16.11.2014

How are you?


Et koskaan tiedä, miten vahvat olet ennen kuin ainoa vaihtoehto on olla vahva.

En ole aikoihin kirjoittanut kuulumisista pidempää postausta ja mikä sen parempi päivä tarttua tähän ajatelmaan kuin sunnuntai. Päivä jolloin on vapaapäivä. Minulla ainakin kun on tämmöinen maanantaista perjantaihin duuni. Aloitetaankin nämä kuulumiset sieltä töistä. Viimeisen vuoden aikana työnkuva on organisaatiomuutoksen kourissa heitellyt aika tavalla. Nykyisin olen tähän hommaan varsin tyytyväinen. Työt ovat vähentyneet ja ennen kaikkea selkiytyneet, selviän niitä suurimmaksi osaksi normaalimittaisilla työpäivillä. Näin ei todellakaan ollut keväällä ja kesällä kun ylityötunteja paukkui joka ikinen viikko (ja se näkyi myös väsymyksessä). Olen siis varsin tyytyväinen tämän hetken tilanteeseeni ja ennen kaikkea työt ovat pysyneet töissä ja vaikka kännykällä lukaisenkin mailien otsokot aamulla ennen töihin menoa, niin sen enempää sen niitä lue. En illalla, enkä viikonloppuina. Itsensä voittamisen tunne sanon minä. Havainnoin jo kevään aikana, että en ole ihmistyyppiä, joka eläisi käydäkseen töissä vaan käyn töissä elääkseni.

Kevään suurin ponnistus muussa elämässä oli muuttaa uuteen kotiin. Vaikka kaikki tavarat eivät ole vielä löytäneet paikkaansa ja jokunen huonekalukin uupuu niin alan vihdoin olemaan sitä mieltä, että tuo on todellinen koti. Asunto tuntui toki omalta heti alkuun, mutta vasta syksyn tullen se on ollut todella koti. Paikka jossa viihdyn, jossa on hyvä olla ja jossa saan rauhoittua. Myös paikka, jonne voin kutsua ystäviäni kylään niin halutessani. Huonekalutkin alkavat löytämään oman paikkansa - Kotinörtin helpotukseksi. Muutossa itsessään asiat eivät todella menneet kuin Strömsössä, mutta nyt se on ohi ja voittajina selvittiin.


Olen myös ehtinyt näkemään ja tekemään mitä erinäisimpiä asioita viimeisen puolen vuoden aikana. Pieni pintaraapaisu niistä on päätynyt blogiin saakka, suurin osa ei. Suurimpana helmenä nousee mieleen kyllä liki kahden viikon reissu Irlantiin elokuussa, seuraavaa matkaa "joutuu" enää jokusen viikon odottamaan, vuorossa on reilun pitkän viikonlopun pikapyrähdys Tanskaan. Johan tässä onkin Suomessa jo oltu monta kuukautta. Pääsiäiselle on haaveissa uusi matka jälleen. Reissaaminen ei siis ole mihinkään unohtunut, vaan syksy vaati vähän tasoittelua ensin töiden kanssa ja uuden rutiinin löytämistä.

Vaan mikäs tässä on Suomessa ollessa? Olen ehtinyt ilokseni näkemään paljon ystäviäni ja tekemään itseksenikin juttuja, joista nautin suuresti. Se lienee varmaankin ikä, joka on tuonut varmuutta tehdä juuri niitä asioita, joista tykkää. Asioita, jotka ovat sellaisia joista pidän enkä tee niitä vain siksi, koska kaikki muutkin tekevät. Valitettavasti tosin silti on siivottava, mutta ainahan on niitäkin asioita, jotka vaan on tehtävä. Halusi tai ei.


Blogillekin olen ehtinyt antaa syksyn tullen enemmän aikaa. Olen jopa omaksi hämmästyksekseni opetellut jokusen helpon muokkauksen kuvankäsittelyllä. Lähinnä kontrastin muuttoa ja terävöittämistä. Eivät ole nuo sisällä otetut kuvat niin kammottavia (ei nyt kuitenkaan verrata niitä näihin ihaniin kesäkuviin eihän?). Tavoitteena on opetella lisää, ensimmäisenä varmaankin kollaasien tekeminen vuorossa. Vähän olen varmaan hitaalla tämän opettelun kanssa ja kaikki lapsen kengissä mutta jostain meidän on kaikkien aloitettava. Kameran asetuksiakin voinee opiskella paremmin, vaan uusi kamera kun on jo kiikarissa, niin harjoitellaan sitten sen kanssa ennemmin.

Olen koettanut myös panostaa blogissa myös kirjoittamiseen enemmän. Se on nimittäin syy, miksi tätä alunperin aloin kirjoittamaan. Jotta voisin kirjoittaa. En välttämättä kieliopillisesti oikein ja lukihäiriökin tuo siihen omaa vaikeuttaa, mutta silti ihan vaan kirjoittaa. Aikaa vievä harrastushan bloggaaminen on, vaan antaa se niin paljon sisältä elämään ja teidän tietenkin! Rakkaat ihanat lukijat! Olen myös saanut tutustua moneen huippuihanaan ihmiseen blogin kautta. Etenkin viimeisen puolen vuoden aikana.

Tällaisia siis minun kuulumiseni. Voisi sanoa, että tavallisen kiireistä arkea ja pidän siitä valtavasti. Mitä sinulle kuuluu?

Hyvää sunnuntaita!


You never know how strong you are, until being strong is only choise you have.

This post is motly to answer on question how are you. A bit longer answer than just "Good thank you". All is good actually, nothing new and special so to speak. I still love my job and I still love blogging. Last one as hobby offcource. I've been doing a lot of things in the past moths, and only some of them are here at the blog. Why? I think that when it's my blog, I write what I want to. But then again, a lot of them I share here as well. Our new appartment feels like home and everyhing seems to be on their place. Finally! Such a huge effort, but tough some furniture aremissing it's finally home. So all and all, everything is really good at the moment. I think on Sunday, that is a good thing to say right?

How are you?
Great Sunday all!


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

34 kommenttia:

  1. Ihana kuulla että ylimääräiset työkiireet ovat helpottaneet ja olet saanut enemmän aikaa itsellesi ja asioille joista pidät<3 Niin sen pitäisi ollakin. