Quantity or quality?


Olen viime aikoina, lähinnä pieleen menneen ostolakon jälkeen, miettinyt enemmän ja vähemmän laadun ja määrän merkitystä elämässäni. Voin nimittäin suoraan tunnustaa, että olen hamsteri. Vuosia minun oli vaikea luopua tavarasta, enkä oikein osannut heittää mitään pois. Ihan sama oliko tavaralle käyttöä vai ei, niin en siitä oikein raaskinut luopua. Selityksiä toimintamallille voisi tietysti etsiä vaikka kuinka, mutta en sen syvemmälle tämän kanssa mene.

Jossain vaiheessa parisen vuotta sitten vein ensimmäisen kerran tavaraa kirpputorille. Luopuminen tavaroista otti koville, mutta halusin kuitenkin kokeilla. En välttämättä niinkään rahan takia, vaan jotta saisin turhaa tavaraa, etenkin vaatteita pois nurkistamme. Kirpparille meno ei ollut mikään helppo homma, koin uskomattoman suurta luopumisen tuskaa viedessäni sinne ensimmäisen kerran tavaraa.

Lately I've been thinking more and more about my relationship to quality and quantity. I must admit, I love collecting things. For years it was so tough for me to gove up on stuff. No matter if I could use it or not, I needed to keep it. 

At some point, couple of years ago, I sold some of my clothing at fleemarket. It was tought to put them there. Tough I did got some money, it was hard to give on. On stuff that have not used for several years. Weird.


Se, että päästiin vaiheeseen, että selvisin kirpparille saakka minun piti ensin tutustua laatuun. Kun sanon laatuun, en välttämättä tarkoita tiettyä merkkiä, tarkoitan materiaalia. Keinokuidut ovat vaihtuneet luonnonkuoseihin vaatteissa ja laukuissa nahkalaukut ovat tulleet keinonahan tilalle. Suuri kiitos Äidilleni joka hiljalleen joululahjojen muodossa tutustutti huiveissa ja laukuissa laadun puoleen. Tulivat tutuksi villaiset pashminat ja ensimmäiset nahkalaukut. Pahlmrootin talvikengät olivat palelijan pelastus.

Voitte arvata, että seuraavaksi tulivat merkit. Blogimaailman innostamana käännyin Mulberryn puoleen. Bayswateriin säästin pitkään ja hartaasti ja kolme huiviakin minulla on. Sitten alkoi hintojen nostaminen, jossain siinä kohdassa taisin myös ns. tulla järkiini. Olin oikeasti maksanut liki 900€ laukusta! Sillä rahalla matkustaisi ties minne, hyvin monessa paikassa majoittuisikin viikon aika hyvin. No tiedättekin jo, että Mulberryn laukkujen suhteen syrjäytti Longchamp, joka ei sekään ole edullisin mahdollinen. Kuitenkin yli kymmenen vuotta ollut kanvas-laukku riitti todistamaan, että laatu tällä merkillä kestää. Huivit löytyivät muualta, materiaalilla oli suurin merkitys. Laadukkaan huivin ei tarvitse maksaa 215€ (saati enemmän!).

Huomautetaan tässä kohdassa, että en tuomitse ihmisiä, jotka ostavat Mulberryä tai muita merkkejä kuten vaikka LV:tä. Minusta jokainen saa käyttää extra rahansa kuten haluaa. Kunhan sen tekee siksi, että itse haluaa niin toimia. Pidän edelleen kaikista Mulberryn huiveistani, mutta uutta en näe ostavani ihan helpolla, uutena ainakaan. 

To get to point that I was able to get something to fleemarket was a huge sttep for me. At my case it meant that I had to know quality before I could get rid of too much quantity. For me, quality is not that muh as some prand, but material. For great thank's to my Mom who has given me such a great bags and scarfs as Christmaspresent. 

After being some time at blogging word you can quess, that of came with expencive labels. I did my best to sav the money for Mulberrys Bayswater and I also have three scarfs from them. Then they started to raise up the prices and I think something came on to me... I have payed out almost 900€ for a bag! Honestly, for me that is a huge amount of money!

