Hotelli Paradiso.

Tiedättekö niitä päiviä, kun on menossa se viikon neljäs maanantai putkeen? Kun katsot itseäsi peilistä ja oikein pelästyt sitä, miten väsyneen näköinen olet. Tämä viikko on ollut itselläni juuri sellainen ja ylipitkiksi venyneet päivät on korvattu yöunista. Ei olisi voinut tulla parempaan saumaan siis teatterikauden syksyn avaus. Kiittelin aika monta kertaa mielessäni sitä, että onneksi juuri tämän kertainen esitys oli komedia. En väheksy kantaaottavaa teatteria, mutta juuri nyt se olisi eittämättä ollut hivenen raskasta seurattavaa.

Blogin yhteistyökumppani Helsingin Kaupunginteatteri marssitti suurelle näyttämölleen komedian, jota kuvaillaan vauhtifarssiksi ja sitä Hotelli Paradiso eittämättä oli. Olen aikaisemminkin hehkunut nuoruuden ihastustani Santeri Kinnusta eikä tämäkään ollut pettymys. Olen monet kerrat sanonut nauttivani liki poikkeuksetta Neil Hardwickin ohjauksesta eikä tämä ollut poikkeava kerta. Sanonpa senkin, että pidin muistakin näyttelijöistä.

Minä muodin rakastajana ihastuin myös ihaniin mekkoihin ja vaatteisiin muutenkin. Herkullisia värejä ja niin kovin sopivia. Tällaiselle tavalliselle tallaajalle kun sillä lavastuksella ja puvustuksella on merkitys. Valitettavan usein sen huomaa vasta kun se puuttuu, tällä kertaa ei puuttunut ja siksi teatterikokemus oli entistä parempi.

No entä se näytelmä itsessään? Herkullisen leikittelevä farssi, joka lähtee heti käyntiin ja koettelee nauruhermojen kestävyyttä loppuun saakka. Se on kaivattu tauko arjesta ja mahdollisuus uppoutua hyvän ja laadukkaan komedian maailmaan. Se on syy, miksi teatteri teki viikon neljännestä maanantaista sittenkin iloisen torstain.

Hyvää perjantaita ja alkavaa viikonloppua kaikille!

Kuvat: HKT Hotelli Paradiso ohjelmalehti

Sorry, this theater thing only in finnish.