Se iski keskiviikkona. Kovaa. Se oli nostanut päätänsä jo tässä aika ajoin, mutta olin saanut sen ohitettua. Nyt se oli täysi mahdottomuus, kuunnellessani Mendehlsonia se pieni ajatus lamauttavasti: Menen naimisiin tämän vuoden elokuussa! Olen aina ajatellut olevani kaikkea muuta kuin hirviö morsian ja vaikka tiedostan stressaamiskykyni niin kokenut olevani organisoitunut ja järjestelmällinen ihminen. Siinä se sitten tuijotti minua silmiin, häästressi.
Järkiparkani koetti sanoa, että valmistelut ovat huisin pitkällä ja mihinkään stressiin ei ole syytä. Kappeli on varattu ja paikka samoin (maksettu myös). Hääpuvun suunnittelu on menossa, Kotinörtin puku ostetaan omaksi myös ja siitäkin on selvät sävelet millainen. Itselle kengät ovat hakusessa, mutta tuskin kauaa. Kokeille on annettu jo menujen ideat ja kakkuja tekevä ystävä tietää millaisen kakun haluamme. Valokuvaaja on varattu ja papille laitettu sähköpostia. Kaikki ohjemat kutsutkortit ja muut ovat jo hyvällä mallilla suunnittelulla ja tulevat valmiiksi painettuina. Kampaaja on varattuna ja meikistä on käyty keskustelua. Häätanssikin on valittuna, samoin marssit kappeliin ja musiikki-ihmisille näistä kerrottu. Kukkia ja koristeitakin on jo ajateltu vaikka floristi vielä uupuukin (Äiti tosin suositteli omaansa keskiviikkona joka on loistava!) Häämatkan kohdekin on ajateltuna, vaikka matka onkin vielä varaamatta. Mistä ihmeestä se sitten pukkasi se stressi? Sen kun tietäis.
Illalla se hiljalleen kuitenkin vaihtui siihen epäuskon ja onnen sekoitukseen: Minä menen naimisiin! Siis ihan oikeasti. Minusta tulee rouva Kotinörtti (kyllä, vaihdan sukunimeni). Minusta tulee rouva ja se on edelleen aivan käsittämättömän kokoinen asia päässäni. Siinä samalla olen niin onnellinen, että sydämiä ei ole riittävästi kertomaan miten onnellinen <3
Voisin tällä kertaa sen verran valoittaa suunnitelmia, että teemaa leimaa tumman ruusun punainen ja jotain pieniä paloja tuomme Irlannista mukanamme häihimme (mm. tervetuloa kyltti hääpaikan oven yläpuolelle joka toivottaa tervetulleeksi iiriksi). Omat koruni tulevat olemaan Kalevala korun Meri sarjasta ja hääkengiksi haaveilen ruusun punaisia varustettuna pienellä korolla (metsästys on käynnissä, vinkkejä otetaan vastaan). Ystävä piirissämme on valtava määrä osaavia tekijöitä, jotka ovat lupautuneet auttamaan häissämme. Nyt onkin sitten se ainoa kysymys enää jäljellä: Miten morsiamme on mahdollista hillitä häästressiään? Ideoita? Kotinörtti voisi ainakin olla tyytyväinen ideoihin.
Täällä siis edelleen hattarapilvessä elävä morsian joka ei voinut olla kertomatta teillekin missä mennään ja jakamatta hattaraa ympäriinsä edes vähän. Katsoessa tuota viimeistä kuvaa en voi kuin ajatella, että se on juuri se mitä haluan. Avioliiton jossa vanheta yhdessä <3
Hattarantäytteistä ja ihanaa perjantaita kaikille sekä oikein hyvää Naistenpäivää! <3
P.S. Parisuhteemme tarina löytyy täältä.
Kaikki kuva: http://weheartit.com
It hit on Wednesday, big time. I've been having small troubles with it yesterday, but Wednesday it happend. I was listening to Mendehlson and there it was, the small idea just exploded in my head: I'm getting married this August! I've alway taught my self as rational person, but this was just pure stress. I'm actually quite on time on getting everything done and I have a great wedding party to help me out. Still it was firts frightening to realize how much there is still to be done. I have booked (and payed) venue and booked chappel (you don't have to pay those in Finland). We know our theme, we know out wedding song. I have got in touch with our congregation (to minister and cantor) and my lovely friends making the food (they are chefs) have started to plan the menu and I have been in touch to a person making the wedding cakes. Ou, and my dress dreams have also been told to a person making the dress and she is planning the one in my dreams.
