Sunday toughts.


Seuraa sekalaisessa järjestyksessä sunnuntaisia ajatelmia. Tätä voisi pitää kuulumispostauksena, mutta ehkä enemmän kyse on kuitenkin ajatuksenvirrasta. On aloitettava siitä, mistä blogissa harvemmin puhun, työstäni. Meillä on mullistettu ja myllerretty töissä nyt asioita uusiksi oikein urakalla suunnilleen lokakuun alusta saakka. Joulun yli seurasi pieni hengähdystauko ja nyt mennään taas. On myönnettävä, että tällä hetkellä oma stressintietokykyni on äärirajoilleen venytetty. Koetan sinnikkäästi saada pidettyä ne työt töissä, mutta tällä hetkellä ne tunkeutuvat ajatuksiin vapaallakin väistämättä. Monesti olen iltaisin ennen nukahtamista pyörittänyt päässäni lukuisia mietteitä.

Voitte arvata, että tästä on väistämättä seurannut vähempi määrä unta, kun ei meinaa aivot pysähtyä unen äärelle. Valitettavasti. Ongelmaa tuskin olisi tässä mittakaavassa, jos tälle myllerrykselle olisi joku loppupiste tulossa, mutta jatkuvalle muutokselle ei ainakaan tällä hetkellä näy loppua. Ehkä pientä helpotusta, mutta hyvin pientä.

Tähän päälle voi vielä lisätä työmatkat, joita olen onnistuneesti välttänyt jo useamman kuukauden. Ne ovat väistämättä edessä alkaen tämän kuun lopusta. Tiedän useamman ihmisen, jonka mielestä työmatkustaminen kuulostaa hienolta. Ei se ole sitä, kukaan ei tee töitäni Suomessa vaan niistä on selvittävä vain lyhyemmässä ajassa. Tehokkaammin jos niin haluaa ajatella. Näillä näkymin siis edessä on jossain vaiheessa kuuta vielä vähintään yhden lentokentän esittely, tulee varmasti sen verran tutuksi tässä matkan varrella sekin.


Olisi väärin kuitenkin sanoa, etteikö elämässä tapahtuisi paljon muutakin tällä hetkellä. Kotinörtti on ollut valitettavan paljon kipeänä, lavantassikurssi on siitä kärsinut. Toivon, että pääsemme vielä takaisin kärryille sen kanssa. Ei suurempaa huolta, tiedätte ihmistypin: Kyllä puolikuntoisena voi mennä töihin. No ei voi, ehkä oppi kantapään kautta. Itse opin saman parisen vuotta sitten ihan samalla tavalla.

Muihin kurjempiin asioihin en mene vaan siihen valoon tunnelin päässä. Nimittäin vaikka tästä helmikuusta tulee uskomattoman tiukka ja aikataulutettu niin on sanottava, että lopussa kiitos seisoo. Helmikuun lopussa (ainakin todella toivon, että siihen pystymme) asumme uudessa asunnossa. Lyhyen matkan päässä nykyisestä, mutta tilaa on tuplaten. Saan vihdoin työhuoneen (tai puolikkaan, Kotinörtti saa toisen puolen) ja kunnon kokoisen keittiön, josta olen haaveillut jo pitkää. Säilytystilankaan ei pitäisi (hetkeen) olla ongelmana.

Saatan joutua kirjoittamaan lyhyempiä postauksia, mutta en haluaisi postauksista luopua kuitenkaan. Aurinko on koko ajan enemmän ja enemmän esillä, se mahdollista ulkona kuvaamisen. Asuja on esitellä vaikka joka päivältä. Nämä pohtivammat postaukset saattavat jäädä, kunnes tilanne taas tasoittuu jossain vaiheessa kiireen keskellä.


En yleensä kirjoita blogissa näin avoimesti, mutta ajattelin, että siellä lukijoissa lienee useampi, joka on jossain vaiheessa elämäänsä kokenut saman kiireen, tai kenties käy nyt läpi kiirettä. Tuntuu siltä, että aika ei riitä ja aikasyöppöjä lyödään eteen jatkuvasti. Millä te olette selvinneet niistä läpi? Haluaisin niin kovasti uskoa, että sateenkaaren päässä on vielä se kultapata. Minulle se kultapata olisi uusi koti, ilman kommervenkkejä sujunut muutto ja tasapaino työn sekä vapaa-ajan välille. Kaikkein eniten kuitenkin toivon sitä, että Kotinörtin sairaskierre saataisiin katkaistua. Moni varmasti tietää, miltä tuntuu kantaa sydämessään huolta kipeilevästä koko ajan.

