tilata:


Valitettavan usein M&Sn mekko on tullut puettua samalla tavalla, töistä juhliin, tuon saman Seppälän neuletakin kanssa. Se ei silti tarkoita, etteikö se olisi edelleen ahkerassa käytössä ja suunnattomasti mieleeni. Ihana, ihana mekko. Ei vielä yhtä ahkerasti kuin Monsoon, mutta hyvin pääsemässä jo sinne. Meillä muuten Kotinörtti kaivaa kauluspaidan automaattisesti esille, kun hulmautan jomman kumman mekoista kaapistani pois. Hyvin on mies oppinut jo.

Näin siis vähän historiaa ja omaa kokemusta pikkumustista, onko teille luottopikkumustaa, jonka puette päällenne asusteita vaihdellen usein? vai onko teidän valintanne luottovaatteeksi joku muu vaate?

Hyvää torstai-iltaa kaikille!

Kommentit

  1. Suuremmoinen kiitos Dahlia tästä mielenkiintoisesta postauksesta! Hienosti kirjoitettu :).

    Ihanat nuo sinun pikkumustasi! Mullakin oli Monsoonin pikkumusta, jonka laitoin eteenpäin, kun kävi liian isoksi. Istuvuus on vaatteessa kuin vaatteessa tärkeää, mutta kyllä se taitaa juuri pikkumustassa korostua. Olen nyt onnellinen, kun löysin sen ristiäisiin laittamani Rosè a Pois:n klassisen mallisen kotelomekon, tai pikkumustan. Onko niillä kahdella muuten kovasti eroa?

    Toivon löytäväni vielä toisen pikkumustan, kyllä se vaan on niitä vaatekaapin kulmakiviä ja kuten sanoit, pelastaa hetkenä jolloin ei oikein tiedä mitä laittaisi. Ja asusteilla, kuten sinun asukuvistasi näkee, saa hienoja, erilaisia kombinaatioita aikaiseksi. Ei heti samaksi uskoisikaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Kyllä sen vaatteen on hyvin istuttava, jotta se on toimiva, oli sitten kyseessä mikä tahansa vaate. Toki on vaatteita, joissa istuvuus korostuu ja samaa mieltä olen, että pikkumusta on juuri sellainen.

      Ei minun mielestäni klassisella kotelomekolla ja pikkumustalla ole juurikaan eroa, paitsi mahdollisesti väri. Kotelomekkohan voi olla ihan minkä värinen tahansa :) Se löytämäsi kotelomekko on kyllä kaunis.

      Mekosta saa uskomattoman monta eri variaatiota vaan pukemalla sen eri tavalla, uskomattoman moniulotteinen vaate, johon pukeutua.

      Poista
  2. Mun blogissa on arvonta meneillään, käy osallistumassa jos kiinnostaa! :))
    http://mimosnailart.blogspot.com/2012/05/50-lukijan-arvonta-ja-1-vuotissynttarit.html

    VastaaPoista
  3. Kiva postaus! :) Mulla on pari mustaa mekkoa, mutta pikkumustaksi en niitä ehkä luokittelisi. Täydellinen, jokapaikan -pikkumusta on vielä hakusessa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Se on vaikea löytää kyllä se juuri sopiva pikkumusta, noitakin tuli "muutama" vuosi etsittyä, että löytyi sopiva. Onnea metsästykseen!

      Poista
  4. Kiinnostava postaus ja kauniita mekkoja. Olisin mielelläni kuullut enemmänkin pikkumustan historiasta ja katsellut erilaisia kuvia. Historia ja varsinkin arkeen, pukeutumiseen ja tapoihin keskittyvä historia, on mielenkiintoista. Luin vähän aikaa sitten Mike Brownin kirjoittaman kirjan The 50s Look, ja siinä oli kaikenlaista kiinnostavaa yksityiskohtaa siitä miten naiset yrittivät pukeutua kauniisti sodanjälkeisessä Englannissa, kun oli pulaa vähän kaikesta.

    Ihan yksi asia tuli vielä mieleen, kun sanoit että musta leninki juhlapukuna vakiintui vasta 1920-luvulla, niin minun käsittääkseni Suomessa naisen juhlapuku oli jo 1800-luvulla nimenomaan musta, ja mustassa mentiin usein naimisiinkin. Muusta maailmasta en sitten tiedä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielelläni näitä kirjoitan, oma ongelmani vaan näiden kanssa on suurimmaksi osaksi siinä, että luen englanniksi aiheista ja niissä harvemmin puhutaan Suomen pukeutumisesta. Suurimmaksi osaksi Britanniasta ainakin ne, mitä olen itse lukenut. En yhtään epäile, etteikö Suomessa musta olisi varmasti ollut Suomessa aikaisemmin jo yleisempi, kuin muualla :)

      Koetan saada seuraaviin enemmän vielä historiaa ja ns. nippelitietoa, nyt kun tiedän, että näitäkin postauksia on ihmisillä kiinnostus lukea, niin uskallan niitä enemmänkin kirjoittaa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!