I would like to point out, that if you like to put your extra money to expnsive bag or scarf and are happy to do so, then I'm happy as well. But not if you feel like you need to do so since everyone else is doing so as well. Since I do love my expencive scarfs, but they are not that much of a my thing anymore.


Merkistä ei siis kannata maksaa, mutta mikä sitten on hyvää laatua? Tiedän olevani nykyisin rasittavaa ostoseuraa kun kääntelen vaatteita tutkien ensin ennen kaikkea materiaalilaput läpi. Puuvillaa, pellavaa, villaa... Katson ensin kivasta vaatteesta materiaalia ja sen jälkeen suuntaan katseeni hintalappuun. Onko materiaali sen arvoista? Kannattaako siihen sijoitaa?

Nyt siellä joku älähtää laukkujeni ja huivieni määrästä. Myönnän, niitä on useita. Laukut ja huivit ovat siitä hyviä, että ne mahtuvat aina, vaikka paino jojottaisi. Olen ostanut viime vuonna kohtalaisen harkiten uusia tuotteita. Olen koettanut olla reissuissa hullaantumatta Primarkista ja ennen kaikkea ostaa oman tyylini mukaista. Maksan mielelläni vähän enemmän jakusta, jos se on sellainen jota käytän mielelläni. Alan myös hiljalleen tuntemaan tyylini, keltainen ei ole värini ja kukkakuosiakin käytän aika harkiten. Sen sijaan raidat ja punainen ovat aika "varmoja nakkeja" kohdallani. Olen sinällään siis tylsä pukeutuja myös, kokeilen harvoin mitään uutta, koska tämän uudenkin pitäisi mielellään olla luonnon materiaalia.

Olen myös huomannut, että tavaroista luopuminen on nykyisellään paljon helpompaa. Saan kerättyä kirpparitavarat paljon nopeammin kasaan ja niitä tulee ihan kohtuulliset määrät. Vieläkään en oikein osaa kirppareita kiertää, mutta olen sentään koettanut Longchamppeja tiirailla verkkohuutokaupan puolelta. Kierrätetty laatukin voi siis olla ajoittain hyvä ostos.

So I don't think that it's a good Idea to pay huge amount of money just because it's labelled. I know that now days I'm quite awful at stores, I always look up for material of clothing. Then pricetag. Is this nice and lovely garment worth paying for?

Now someone will say, that hey, you have so much bags and scarfs! Yes, I do. Did you know, that bags always fit no matter what size you are. Just saying. Last year I've tried to get more quality. Actually to think what I get, not just get it. Sometimes it's hard, I do think that Primark is the last place on earth I should be in. But with that, I also know my style. Stripes and red are good, yellow and flowers not so much. 

I have come to know, that now days it is easier to me to give up on things. It is more easy to get my stuff at fleemarket. I still don't get much stuff used (but bags!), but some I do. When they are at god shape and bags so many times are.


Laatuun panostaminen tarkoittaa vääjäämättä sitä, että tavaraa ei tule sisään yhtä paljon. Kun sitä palkkaa ei sisään tule sen enempää vaikka kuinka ostaisin laatua. Rinnalle on tullut myös toteamus siitä, että haluan sijoittaa rahani eri tavalla kuin aikaisemmin. Olen saanut Äidiltäni perintönä rakkauden kokemuksiin. Maailman näkemiseen, kulttuurin kokemiseen. Teatterit, konsertit ja monet muut kokemukset ovat olleet pitkään sydäntäni lähellä. 

Etenkin tänä vuonna on noussut mietinnän alle matkustaminen. Tiedän matkustavani paljon ja olen siitä mahdollisuudesta hyvin kiitollinen. Mutta rahan polttaminen lentokerosiinina taivaalla vaatii myös rahan priorisointia. Jokus harmittaa ostaa se laadukas talvitakki kun ne rahat oli jo vähän niin kuin korvamerkitty siihen, että ne olisivat reissuun tarkoitettuja rahoja. Silti kun on tarve, sijoitan siihen laatuun ja matkustaessanikin koen. Panostan reissussakin laatuun, en siis kalliisiin business-luokan lentolipuihin tai viiden tähden hotelleihin vaan siihen, että näen ja koen reissussa mahdollisimman paljon.