En tiedä oliko tällä postauksella mitään sen suurempaa merkitystä. Halusin lähinnä kertoa, mitä tällä hetkellä ihan oikeasti kuuluu. Mimmoisissa tunnelmissa täällä edetään ja miksi mahdollisesti postauksetkin tuntuvat sekavilta. Itselläni on suuri luotto siihen, että edessä olevasta tuntemattomasta selvitään vielä entistäkin vahvempina, mutta myönnän välillä vaipuvani ahdistumisen puolelle. Ehkä siihen sen karkottamiseen kaipaisin teiltä ihanilta lukijoiltani apua.

Toivorikasta ja kaunista sunnuntaita kaikille teille ihanille lukijoilleni ! <3


Sorry, this time only in finnish.
Great and lovely Sunday to you all! <3

Kommentit

  1. Täällä tämmöinen harvakseltaan kommentoija kommentoi. Oli mukavaa lukea välillä pohdiskelevampaa tekstiä, vaikka ymmärrän hyvin, että sellaisen kirjoittaminen ja julkaiseminen ei ole helppoa. Mitäpä muuta sitä osaisi sanoa kuin toivottaa kovasti voimia ja jaksamista ilmeisen rankkaan helmikuuhun.

    Eräs entinen opettajani tapasi sanoa, että elefanttia ei voi syödä kokonaisena, se pitää paloa osiin. Ja tämän lauseen hän siteerasi aina silloin, kun me opiskelijat valitimme kiirettä ja liian monia tekemättömiä tehtäviä.

    Onneksi valo lisääntyy. Virratkoon siitä iloa, energiaa ja terveyttä sinne teidän suunnalle:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina joskus sitä uskaltautuu kirjoittamaan jotain muutakin kuin ihan sitä perushömppää, ehkä suurimmaksi osaksi silloin kun on aikaa. Sanansa haluaa kuitenkin valita huolellisemmin, minä ainakin :)

      Niinhän se on, että on paloiteltavat asiat sen kokoiseksi että niistä selviää. Tietää mistä aloittaa, olisihan se ikävä s elefantti kokonaisena syödä :)

      Kiitos kauniista sanoistasi.

      Poista
  2. Varmasti aika moni joutuu miettimään, miten selviäisi kaikesta siitä työmäärästä, mitä vielä vähän aikaa sitten teki aika paljon isompi joukko. Sitähän se yt-aikakausi on tuonut tullessaan.. Ainakin minä olen tehnyt itseni kanssa päätöksen, että lopetin nettisurffailun, käyn lukemassa sähköpostit vain kaksi kertaa päivässä ja iltapäivälehtien lööpit vain kerran päivässä. Kahvitauot ei saa venähtää 10 min pidemmiksi ja ruokailun pitää sujua puolessa tunnissa. Kylläpä ajankäyttö ja tehokkuus on kasvanut, samoin tyytyväisyys itseensä!

    Sitten vielä tarvitaan niitä ihania "arjen kainalosauvoja", jotka tuo tullessaan niitä voimaantumisen ja mielihyvän tunteita. Tuskin löytyy ihmistä, joka ei ikävinä ja ahdistavina hetkinä kuvittelisi suurta elämänmuutosta: Jätän kaiken ikävän taakseni, muutan kauas Thaimaahan ja elän siellä ihanaa, stressitöntä ja yksinkertaista elämää. Mielikuvat ja haaveet siellä sateenkaaren toisessa päässä toimii kummasti "elämän iskunvaimentimina".

    Ainakin itse olen saanut oman kaaokseni keskellä monta asiaa järjestykseen ja voittanut ahdistukseni, kun olen listannut ne oman arkeni "kainalosauvat" ja oman elämäni "iskunvaimentimet".

