17.8.2014

Helsingin kaupunginteatteri.


Onko taide aikuisten leikkiä?
- Asko Sarkola - 

Tämän viikon maanantaita olen odottanut toukokuun lopusta lähtien. Blogin yhteistyökumppanin Helsingin Kaupunginteatterin näytöskauden avajaiset olivat maanantaina ja kyllä meitä taas hemmotellaan teatterin merkeissä. Kaikkineen ohjelmistossa on syksyllä 26 eri tuotantoa, 10 ensi-iltaa ja niistä puolet kantaesityksiä. On draamaa, komediaa, klassikkoa, musikaalia, tanssia ja koko perheelle sopivaa näytelmää. Itselleni ensimmäinen, ja samalla myös näytöskauden avaava näytelmä on Miten menestyä vaivatta liike-elämässä. Musikaali, josta näimme avausnumeron maanantaina. Iloinen ja pakko sanoa, Tohtori Zivagon ja Viulunsoittaja katolla jälkeen ihana pirteän ja humoristisen oloinen musikaali. Vaihtelu virkistää.


Syksyn odotetuin ainakin itselleni on Vanja-eno. Tsehovin rakastettu klassikko jonka ohjaajana on unkarilainen Támas Ascher. Santeri Kinnunen on Vanja-eno. Intoni toki lataa tähän klassikkoon valtavat odotukset, vaan jaksaisin uskoa, että HKT jos mikä lunastaa ne lupaukset. Kotinörtin vien ehdottomasti katsomaan Einsteinin Rikosta (on muuten Santeri Kinnunen siinäkin). Einstein kiinnostaa ihmisenä ja ennen kaikkea fyysikkona miestäni, joten nähdä tulkinta teatterin lavalla lienee paikallaan. Montakohan kertaa olen kertonut, että Santeri Kinnunen on yksi suosikkini... noh, eiköhän se tule taas tämän syksyn teatterien aikana enemmän kuin selväksi.


Mieleni halajaisi kokeilemaan myös itselleni jotain aivan uutta. Jeminan monta elämää on koreografi Jyrki Karttusen vuonna 2012 Vuoden teatteritekona palkittu esitys. Se yhdistäisi stand uppia, teatteria ja tanssia. Näistä etenkin tanssi on itselleni hyvin kaukainen taiteenmuoto. Ymmärrän sitä juuri sen verran, että osaan sitä valtavaa kehonhallintaa arvostaa, mutta klassisen baletin lisäksi se on tuntematon taiteen ala itselleni.

Toinen mieltä kutkuttava, itselleni uusi kokemus olisi Lilla Teatternin Kredit. Miksi se olisi uutta? Näytelmän kieli on ruotsi. Vaikka ymmärsin Lillanin teosesittelyt en silti tiedä riittäisikö kielitaitoni kokonaisen näytelmän seuraamiseen. Vaan näytelmän idea vaikutti hauskalta, unohtamatta nyt tietenkään sitten sitä, että siinä on Pekka Strang joka Huijarin muistiinpanoissa vakuutti tämän teatterin rakastajan.


Eivät ne siihen loppuneet, kaikkiinhan ei voi mitenkään ehtiä, mutta jos millään saan aikatauluuni mahdutettua, niin vielä houkuttivat Mielensäpahoittaja ja poika sekä Pikavoitto. Mielensäpahoittaja ja poika olisi eittämättä taattua ja niin rakastamaani Esko Roinetta, voiko se edes olla huono? Pikavoitto taas on Kiviä taskussa kirjoittajan uusin. Niin, ja olisihan siellä Lady Killers - sarjahurmaajat ja 39 askelta ja ties vaikka mitä. Enemmän teatteria kuin uskaltaa edes ajatella, saa nähdä missä järjestyksessä näitä pääsee ja ehtii ihastelemaan.

Minut kattaus vakuutti jälleen kerran. Teatterin ilotulitusta siis kko näytöskaudeksi luvassa. Kyllä, teatteri on menossa remonttiin, mutta vasta kevään kauden loputtua, vielä ehtii katsomaan vaikka kuinka monet klassikot ja muut upeudet.

Millainen teatterissa kävijä sinä olet?
Hyvää sunnuntaita!

Helsingin kaupunginteatteri on blogin yhteistyökumppani, linkit vievät teatterin sivuille näytelmiin eikä niiden avaaminen tuota bloggaajalle rahaa.


This time only in finnish since it is a finnish theatre.

Seuraa blogiani // Follow my blog on:


4 kommenttia:

  1. Teatteri on yksi minunkin harrastuksistani. Hyvä ystäväni on ohjaaja Suomussalmella ja koitan päästä katsomaan heidän esityksiään mahdollisimman paljon. 39 askelta -näytelmää voin suositella, entinen oppilaani esiintyy siinä kovan mieskolmikon kera. Tuo Pikavoitto kiinnostaa och vi skulle kunna titta tillsammans på Kredit nån lördag ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää harkita sitä 39-askelta, olisi niin paljon kaikkea ihanaa! Kredit jäänee omalta osaltani arkipäivälle, nopea vilkaisu kalenteriin kertoo, että olen onnistuneesti buukannut menoja jo joulukuulle saakka viikonloppujen osalta :)

      Poista
  2. Tosi laiska teatterissa kävijä olen nykyisin, viimeksi olen nähnyt musikaalin Rebecca, joka oli aivan huima! Helsingin Kaupunginteatteri on paras. Piste. Nuorena tuli käytyä aika paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih. Näinhän se on, ei ole minulle sen voittanutta ja tuskin tuleekaan :)

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!