Putting my money to quality means, that I get less things. I think that it's the same thing with all of us: there is no more money in even if you buy just quality. But with qualitys I've also started to invest on experimenting things. Something I learned from my Mom, theaters, culture, seeing places and doing things. 

This 2014 I've seem to think more and more about travelling. I know I travel much and I'm thankfull for having that opportunity. But it also means that I av to think where I put my money on in everyday life. When travelling I don't get the most expencive flying tickets or five star hotel, I love to see things and get to know countyr where I'm at as much as possible.


Kaikkineen olen vuosien saatossa hullaantunut vaikka mihin ja käyttänyt rahani monta kertaa määrään enkä niinkään laatuun. Olen haaveillut siitä, että voisin reissata enemmän ja nyt sen haaveen olen pystynyt toteuttamaan. Suunnitelmallisella laatuun panostamisella ja oman tyylini tuntemisella. Näinköhän sitä uskaltaisi sanoa, että olen siis aikuistunut edes jonkun verran tässä vuosien saatossa? Ehkä hyvä niin.

Millainen on teidän suhteenne laatuun ja määrään?

Leppoisaa sunnuntaita!

All and all, over the years I've been getting a lot, and getting rid of extra stuff as well. Many times it has been quantitity not quality. I've been dreaming of the possibilitys to travel more and now I think I got it. I do try to get only quality anymore, not labels, but quality that lasts. 

What do you think about quality and quantity?

Have a great Sunday!


Kuvat on otettu viime kevään Irlannin reissulta, niiden myötä ajattelin myös kertoa, että yksi uuden vuoden tavoitteista on nyt aika pitkällä: Lentoliput on varattu ja kaksitoista päivää vihreällä saarella odottavat elokuun lopussa! <3

These photos are taken from Ireland at spring 2013. And I can tell you now, that one of my new years hopes is comming true: We bought tickets to Ireland and twelve days at green island are waiting at the end of Autumn! <3

Kommentit

  1. Olipa kiva postaus. Täällä toinen jolle luopuminen on tuskaa ;) Kirpparikassiin on helppo heittää tyttären vaatteita, kun jäävät pieniksi, mutta itse tunnustaudun näihin, josko vielä käytän/tarvitsen. Mieheni taas heittäisi puolet tavaroistaan pois.

    Minäkin katson nykyään esim. neuleista aina ensin materiaalilapun. Puuvillan/villan tilalle on noussut suosikiksi silkki ja cashmere. Kalliinpia, mutta laadukkaampia.

    Minä ajattelen matkustamisen olevan kuin rahan säästämistä pankkiin (oman elämänkokemuksen pankkiin) ja varsinkin tyttärelle haluan tarjota elämyksiä matkustelun muodossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on jännä tuo luopumisen tuskan kokeminen. Vaatteesta tai tuotteesta jota ei käytä ei pitäisi olla niin vaikea luopua. Järjen kanssa ajateltuna siis. Jossain vaiheessa taas se tunne sitten tulee vastaan. Meillä valitettavasti se mies on myös hamsterin puoleinen, eli tavaraa on ;)

      Ehkä joskus noihin silkki ja kashmir puolen neuleisiin siirryn, ajan kanssa hiljalleen. Vielä toistaiseksi se puuvilla on ollut oikea ratkaisu minulle. Hiljalleen siirtymää tehden ;)

      Hyvin sanottu matkustamisesta. Ihanaa, että haluat (haluatte) tarjota tyttärellenne elämyksiä matkustuksen muodossa. Se on aivan uskomaton ja tärkeä lahja se avarakatseisuus jo matkustamisen mukana seuraa.

      Hyvää sunnuntaita!