    Tsemppiä ja voimaantumisen tunteita:) Kohta on sitäpaitsi jo kesä ja lämmintä ja aurinkoa taivaan täydeltä:) Ja loma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. YT-sanat ne nähtiin meilläkin ja niin se sitten meni, että töitä on kahden edestä itsellä ainakin. Nettisurffailu ja iltapäivälehdet on pudonnut aikaa sitten pois, samoin tauot ovat... noh, lounas tulee pidettyä, joskus kahvitaukokin :) Työkaveri uhkasi hankkia mulle kyltin "exelin teko kesken" jonka voisi nostella esille kun joku tulee kysymään jotain :D

      Pitää harkita niitä kainalosauvojen kirjoittamista ylös. Vaikka sinne Thaimaahan muuttaminen ei houkuta, mutta kyllä vastaavia mielikuvia on silti. Lisättävä niitä omia juttuja joilla jaksaa, onneksi niitäkin on tulossa.

      Kiitos BW kauniista kommentistasi :)

      P.S. Loma odottaa maaliskuun lopussa, ei siihen nyt niin kamalan pitkä aika ole (onneksi!).

      Poista
  3. Dahlia, hyvä että avauduit, puhuminen ja kirjoittaminen jo sinänsä parantavat ja vievät elämän pohdiskeluja eteenpäin. Uni on kaikkein tärkein, menee kaiken edelle - et kykene tukemaan ketään, etkä muuttamaan iloisena jos olet väsynyt., Lainaa kirjastosta rentoutumis tms uniopaskirjoja, jotta saat taitoja ottaa unenpäästä kiinni. First thing to do for you, darling.

    Harmittelet työmatkustusta. Ymmärrän sinua, on tuttua minulle menneeltä uralta, matkustin vuosia, Älä harmittele, sitä mitä ei voi välttää sitä pitää katsoa positiivisin silmin. Pääset näkemään muutakin maailmaa kuin vain kotinurkat, työmatkustaja saa paljon hiehoja elämänkokemuksia joita ei osaisi odottaa. Kannattaa lukea huolella alan työehtosopimus, tai soittaa liittoon, jotta tuleva työmatkustus ja sen myötä ylityötuntisi pysyvät varmasti sallitun rajoissa. Matkatöistä ja -tunneista saa lisäpalkkaa ja työehtosopimus lukee lakia siitä ja myös että matkustavaa työntekijää ei voi rasittaa liikaa, rajat ovat siis olemassa. Kannattaa itse selvittää ne, työnantajaasi tuntematta, useimmat työnantajat noudattavat sopimuksia mutta olen nähnyt esimiehiä, jotka eivät tunne alansa sopimuksia ja voivat siksi ylirasittaa alaisiaan. Nauti sunnuntaipäivästäsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää harkita uniopasta, se kun ei tuo nukahtaminen ole koskaan olut ongelma. Olen ihmistyyppiä joka nukahtaa parissa minuutissa kun laittaa silmät kiinni ja pään tyynyyn. Sen takia tämä onkin tuntunut hassulta tämä tunnin tai useamman pyöriminen ennen nukahtamista. Täysin ennen kokematonta.

      Pitää tutkia TES:iä tuolta osin.Yksi ongelmista on sekin, että kun puolet pomoista ei ole Suomessa, niin eivät aina nuo lait ja säännökset eri maissa kohtaa. Pitänee etsiä kohdat sillä toisella kotimaisella ja todeta, että näin kuulkaas menään nyt. Kiitos Tuija vinkistä :) Kyllä minä matkustamista rakastan ja uusia kokemuksia, mutta on tosiaan hetki käytettävä tuohon ehtojen selaamiseen.

      Poista
    2. Oma liittoni on käynyt vuosia tuloksettomia neuvotteluita työantajan kanssa työmatka-ajasta. Työsopimuksen mukaan sitä ei lasketa työajaksi. Eli työnantaja ei ole velvollinen korvaamaan sitä mitenkään. Tällä hetkellä neuvottelut ovat siinä pisteessä että työantaja on suostuvainen myöntymään vastaavan tuntimäärän pitämiseen vapaana lyhennettyinä työpäivinä. Miehelläni on aivan sama juttu. Ja käytännössä pahempi koska hänellä menee 2 vapaapäivää matkustaessa USAan. Meillä lisähaasteen tuo kolme pientä lasta.

      Itse jaksan motivoitua reissu elämään mahdollisuuksilla bongata mielenkiintoisia paikkoja ja ravintoloita. Luen aina koneessa. Käytän mahdollisuudet loungepalveluihin Diners Clubilta ja usealta lentoyhtiöltä voi vaihtaa pisteitä loungelippuihin.