So what happend? I have no idea. It just came, first panic and in the evening it hit me real hard: I'm going to Mrs not Miss. It's huge! Don't get me wrong, I do want to spend the rest of my life with my boyfriend, I want him to be my husband. But it's still so huge! And while yes being afraid I'm so happy <3 There not enough hearts to tell you how happy I am.
No, it's not going to be a wedding blog, I just had this urge to tell you that I'm happy and wishing the best weekend to all of you!
Hope you are all well!
All Photos: http://weheartit.com
Järkiparkani koetti sanoa, että valmistelut ovat huisin pitkällä ja mihinkään stressiin ei ole syytä. Kappeli on varattu ja paikka samoin (maksettu myös). Hääpuvun suunnittelu on menossa, Kotinörtin puku ostetaan omaksi myös ja siitäkin on selvät sävelet millainen. Itselle kengät ovat hakusessa, mutta tuskin kauaa. Kokeille on annettu jo menujen ideat ja kakkuja tekevä ystävä tietää millaisen kakun haluamme. Valokuvaaja on varattu ja papille laitettu sähköpostia. Kaikki ohjemat kutsutkortit ja muut ovat jo hyvällä mallilla suunnittelulla ja tulevat valmiiksi painettuina. Kampaaja on varattuna ja meikistä on käyty keskustelua. Häätanssikin on valittuna, samoin marssit kappeliin ja musiikki-ihmisille näistä kerrottu. Kukkia ja koristeitakin on jo ajateltu vaikka floristi vielä uupuukin (Äiti tosin suositteli omaansa keskiviikkona joka on loistava!) Häämatkan kohdekin on ajateltuna, vaikka matka onkin vielä varaamatta. Mistä ihmeestä se sitten pukkasi se stressi? Sen kun tietäis.
Illalla se hiljalleen kuitenkin vaihtui siihen epäuskon ja onnen sekoitukseen: Minä menen naimisiin! Siis ihan oikeasti. Minusta tulee rouva Kotinörtti (kyllä, vaihdan sukunimeni). Minusta tulee rouva ja se on edelleen aivan käsittämättömän kokoinen asia päässäni. Siinä samalla olen niin onnellinen, että sydämiä ei ole riittävästi kertomaan miten onnellinen <3
Voisin tällä kertaa sen verran valoittaa suunnitelmia, että teemaa leimaa tumman ruusun punainen ja jotain pieniä paloja tuomme Irlannista mukanamme häihimme (mm. tervetuloa kyltti hääpaikan oven yläpuolelle joka toivottaa tervetulleeksi iiriksi). Omat koruni tulevat olemaan Kalevala korun Meri sarjasta ja hääkengiksi haaveilen ruusun punaisia varustettuna pienellä korolla (metsästys on käynnissä, vinkkejä otetaan vastaan). Ystävä piirissämme on valtava määrä osaavia tekijöitä, jotka ovat lupautuneet auttamaan häissämme. Nyt onkin sitten se ainoa kysymys enää jäljellä: Miten morsiamme on mahdollista hillitä häästressiään? Ideoita? Kotinörtti voisi ainakin olla tyytyväinen ideoihin.
Täällä siis edelleen hattarapilvessä elävä morsian joka ei voinut olla kertomatta teillekin missä mennään ja jakamatta hattaraa ympäriinsä edes vähän. Katsoessa tuota viimeistä kuvaa en voi kuin ajatella, että se on juuri se mitä haluan. Avioliiton jossa vanheta yhdessä <3
Hattarantäytteistä ja ihanaa perjantaita kaikille sekä oikein hyvää Naistenpäivää! <3
P.S. Parisuhteemme tarina löytyy täältä.