      Poista
  2. Kiitos Dahlia, erinomainen ja ajatuksia herättävä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia itsellesi kommentista. Olen koettanut sunnuntaisin aina tehdä vähän erilaisia postauksia jos vaikka koko muu viikko olisi asua asun perään :)

      Poista
  3. Onneksi Olkoon!! Kuulostaa niin hyvältä!! Olen iloinen puolestasi, niin tärkeitä oivalluksia olet tehnyt. Hyvin saman tapaisia ovat mietteeni alkuvaiheessa blogiani ja siitä vaan jalostuneet! <3 Ei se sinun ostolakkosi niin pieleen ole mennyt, muutama hassupaita -so what! Pään sisällä on tapahtunut paljon enemmän : ).Olen iloinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Virpi. Kyllä minä pyrin siihen järkevämpään kuluttamiseen, mutta on tässä muutakin tullut hankittua kuin pari puseroa (huomenna esillä yksi niistä ostoksista). Mutta selvästi vähemmän kuin aikaisemmin, yllätin itseni tänään kävelemällä ulos liikkeestä joka oli täynnä kaikkia ihanuuksia juuri oikeissa väreissä. Joskus näinkin.

      Poista
  4. En tiedä miten rahat suhteutetaan. Itse käyn 4-5 kertaa vuodessa matkoilla. Talvella kaukomatkaa (menneenä jouluna Karibia) 2 viikkoa, kesällä 2 viikkoa rantalomaa ja pari-kolme pyrähdystä pitkiä viikonloppuja (tulevana pääsiäisenä Rooma) ja rahaa menee kerosiinina ilmaan kamalia summia vuodessa ja vain valokuvat ja muistot jäävät, voiko enempää rahaansa turhuuteen laittaa ?
    Menolippu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Menolippu. Minulle se kokeminen ja tunne takaisin niihin upeisiin fiiliksiin kuten vaikka näissä kuvissa on loputa mittaamattoman arvokasta :)

      Poista
  5. Ihana postaus ja paljon samoja ajatuksia. Olen tullut kalliiden merkkilaukkujen hankkimisen suhteen siihen loppupäätelmään, että en osta enää ainakaan itse niitä. Elämässä on erilaisia vaiheita ja mielipiteet muuttuvat, kaikella on aikansa ja paikkansa. Olen alkanut ostamaan itsekin vähemmän, mutta laatua. Suosin mun lemppariliikkeen eli Marimekon tuotteita. Olen itsekin oppinut luopumaan itse ylimääräisestä tavarasta ja vaatteista viimeisen kahden vuoden ajan, se tunne on vapauttava. Pärjään vähemmälläkin. Unelmat muuttavat muotoaan ja sitä ei tiedä vielä mitä aatoksia elämästä omaakaan 5 vuoden kuluttua. Kenties vieläkin hohdokkaampia?! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tästä on pidetty :) Minulla on Longchampissa heikkouteni, ei näitä näin montaa tarvitsisi kyllä olla... Vähemmällä pärjää kyllä, ongelma vain monesti on ollut se, että on ostanut jotain "sinne päin" mutta ei sellaista joka olisi ihan just sellainen kun haluaa. Siihen haluan itse muutosta :)

      Poista
  6. Mielenkiintoinen aihe ja erittäin hyvä postaus. Tätä ole miettinyt itsekin paljon. Mikä oikein on laatua ja mihin kanttaa panostaa ? Itse yritän ostaa perusjutut laadukasta mutta olen antanut luvan itselleni ostaa joskus myös jotain edullisempaa ns. trendi juttuja. Ja joskus yllätyn iloisesti kun edullinen onkin laadukasta. Yritän myös ostaa niitä juttuja joista oikeasti pidän, välittämättä siitä mitkä jutut ovat nyt muidenkin ostoslistalla. En halua olla osa sopulilaumaa, joka ryntäilee hankkimaan tiettyjä tuotteita, koska ne ovat must.
    Kierrätän tavaraa melko paljon ja olen näin tehnyt aina. Vaihdan, myyn ja lahjoitan. Käytän myös second hand juttuja, jotka ovat pääosin sukulaisilta saatuja.
    Laukuista sen verran, että saatan ostaa kalliin laukun jos siitä muuten pidän ja se tulee tarpeeseen. En kuitenkaan osta niitä tehdäkseni vaikutuksen, enkä edes siksi että muilla olisi samanlaisia. Päinvastoin yritän löytää laukun, joka sopisi minulle ja olisi tyyliäni, eikä sitä olisi niin monella.
    Olen myös matkustanut paljon, mutta vain muutaman kerran ollut ihan oikealla lomalla. Matkoillani on aina ollut joku tarkoitus, tavata sukulaisia tai muuta vastaavaa. Viimeiset kaksi vuotta olen pysytellyt Suomessa ja nauttinut siitä ettei tarvitse matkustaa, tosin olen joutunut vierailemaan lentokentällä varsin usein joko viemässä tai noutamssa lapsia :D Oman lomamatkan sovittaminen tähän kuvioon tuntuu niin stressaavalta, että olen siitä suosiolla luopunut juuri nyt.