      Tsemppiä.

      Poista
    3. Pitää katsoa mikä on tilanne, en ihan vielä kerennyt tarkistamaan, ajattelin sunnuntaita viettää ;) Lukemista ajattelin tehdä itsekin, koneessa on hyvin aikaa, miksi ei kentälläkin :)

      Kiitos vinkistä.

      Poista
  4. Se, mitä kirjoitit, sitä kutsutaan nykypäiväksi. Työkiire ja työmatkat ovat tuttuja, et todellakaan ole ainoa. Itse luopuisin tällaisen blogin pidosta ihan tosta vaan, en pidä vaatteiden & kosmetiikan & oman elämän esittelyä niin tärkeänä, että istuisin aamut ja illat vielä kotona koneen äärellä.

    Se mitä julkaisee ja kertoo blogissa, ei elämääni hyödytä millään tavoin eikä tuo lohtua ja iloa, jos joku toisella puolella suomea heittää kommenttia vaatteistani tai tekemisistäni.

    Tietokoneen äärellä on pakotettu istumaan työnsä puolesta, joten toista puolta elämästä en blogiin haaskaisi. Sen toisen puolen, jos aikaa on, ottaisin IISISTI.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle blogin pitänen ja muiden blogien lukeminen on hengähdyshetki arjesta. En koe tätä ajan haaskaukseksi millään tavalla vaan rakkaaksi harrastukseksi. Onneksi meitä on moneen, kaikille tämä varmasti ei sopisi, vaan minulle sopii :)

      Poista
  5. Tsemppiä, karsit vaan kaiken mahdollisen aikasyöpön nyt pois elämästäsi. Lopussa kiitos seisoo ihan varmasti. Otat loppuun jonkun kivan jutun, jota odotat. Olen huomannut, että se voi olla vaikka pikaloma tai ihan koti-ilta ilman turhia kiireitä .Sitä jaksaa paremmin kun on mitä odottaa :) Mutta älä vedä itseäsi burnoutiin saakka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä burnouttiin saakka ajatellut itseäni vetää. Kiva juttu odottaa maaliskuun lopussa ja toisaalta onhan se uusi kotikin odottamisen arvoinen :)

      Poista
  6. Itse elin 2 vuotta hyvin kiireistä ja stressaavaa elämää. Työmatkoihin kului 3 tuntia päivässä, työssä jatkuvasti kiirettä jne., huoli lasten sopeutumisesta uuteen kouluun valtava sekä siihen päälle luennoilla istumista ja tentteihin lukemista. Viime keväänä tein päätösen ottaa iisimmin ja vaihdoin työpaikkaa. Työmatkat lyhenivät ja jäi enemmän aikaa lapsille. Tämä ei tietenkään sovi kaikille mutta jostain on luovuttava, jos aika ei enään riitä. Yllä oletkin jo saanut hyviä neuvoja ja varmasti löydät sen itsellesi sopivimman ratkaisun. Tseppiä kevääseen !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sara. Pitää pohtia eri vaihtoehtoja, mikä olisi itselle paras. Jotenkin en vaan, ehkä pässeyttäni, ole vielä valmis luovuttamaan työn kanssa, sen aika tulee jos tahti kiristyy entisestään. Saa nähdä mitä tapahtuu.

      Kiitos kivasta kommentistasi ja hyvää sunnuntaita! <3

      Poista
    2. Tsemppiä Dahlia ja paranemisia Kotinörtille : ). Olet sisukkaan oloinen ja aika aikaansa kutakin, elämäntilanteet muuttuvat ja hetken päästä voi olla jo toisin asiat taas.

      Poista
    3. Kiitos Virpi. Kyllä se tästä helpottaa. Mieskin on uskonut, että paranee lepäämällä eikä töitä tekemällä ;)

      Poista
  7. Voimia työstressiin ja pikaista paranemista Kotinörtille! Täälläkin on eletty loppusyksystä ja alkuvuodesta aika stressintäyteistä aikaa; opiskelijaelämästä täyspäiväiseen työelämään siirtyminen ei ole sujunut ilman uupumusta. Onneksi kohta tulee kevät ja valo lisääntyy päivä päivältä, ainakin se tuo vähän lisäenergiaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Joo ei se opiskeluista töihin vaihtaminen, sekään ei ollut kovin helppoa ainakaan. Hiljalleen eteenpäin kuitenkin, siellä toivottavasti myös. Kun ne arjen rutiinit ottavat kiinni ja alkaa tuntua paremmalta :)

      Poista
  8. Tiedän hyvin mistä puhut. Yt:t ja se kestämätön tunne riittämättömyydestä... Se tunne kun ajatuksilta ei saa rauhaa illalla sängyssäkään.