Kaikki kuva: http://weheartit.com
It hit on Wednesday, big time. I've been having small troubles with it yesterday, but Wednesday it happend. I was listening to Mendehlson and there it was, the small idea just exploded in my head: I'm getting married this August! I've alway taught my self as rational person, but this was just pure stress. I'm actually quite on time on getting everything done and I have a great wedding party to help me out. Still it was firts frightening to realize how much there is still to be done. I have booked (and payed) venue and booked chappel (you don't have to pay those in Finland). We know our theme, we know out wedding song. I have got in touch with our congregation (to minister and cantor) and my lovely friends making the food (they are chefs) have started to plan the menu and I have been in touch to a person making the wedding cakes. Ou, and my dress dreams have also been told to a person making the dress and she is planning the one in my dreams.
So what happend? I have no idea. It just came, first panic and in the evening it hit me real hard: I'm going to Mrs not Miss. It's huge! Don't get me wrong, I do want to spend the rest of my life with my boyfriend, I want him to be my husband. But it's still so huge! And while yes being afraid I'm so happy <3 There not enough hearts to tell you how happy I am.
No, it's not going to be a wedding blog, I just had this urge to tell you that I'm happy and wishing the best weekend to all of you!
Hope you are all well!
All Photos: http://weheartit.com
Kuulostaa niin jännittävältä ja samalla ihanalta :) Siitä se stressi varmaan syntyykin . . . jännityksestä. Niin monta asiaa suunniteltavana ja meneekö kaikki hyvin.
VastaaPoistaLaita vaan lisää näitä hääpostauksia, on niin kiva seurata valmisteluja.
Hattarantäytteistä perjantaita sinullekkin :)
Jännityksestä se varmaan nouseekin, perfektionismista myös. Olen äärettömän huono antamaan muiden järjestää itselleni mitään :)
PoistaKyllä näitä varmasti tässä viiden kuukauden aikana tulee vielä paljon lisää.
Ihana vuosi ja ihana kesä sinulla tulossa. Nauti! :)
VastaaPoistaNiinhän se on, vielä kun hermot pysyisi kasassa :)
PoistaOnnea etukäteen :).
VastaaPoistaJos on pakko stressata (uskon, että se ei ole stressiä, kun kerran kaikki on niin hyvällä mallilla, vaan ihan vaan asiaankuuluvaa jännitystä), niin parempi stressata nyt kuin hääpäivänä. Sen takia ei kannata elämänsä yhtä tärkeintä hetkeä pilata :).
Kiitoksia! <3 Jännitystä se varmaan onkin, oireet samat kuin stressissä. Uskon, että sinä päivänäkin jännittää, mutta parempihan se on "saada ulos systeemistä" tässä ennen :)
PoistaStressi jossain muodossa kuuluu varmaan asiaan :) Ihanaa, siihen ei ole enää pitkää aikaa. Hyvältä kuullostavat nuo teidän suunnitelmat, ja kiva että häistä tulee juuri teidän näköisenne ja oloisenne. Ihanaa viikonloppua ja lisää postauksia hääfiilistelystä jossain vaiheessa, jooko ! Meri-sarja on ihana!
VastaaPoistaNäin ainakin toivoisin, etten ihan poikkeuksellinen ole :) Kyllä näitä postauksia vielä tulee, ihan kamalasti haluaisin jotain konkreettisia kuviakin teille, niitä ei vielä vaan ole :)
PoistaOikein hyvää viikonloppua!
Rouva Kotinörtti kuulostaa hauskalta ;)
VastaaPoistaItselläni tulee tänävuonna tuota auvoista avioliittoa jo 29 vuotta täyteen. Niin ne vuodet kulkevat ja itse ei vanhene ollenkaan. Olen joskus sanonut jollekin, että olen mennyt miinusikäisenä naimisiin, kun itse olen vielä niin "nuori".
No mutta olethan sinä nuori, aika lienee pysähtynyt siellä kokonaan :) Jep, rouva Kotinörtti kyllä, Dahlia Kotinörtti ;)
PoistaHäästressi taitaa kyllä olla välttämätön paha - tai lieneekö tuo edes paha? Yritä nauttia tästä häihin valmistautumisen ajastakin.