    Kivaa sunnuntaita sinulle Dahlia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara. Laadun määrittäminen on jotain, joka minusta jokaisen pitäisi tehdä itse. Teen ihan samaa, ostan jotain kivaa trendijuttua vähemmän laadukkaana kun mihin ehkä itse klassikoksi näkemässä vaatteessa koetan panostaa.

      Minusta on pääasia, että jokainen ostaisi semmoisia vaatteita ja panostaisi semmoisin juttuihin mihin haluaa panostaa. Tiedän monen ostavan ihania ja huokauksia aiheuttavia laukkuja ja muita luksustuotteita. Vaikka ajoittain mietinkin, etä tuommoinen olisi kiva, niin kyllä sitä aika nopeasti löytyy myös ajatus: Olisiko se minulla kiva? Hyvin usein se vastaus on ei.

      Matkustaminen ei ole minusta ole asia, jota jokaisen pitäisi tehdä. Itse rakastan matkustamista, joillekin se on varmasti stressaavaa. Kukin tavallaan, kunhan on itse valintaansa tyytyväinen.

      Poista
  7. Hieno postaus - ja paljon löydän tuosta itseänikin. Olen ollut tosi saita heittämään mitään pois - mutta tässä suhteessa olen kyllä tehnyt parannusta. Ostaessa en ole koskaan ollut merkkien perään, mutta nykyisin olen sentään useimmiten (lipsuja kyllä sattuu) harkitseva ostaja - mietin, että tarvitsenko oikeasti - ja nurin minäkin niitä vaatteita kääntelen, tarkistan, mitä materiaalia ja ennenkaikkea, millainen pesu. Ja kestävätkö rumpukuivausta. Ei tietenkään kaikissa vaatteissa ole mahdollista, mutta kun perheessä on kissa, on rumpukuivaus se ainoa keino saada ne karvat vaatteista.
    Ja itse pistän kyllä rahaa juurikin noihin elämyksiin: matkoihin ja teatteriin, konsertteihin, taidenäyttelyihin - ja ne kun saa vielä joskus kätevästi yhdistettyäkin - on kiva mennä konserttiin jonnekin toiselle paikkakunnalle ja yöpyä siellä. Vielä kun kaupanpäälle tulee se laatuaika Isännän kanssa.
    Ihanaa, aurinkoista tammisunnuntaita sinulle ja Kotinörtillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia Lady! Hyvä kuulla, että toivoa on ja vielä voi oppia pääsemään eroon tavastaan hamstrata kaikki. Jokaisella meillä lienee syynsä käännellä vaatteita ympäri. Ymmärrän rumpukuivauksen kissakodissa, tekisin varmasti samaa :)

      Elämykset ovat kyllä itsellenikin ne tärkeimmät. Etenkin jos monta niitä saa yhdistettyä.

      Hyvää sunnuntain iltaa! <3

      Poista
  8. Mäkin olen hamsteri. Mä muistan kun viime kesänä aloin käymään vaatteitani läpi. Tuli tunne, että ei mä en halua luopua. Sitten mä tein kylmästi niin, että otin kaksi samantyyppistä vaatetta vierekkäin. Mietin, että kummasta tykkään enemmän. Sitten toinen sai mennä. Se helpotti mun luopumistani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä Maiju hyvä tekniikka. teen samaa. Samoin koetan tehdä uusien vaatteiden kanssa, vanha joutaa pois uuden tieltä ja ostetaan vain rikkinäisen tmv. tilalle. Joskus toki jotain kivaakin, mutta ainakin ideaallitilanteessa jotain ulos kun uutta tulee sisälle.