    Itseäni auttoi eteenpäin kiire-kalenteri, johon kaikki tekemiset kirjattiin viikon ajan ylös. Sitten vain excelin kanssa tekemään palapeliä - paljonko aikaa mihinkin menee, jotain pitää jättää pois, jotta jotain saa tilalle. Raadollinen tehtävä, mutta havahduttava.

    Lisäksi itseäni vaivasi huono omatunto monestakin liian vähälle jääneestä ihmissuhteesta (ystävät, sukulaiset..). Tein vuosisuunnitelman, johon kirjasin koko vuoden jutut ylös. Kuten;helmikuu, ystävät! Päivämäärät, jolloin aion ystäviä nähdä tai soittaa. Vaikka tuntuu hoopolta, se auttoi! Sen jälkeen "pitäisi ja sitten kun" -taakka keveni mielestäni paljon. Vapautti kapasiteettia päässäni hurjasti.

    Tsemppiä ja jaksamista! Ei se itsestään ohi mene, mutta päättäväisyydellä siitä voi päästä eteenpäin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen sinun kanssa samaa mieltä: vaikka tuntuu höperöltä laittaa ylös tapaamiset, ystävät jne., niin se auttaa jäsentämään arkea ja vapaata. Ja yksi juttu on myös, mihin laatutasoon hommat tekee. Kotona voi miettiä sitä ja myös töissä: tietysti työnantaja antaa ohjeet, mutta voiko tehtävän tehdä jollain toisella tavalla vai onko se tehtävä myös viimeisen päälle laadukkaasti. Ja sitten sellainenkin juttu, mikä täällä on jo tullut: mieti, haluatko olla tuossa työssä ja jos haluat, jaksatko tehdä sitä 50-vuotiaaksi asti ja kauemmin. Sinä olet vielä sen ikäinen, että voit vaihtaa ja miettiä, mitä tekisit. Me 50 v ei oikein enää voida vaihtaa sitä työpaikkaa etenkään, jos ollaan asiantuntijatehtävissä ja vielä erikoistuttu kapeasti johonkin. YT on tuttu täälläkin. Toistaiseksi on töitä, uskon, että jatkossakin. Jaksamista sinulle.

      Poista
    2. On Jutta lopulta aika helpottavaa kuulla, että en varmasti ole ainut. Etenkin riittämättömyyden tunne, se on tullut kovin tutuksi. Toivoisin ennen kaikkea sen menevän ohitse.

      Kiire-kalenteri kuulostaa hyvältä idealta, pitää harkita sen toteuttamista. Pakkohan se ei missään nimessä saa olla :) Ihmissuhteet kolkuttavat täälläkin omaa tuntoa, en tiedä mitä ystävilleni kuuluu, pitää vain kirjoittaa asioita ylös ja tarttua siihen puhelimeen :)

      Kiitos vinkeistä, luulen, että näillä pääsee pitkälle.

      Poista
    3. Kiitos Romantic Lady! Olen miettinyt kokonaan alanvaihtoakin jo jossain vaiheessa, mutta ala tuntuu silti olevan se oikea. Vielä ei niin pitkälle ole päästy, että vaihtaisin työpaikkaa tai kokonaan alaa. Etenkin kun en tiedä, mikä se joku toinen ala voisi olla.

      Tuosta olen täysin samaa mieltä, joitain asioita voi tehdä kevyemmälläkin otteella kuin toisia. Kaikkeen ei liene pakko antaa 150% työtehoa.

      Oikein paljon tsemmppiä ja jaksamista sinne myös!