VastaaPoistaIhanaa naistenpäivää sinne sinulle - ja vähän myös Kotinörtille♥
Kyllä minä nautinkin, keskiviikkona vaan keikahti kuppi nurin. Nyt se on valunut tyhjiin, joten uutta stressipuuskaa odotellessa ;)
PoistaOikein hyvää naistenpäivää sinne myös, pikkaisen niille miehillekin :)
Darling I'm sure everything's gonna be alright!! That panic is normal!!
VastaaPoistaHop to see the dress and details of the wedding soon!
xoxo
Patricia
http://misstoptenimage.blogspot.com
Thank you Patricia dear. I'm sure they will and I will post photos as soon as I can (wich is somewhere in late august begining of september).
PoistaHäiden järjestäminen on niin ihanaa! Itselleni iski oikea tyhjiö kun ne sitten olivatkin ohi, 1,5 vuotta kun niitä järkkäilin. :)
VastaaPoistaIhanaa naistenpäivää ja viikonloppua!
Ihan noin kauan en ole järkkäillyt. Paikka ja kappeli varattiin ajoissa, samoin teema, mutta sitten olikin usean kuukauden suvanto kun en tehnyt mitään. Nyt kevätaurinko antoi puhtia jatkaa suunnittelua täysillä :)
PoistaHyvää viikonloppua!
Oi, ihanaa aikaa!
VastaaPoistaOnhan tämä, vaikka jännitysstressiä pukkaakin :)
PoistaIhanaa, kun avasit suunnitelmien tilannetta meillekin! Tiedän tuntemuksesi todella hyvin! Vuosi sitten samoihin aikoihin se iski kuin salama kirkkaalta taivaalta, kaikki on oikeastaan hanskassa mutta jokin ihme stressi iski. Se kyllä helpottaa, usko pois! Teillä on hommat todella hyvällä mallilla. Ihanaa suunnitteluaikaa ♥
VastaaPoistaHih. Ajattelin, että lukijoita suunnitelmien luvulle olisi kuitenkin. Ja ihanaa kuulla, että en ole ainut, jolle tämä on pulpahtanut täysin puun takaa koko stressi :)
PoistaKiitos Reetta! <3
Voi, hellyttävän ihana kirjoitus! Älä stressaa turhia, pääasia, että paikalla olette te kaksi rakastunutta, läheiset ihmiset ja hyvä tunnelma! No, pappikin on kiva löytyä ;D Annatte kaiken mennä omalla painollaan ja jos jotain kommelluksia sattuu, niin huumorilla selviää monesta asiasta!
VastaaPoistaMuista stressin keskellä, että niin ihanaa kuin juhlien järjestäminen onkin, niin se on yksi (toki yhtään väheksymättä) mutta ihana päivä elämästäsi, tärkeintä on rakkaus ja yhteinen tulevaisuus :)
Ja teillä kuulostaa suunnitelmat olevan jo niin valmiina, että ei teillä ole mitään hätää!
Kivaa naistenpäivää!
Huumoria löytyy kyllä, se ei ole ongelma, perfektionismia myös joka taas taitaa olla se ongelma ;)
PoistaTaisin torstaina puhista, että voitaisiinko me vaan karata naimisiin kunnes Kotinörtit ystävällisesti kertoi, että tarttis hakea luvat ensin, että jos ei tuleva rouva ihan vielä laukkuja pakkaa :D Kyllä se tulevaisuus yhdessä siintää mielessä sen verran vahvana että sinne kohti ollaan seilaamassa :)
Hyvää viikonloppua!
Oi, miten ihanalta tuo sinun hattarapilvesi kuulostaa!:) Odotan jo itse innolla, että pääsisin suunnittelemaan omia häitäni mutta yritämme kumpikin nyt valmistua opinnoistamme ensin... Ihana myös tuo teidän tarinanne:) Hyvää viikonloppua!
VastaaPoistaKiitos Zandra! <3 Opinnoista valmistuminen ensin on varmasti ihan hyvä asia. Meilläkin molemmat on töissä jo ja jopa uuden kodin etsintää siirrettiin syksylle, että jos nyt ensin häät ja sitten omistusasunto ;)
PoistaOikein hyvää viikonloppua!