      Poista
  9. Mä olen taas ihan päinvastainen, alkaa ahdistamaan jos nurkissa pyörii käyttämätöntä tavaraa! siispä laitan aika reilulla kädellä tavaraa kiertoon, jos huomaan että en ole käyttänyt sitä aikoihin. Sitten taas vaatteissa olen alkanut myös katsella materiaalien perään, ja löytyypä kaapistani yksi neuletakki, joka on jo 6 vuotta vanha eikä siinä näy mitään käytön jälkiä. Poikakaverinikin sanoi kerran, että sulla on ollut tuo neule AINA. Niin onkin, koko meidän seurustelun ajan. :D Mutta kun se on vielä täysin käyttökelpoinen ja siihen yritän pyrkiäkin, että vaatteet kestävän enemmän kuin sen pari pesua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailtavaa tuommoinen, että pystyy laittamaan saman tien kertoon kun huomaa, ettei käyttöä ole aina. Mielelläni minäkin ostan pitkään kestäviä vaatteita, joskin tämä kehitys ei ole ollut aina samanlainen, joten sitä tavaraa on aika paljon vielä :)

      Poista
  10. Olipa mielenkiintoinen postaus. Olen aika paljon samoilla linjoilla, yritän panostaa laatuun ja ostaa luonnonkuituja ja hankkia vain tarpeeseen. Ostolakossa oleminenkin on pistänyt miettimään tarkemmin mitä tarvitsee. Yksi ongelma joka on noussut eteen tuossa laadun ja materiaalien valinnassa on koko. Laadukkaat kashmir, merino, silkki ja puuvillavaatteet koossa XL tai XXL ovat kiven alla. Niitä ei kasvakaan ihan joka oksalla. Se on pulma mihin en ole vielä löytänyt ihan ratkaisua. Joskus on pakko turvautua kompromissiin kun ei vaan saa omaa kokoaan olevaa laadukasta ja kestävää vaatetta mistään tai sitten se maksaa enemmän kuin lompakko antaa periksi.
    Luopuminen on vaikeaa täälläkin, ajattelen aina että jos vielä tarvitsen... opettelen pikkuhiljaa pääsemään ylimääräisestä eroon ja ostamaan vähän ja harkiten laadukasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostolakko on ollut aika tehokas tapa saada miettimään omaa kulutuskäytöstä. Samaa mieltä olen, omassa koossa ei meinaa löytyä laatua vaan monesti on pelkkää keinokuitua (tai sitten niin suolaisella hinnalla että hyllyyn jää).

      Opetellaan siis yhdessä luopumaan, varmasti siitä jokunen tovi menee :)

      Poista
  11. Kuluttaminen on saanut ihan uuden merkityksen näin vanhempana ja varsinkin asuntovelallisena. Vaatteisiin, kenkiin ja kampaamoon ei tule enää laitettua rahaa. En ole koskaan matkustanut oikein mihinkään ja nyt matkakuume on kovana, joten on hyvä ettei rahaa tule laitettua vaatteisiin -ehkä niillä pääsisi vielä matkustamaan joskus :) Tavaroiden luopuminen on minulla vähän niin ja näin. Enemmästäkin olisin valmis luopumaan, mutta viimeksi saimme kirpparilta ihan mukavan summan! Mutta onhan tätä tavaraa silti kertynyt.. Irlannin -postauksia odotan innolla, meilläkin on haaveissa päästä sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on, että jossain vaiheessa pitää ajatella mihin kaikkeen rahansa laittaa, joka paikkaan kun se ei meinaa riittää. Ehkä hyväkin niin. Vaikka edelleen laitan vaatteisiin rahaa, mutta toivottavasti laadukkaampiin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!