      Poista
  9. Tunnistan tekstistäsi monet omatkin kipukohtani - ja luulen, että näinä aikoina aika moni muukin. Yt-neuvottelut tuntuvat tulleen jäädäkseen ja vaikka meillä ei vielä niitä ole käyty, niin viime keväänä alkanut ja syksystä jatkunut töiden uudelleenjärjestelyt kyllä niitä unettomia öitä aiheuttivat täälläkin. Kun eläkkeellelähtevien tilalle ei palkata ketään ja työt jaetaan - itse sain ihan kiitettävän siivun kahdelta eläkkeellelähtijältä ja työaika on ollut kortilla välillä aiemminkin, niin mietin jo, että pitääkö vielä tässä iässä vaihtaa työtä. Ei nimittäin olisi ihan helppoa. Olen kahdesti aiemmin lähtenyt työpaikastani ns. tyhjän päälle - kun työt tulevat liian pitkään kotiin, oli minulle ainoa ratkaisu lähteä. Ja molemmilla kerroilla elämä kantoi - tuli parempaa tilalle.
    Nyt olen taas päättänyt, että tuota ylimääräistä työmäärää en aio kotona tehdä. Työkännykänkin jätän usein päivän päätteeksi töihin. Ja yritän olla avaamatta sähköpostia. Mutta aivan täysinhän tuo töiden eristäminen vapaa-ajalta ei onnistu - itse pidän esim. työpaikkani FB-sivua - ja kyllä ne sieltä ne työasiat vain omille sivuillekin vyöryvät.
    Toivottavasti Kotinörtin sairastelukierre rauhoittuu, kun kevät ja aurinko tulevat. Ja joskushan me ihmiset myös kropallamme reagoimme kiireeseen - jospa Kotinörtti reagoi sinunkin puolestasi. Ihmisen mieli on kummallinen - ja niin on kroppakin.
    Tsemppiä - ajankäytössä jätä kaikki turha - ja turhalla en tarkoita sellaisia vapaa-ajanasioita, jotka antavat elämälle mieltä ja iloa. Yöunet ovat kyllä yksi tärkeimmistä, mutta niiden suhteen olen kyllä jäävi sanomaan mitään.
    Tuo Jutan vuosisuunnitelma kuulostaa hyvältä sekin - kunhan ei sitten ota paineita siitä, että jokin juttu ei ehkä toteudukaan.
    Tsemppiä myös muuton keskelle - uusi koti antaa kyllä lisäpotkua elämään kummasti! Ja toivottavasti pääsette sinne tanssikurssillekin vielä!
    Hyvää sunnuntaipäivää sekä sinulle että Kotinörtille♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Lady. Voin uskoa, että kun eläkkeelle jääneiden tilalle ei ketään palkata niin se oma työtaakka kasvaa. Siitä olen kiinni pitänyt, että en työmailia iltaisin tai viikonloppuisin enää avaa, en vapaalla ollessani. Aamulla ennen töihin lähtöä olen pari kertaa lipsunut. Voi autossa matkalla jo vähän miettiä, miten päivänsä aikatauluttaa, vaikka aamullakin voisi nauttia vain omasta ajasta kahvin kanssa.

      En tiedä uskaltaisinko ikinä hypätä tuntemattomaan, lähteä tyhjän päälle. Ihailen sitä, että olet siihen pystynyt. Itseäni ainakin tällä hetkellä koko ajatus pelottaa aivan liikaa.

      Kyllä tuo mies on vakuuttanut paranevansa, puolikuntoisena kun meni töihin niin sairastui pahemmin. En tiedä oireileeko minun stressiäni vai omaansa, ehkä molempia :)

      Ajankäyttöä on vaan opeteltava uudelleen ja uudelleen, kyllä se tästä vielä lutviutuu ajan kanssa. Vuosisuunnitelmaa olen ajatellut, että voisin koettaa toteuttaa. Se kuulosti hyvältä.

      Ja vaikka muutto hippusen pelottaakin, niin onneksi on ympärillä monia rakkaita ihmisiä jotka ovat lupautuneet avuksi kantaman ja järjestämään tarpeen vaatiessa :)

