Porvoota ja hyvää seuraa.

Eilen tosiaan suuntasimme puolen päivän aikaan Arkeologin ja Tanskattaren kanssa matkamme kohti Porvoota. Mitään sen suurempaa syytä ko. kaupunkiin menolle ei ollut kun vaan viettää laadukasta aikaa keskenämme ja Porvoo valikoitui hyväksi ja nopeasti päästäväksi kohteeksi. Sää ei ollut mitenkään suuremmin suosiollinen vaan vettä tulla tihutti puolet siellä olo ajastamme, mutta useampi tunti tuli kyllä viihdyttyä. Matka alkoi Brumbergin vanhan kaupungin myymälästä, joka taisikin olla reissun ainut shoppauskohde, sen jälkeen etsiydyimme kahville kerrassaan ihastutavaan kahvilaan:

Niin kovasti koetin, että en tähän postaukseen ruokia kuvaisi, mutta tuo omena-pähkinä piirakkani ja ihastuttava kupposellinen teetä ansaitsivat kyllä omat kuvansa. Piirakka suli suussa ja teetä olisi saanut juoda useammankin kupin.

Matka jatkui kirkon kautta läpi vanhankaupungin. Tuollaisena harmaan sateisenakin päivänä vanha kaupunki puurakennuksineen oli todella kaunis, voin vain kuvitella heleän kirkkaan kesäpäivän kun säät oikein kunnolla suosivat.

Ihastuin tähän jokinäköalan omaavaan taloon ja tuohon parvekkeeseen. Kelpais kyllä koska vaan, eipä vaan taida olla myynnissä, sen verran kaunis oli paikka, että en ihmettele.

Kiersimme jokivartta pitkin lenkin ja käännyimme takaisin päästäksemme Runeberg-museolle. Kävelyn varrella oli useampikin näin kauniisti maalattu "pömpeli". Ihana idea, piristää katukuvaa ja ainakaan hirveää määrää töhrimisiä ei näkynyt.

Museoonkin pääsimme toki ajallaan ja satuimme hyvään saumaan kun saimme pienen opastuksen samalla. Sitä saa paljon enemmän tuollaisesta paikasta irti, kun on joku kertomassa paikan historiaa.

Tuo yhden hengen 1800-luvun hameen tuoli varasti kokonaan sydämeni. Tiedän, ettei siinä ollut tarkoitus istua poikittain, mutta kyllä oma ajatukseni, nykypäivän huomattavasti sallivammilla vaatteilla, olisi istua nimen omaan pokittain. Hyvää kirjaa lukien ja jalkoja tuossa reunalla roikottaen. Tuoli itsessään on osa Frederika Runebergin äidiltään saamaa häälahjahuonekalusarjaa, joita tuolla pidetään salissa.

Sinisen salongin kattolamppu ihastutti kauniilla yksityiskohdallaan, aivan kertakaikkisen ihana. Tiesittekö, että kaikki tuossa kotimuseossa on täysin samalla tavalla kuin Runebergin vielä eläessä? Minä en, mutta olivat runoilijan pojat myyneet kaiken valtiolle sillä ehdolla, että mitään ei muuteta. Kasvit ovat Frederikan ajan kasvien pistokkaita ja vain matot (loogisesti) ovat muuta kuin alkuperäiset, muuhun ei ole koskettu.

Myös eteisen ovea auki pitävä ovistoppari oli ehdottomasti kuvaamisen arvoinen. Opin tuolla saamallamme opastetulla kierroksella myös runebergin tortun historiaa. Oppaamme mukaan Runeberg oli kovin makean perään ja kyseinen torttu kuuluikin tehdä mistä vaan kaapissa olevasta leivästä/korpusta/vastaavasta ja sekoittaa kermaa, kananmunaa ja muita sidosaineita sekaan. Hillo päällä oli kaapista "vastaan tulevaa" hilloa, joskus vadelmaa ja joskus jotain muuta. Hauskinta tarinassa oli se, että niitä torttuja ei kuuluisi syödä vain kerran vuodessa vaan joka aamu - jaloviinaryypyn kanssa. Taidan kyllä pysyä siinä jugurttiaamupalassani.

Museolta suunnattiin syömään ja siitä huristeltiinkin sitten jo kotiin. Kotinörtti otti vielä pihalla asukuvat. Sunnuntaina oli todellinen sininen päivä.

Bleiseri: H&M (takin korvikkeena)
Neule: Esprit

Huivi: Esprit

Farkut: Evans (verkosta)

Kengät: Esprit

Laukku: Mulberry

Paperikassi: Brumberg, sisällä marmeladia, suklaata ja suukkoja.

Aivan ihastuttava sunnuntai ja kuten autossa takaisin tullessa totesinkin, sellainen olo, että on kerrankin tehnytkin sunnuntaina jotain. Näin hyvässä seurassa sitä viihtyy mielellään ja uusintareissuakin aloimme heti ajattelemaan.

Here are the pictures I took from my Sunday trip to Porvoo (city near Helsinki). Lovely old town and a home town of Johan Runeberg - one of Finlands greatest poets.