Greetings from Denmark.

Olin erittäin ilahtunut Dahlia pyysi minua kirjoittamaan blogiinsa lomansa aikana. Mietin kauan mistä kirjoittaisin, enkä oikein tätä tekstiä aloittaessani ole aiheestani niin varma. Töitäkin on piisannut, joten en ole ehtinyt kirjoittaa sillä antaumuksella jonka haluaisin tätä tekstiä siivittävän.

Päätin kuitenkin kertoa siitä, mitä kaipaan kotimaassani Suomessa Tanskassa asuessani.


Olen asunut puolitoista vuotta Tanskassa, ja sitten siirryin takaisin Suomeen puoleksi vuodeksi. Sen puolentoista vuoden aikana oppi suomalainen minäni, jota niin kansainvälisenä pidin, kaipaamaan montaa perisuomalaista asiaa, jota en olisi uskonut koskaan kaipaavani. Yksi suurimmista ikävöinnin aiheistani on ollut yhteisöllinen hiljaisuus - tai siksi minä sitä kutsun. Olen kaivannut sitä, että ihmisten kanssa voi olla yhdessä yksin. Lukea kirjaa, tehdä ruokaa, seurustella satunnaisesti hiljaa, mitään sanomatta. Hiljaisia hetkiä automatkalla niin, ettei se ole vaivaannuttavaa. Tanskassa on tapana puhua, näyttää jatkuvasti nauttivansa toisen seurasta, tai hyväksyvänsä asianlaidan. Vaikenemiseni keskusteluissa, kun haluan sen kööpenhaminalaismurteen seasta löytää oikean asian laidan, tulkitaan siksi, etät olen vihainen, surullinen tai väsynyt. Kotona, jos nautin hetken hiljaisuudesta vaikka lehteä lueskellen samssa huoneessa puolisoni kanssa, hän epäilee, josko jokin on vialla (nyt hän on kyllä oppinut).

Puolisoni ymmärsi mitä tarkoitan, kun ystävättäreni vieraili luonamme Aarhusissa, ja istuimme kumpikin eri puolilla olohuonetta kumpikin omalla sohvallamme tunteja, sanomatta mitään.


Tuore kala ja siitä ruuan valmistaminen on toinen, mitä kaipaan Tanskassa asuessani Suomesta. Tanskassa on 70-luvulla tapahtunut outo murros, joka muutti ruokailutottumuksia niin, että kalaa ei valmistettu enää soppaan tai uunissa. Nykyään tanskalainen nauttii sen harvan kalansa minkä syö, paneeroituna smörrebrödin päällä, tai ranskalaisten kera. Ja toki silliä. Se on tietysti vetänyt alas kalan kysynnän, ja täten myös sen saatavuuden. Tanskassa kalastetaan edelleen ahkerasti elinkeinona, mutta kotimaisiin ruokapöytiin kala ei päädy. Sen sijaan kala viedään Espanjan ja Italian turistikohteisiin, jossa Atlantin kalasta ruokitaan mm tanskalaisia turisteja.

Kokkaamme usein kotona isommalle porukalle, ja olen huomannut, että kalan tarjoaminen tanskalaisille on haaste. Se pitää muistaa olla mainitsematta etukäteen, ja pitää muistaa vähätellä kalan makua. "ei se sieltä mihinkään maistu, kokeile nyt", sanotaan meillä ruokapöydässä varmaan useammin kuin "ojentaisitko suolan". Olo on kuin puhuisi laumalle lapsia. Kala tuntuu heistä vastenmieliseltä ja niljettävältä jos sitä ei ole leivitetty, mutta lohikeitostani on tullut suuri hitti.  Siksi jaankin teille sen ohjeen alla. Tanskalainen tanskalaiselta aion opettaa ystäväpiirini rakastamaan kalaa.


Lohikeitto, joka parantaa Tanskattaren koti-ikävää lätäkön toisella puolen:

600 grammaa lohta
800 grammaa puikulaperunaa
sipuli
1 litra vettä
kaksi kalaliemikuutiota
2 desiä kermaa
100 grammaa voita
valkopippuria
laakerinlehti
tilliä
suolaa
ruisleipää

Pilko lohi ja peruna sen kokoisiksi paloiksi, joita tahdot keitossa nähdä. Itsejätän ne melko suuriksi paloiksi. Hienonna sipuli. Kaada suureen kattilaan vesi, lisää kalaliemikuutiot, laakerinlehti ja hienonnettu sipuli. Kuumenna kiehuvaksi, lisää perunat. Keitä hiljaa noin 10 minuuttia ja lisää lohipalat. Keitä 10 hiljaa minuuttia ja lisää kerma ja voi. Odota kunnes keitto on kuumentunut ja voi sulanut. Rouhi sekaan valkopippuria, tarkista suola. Huiskaise pinnalle reilusti hienonnettua tilliä. Tarjoa ruisleivän kera.



Ja ruisleipää kaipaan toki myös, mutta onneksi on olemassa ihanat sukulaiset ja ystävät, jotka vierailullaan täyttävät pakastimeni Olulualisen jälkiuunileivällä. Kaikesta huolimatta ja ystävien kaipausta lukuunottamatta, olen tullut tulokseen, että Tanskassakin voi olla onnellinen, ja yhdessä hiljainen.

Rakkaudella, Tanskatar

Kommentit

  1. Kiva kirjoitus :) Kukapa ei voisi olla pitämättä lohikeitosta, on se niiiiin hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on herkkua taallakin, Tanskattaren tekema on yksi suurimmista suosikeistani mita tulee kalakeittoihin. Joskin en ole yhta vaikea kuin tanskalaiset taman kanssa, mina sentaan lahtokohtaisesti syon kalaa :D

      Poista
  2. Hyvä kirjoitus. Ja tuo "yhteisöllinen hiljaisuus" on kyllä monille ei-suomalaislle tosi vaikea juttu käsittää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kolme paivaa Irlannissa ja kaipaan jo hiljaista yhdessa eloa. Kavimme eilen turistireissulla bussilla, joka oli taynna espanjalaisia. Oi voi sita metelin tasoa.

      Poista
  3. Nyt alkoi tekemään ihan hirveästi mieli lohikeittoa! ;D

    VastaaPoista
  4. Kiitos kirjoituksesta, on tosi kiva lukea aina noista pienen pienistä kulttuurieroista vaikka Tanska ei niin kaukana olekaan... Samalla lailla taidamme poiketa hieman ruotsalaisista, emme diskuteeraa niin luonnikkaasti kuin muut pohjoismaat. Ja suomalainen kermainen lohikeitto hakkaa kirkkaasti kaikki maailman kalakeitot!...:))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niista on hauska lukea itsekin, ei noita kaikkia edes tajua ajatella :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!