      Hyvää sunnuntaita sinulle myös! <3

      Poista
  10. Tuttua ovat mietteesi myös minulle ! Vuosien varrella tahti sen kun kiihtyy , yyteet ovat tulleet jäädäkseen , samoin "mikään ei riitä" - ajattelu , aina vaan enemmän ja paremmin ! Samaan aikaan palkkakehitys laahaa valovuosia perässä. Minäkin suljen työkännykän töistä lähtiessäni , sähköpostia en opettelekaan kotona avaamaan. Siitä seurauksena tiedän nukkuvani ensi yön huonosti , koska pari päivää sairaslomalla tuo lisäpaineita . Olen kyllä myös oppinut olemaan "terveesti itsekäs" , kuten meille toitotetaan ja teen parhaani hallitakseni kalenteriani :)
    Jaksamista sinulle näissä paineissa ja toivon, että Kotinörtttisi pääsee pian sairaskierteestään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enemmän ja paremmin, joo... samat saat olen tässä syksyn ja talven aikana kuullut. Tai kuten ne meillä käännettiin: Fiksummin ja tehokkaammin :D Kyllä se terve itsekkyys on täälläkin hakusessa, mutta hiljalleen karsin pois kaikkea turhaa, semmoista josta en nauti ja joka ei anna mitään.

      Kiitos kannustavasta ja kauniista kommentistasi <3

      Poista
  11. Kovin tuttua, minun työssäni on hyvä, jos ehtii pitää vartin ruokatunnin, puoli tuntia olisi ihan luksusta. Ruokatunnilla hoidetaan monistukset ja monet muut juoksevat asiat.

    Käypä lukaisemassa juttuni mindfulnessista, siitä voisi olla apua, vie päivästä 20 min ja viidessäkin sen ehtii tehdä. Kiireessä koitan tehdä asiat heti pois, teen listan ja vedän yli tekemäni työn. Minua on siunattu nopeudella, olen nopea ihan kaikessa, se auttaa myös, kun ei turhia jahkaile ja käyttää sen vapaa-ajan sitten tehokkaasti. Monesti joutuu tekemään 16-18 -tuntista työpäivää, mutta sitten saa pitää löysempiäkin päiviä. Kamalaa kiirettä ei kukaan kauaa jaksa, joten kannattaa suunnitella huolellisesti ja laittaa kalenteriin myös omaa aikaa.

    Olettehan varmistaneet Kotinörtin osalta sen, ettei vain kyse ole mistään homejutuista? Antioksidantteja vain peliin. Loppupelissä viikot hurahtavat tosi nopeasti ja ennen kuin huomaatkaan, olet jo uudessa kodissa. Tsemppiä muuttopuuhiin, nekin vievät voimavaroja.

    Jaksamista ja muista ottaa omaakin aikaa, työt ei tekemällä lopu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pauska. Kyllä sitä aina välillä miettii, että miten nopeasti sitä oikein syö jne. Joskus liiankin nopeasti :) Pitää käydä ehdottomassa lukemassa juttusi. Totta sekin kyllä, että löysempiäkin päiviä on, omaa aikaa olen jo kalenteriin laittanutkin, useamman kuukauden.

      Kotinörtin kohdalla ei homeesta ole kyse, ihan pitkittynyttä flunssaa se vaan on. Ehkä se mies on nyt osannut levätä riittävästi kun sai ns. kunnon kuumeen :)

      Kiitos Pauska, kauniisti sanottu :)

      Poista
  12. YT:t on kyllä syvältä ja ne kyllä syövät ihmistä. Itse en niihin ole törmännyt, koska meidän alalla niitä ei onneksi ole. Tänä päivänä on niin kauheeta, kun ihmisistä revitään kaikki irti ja sitten pitää vielä henkisellä puolella jaksaa nämä yt:t ja kaikki. Tsemppiä sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on syvältä, mutta onneksi ovat pian (tällä erää?) ohitse. Sen jälkeen vaan katsotaan paljonko niitä töitä kaatuu kenen vastuulle. Kiitos Maiju, kyllä täällä jaksetaan :)

      Poista
  13. Tää oli pelottavaa luettavaa! Ihan oikeasti Dahlia työ määrittelee liikaa sun elämää! Etkö vois ottaa vapaata ja huilata välillä. Tätä menoa sulle tulee depressio, jos et nyt hieman hellitä. Kyllä ne työt joku muukin osaa hoitaa et sinä voi olla ainut.
    Oletko harkinnut työpaikan vaihtoa, jos tuolla on liian kiireistä ja stressaavaa?
    Koitas nyt keskittyä kotiin enemmän kuin töihin. Käsittääkseni, kun et ole yksityisyrittäjä ni turha kotiin tuoda töitä.

    Kirjoituksesi oli hyvä eikä yhtään sekava. Tee hyviä päätöksiä ja koita rentoutua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minttu varsin, sanotaan mielenkiintoisesta kommentista. On sanottava, että en ainakaan itse koe, että työ määrittelee liikaa elämääni. Elämässäni on monta muutakin puolta, joista aika vähän haluan lopulta blogin puolella esitellä. Ajattelin vain valottaa töidenkin puolta :)

      Töiden vaihto ei ole vielä käynyt mielessä, ala on oikea.

      Töiden tuominen kotiin, en lue maileja enää kotona kuin aamuisin (arkena siis jos menen töihin, vapaapäivänä en tietenkään), mutta joskus niitä huolia ei saa pois vain tekemällä jotain kivaa, palaavat ennen nukkumaan menoa. Uskoisin sen ensi viikolla helpottavan, tämä viikko lieni ainakin YT:iden kannalta pahin :)

      Poista
    2. Minulla on aika jyrkkä mielipide tän tyylisiin työjuttuihin, kun olen läheltä niin monen nähnt uupuvan työtaakkansa alle.
      Ehkä et konkreettisesti töitä kotiin tuokkaan, mutta mielenpäällä kuitenkin. Toivotaan että pian helpottaa ja saatte hoidettua muutonkin siinä sivussa kunnialla pois alta. :)

      Poista
    3. Kyllä se helpottuu vielä, olen itsekin nähnyt läheltä romahtamisia, sen verran tiedän missä omat rajani menevät. Lähinnä tarkoitus oli olla rehellinen blogin lukijoille myös, että tilanne on tämä :)

      Poista
  14. Unohtui vielä mainita. Tuo sateenkaari kuva on <3 ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Se on parin vuoden takainen hetkellinen ilmiö, jonka onneksi sain ikuistettua :)

      Poista
  15. Kiitos Dahlia, kun jaoit kanssamme tätäkin puolta. Olet jo paljon vinkkejä saanut. Itse olen kokenut niin yt:t kuin muutaman muunkin ei niin kivan asian työelämässä. Eteenpäin olen päässyt läheisten tuella ja itsestä huolehtimisella. Eli tee niitä asioita, joista sinulle tulee hyvä mieli ja olo. Jos se on tämä bloggaus, niin sitten tätä. Itselleni se oli liikunta ja kutominen ja ne läheiset.

    Paljon tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! Kyllä blogi on hyvä hetki poissa arjesta, sen lisäksi se ovat läheiset ja lukeminen jotka antavat eniten voimia. Dekkareita kuluu aika vauhtia ja onneksi olen saanut vietettyä ihania kahvihetkiä rakkaiden kanssa.

      Kiitos <3

      Poista
  16. I feel for you. Tuo työjuttu ei muuten helpota. Tai siis helpottaa, mutta vain omalla asenteella. Mikään muu ei siihen auta. Muista että riittävä taso riittää- liian hyvää ei kannata tuottaa. (sitä ei nimittäin arvosteta) Ja nice-to-know-excelit ja rapsat on turhia! Esimiehen kuuluu priorisoida...ja vastaukseksi ei käy "kaikki on yhtä tärkeää".
    Toivottavasti sun mies paranee!! Jaksamista teille!
    Ja ihanaa kun pääsette uuteen kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Annu! Olen vuoden alusta saakka, vuositavoitteeni mukaisesti muuttanut asennettani siihen kannanko töitä kotiin vai en ja on sanottava, että se on aiheuttanut kulmien kohottelua, mutta myös valtavasti ymmärrystä töissä. Aika moni muukin tehnyt saman päätöksen ja aika hyvin kaikki on onnistuttu.

      Kyllä tuo terveeltä näyttää, kyllästyneeltä kotona makaamiseen kun käskin olemaan kotona kun sairastaa :D

      Ja uusi koti, onneksi niin <3

      Poista
  17. Tsemppiä, jaksamista, iloa, valoa ja terveyttä kevääseenne! Muista kuunnella herkällä korvalla itseäsi ja tuntemuksiasi!

    VastaaPoista
  18. Tuo kiire ja työstressi on kyllä hyvin tuttua, viime syksynä kävin itse miltein burn outin partaalla. Tsemppiä kovasti jaksamiseen, toivotaan että pian helpottaa edes vähän!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi muistan kyllä syksysi, se kuulosti kamalalta. Jaksan uskoa, että kun muutosta on selvitty niin sekin helpottaa. Vähän tämmöinen etukäteen murehtija kun olen :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!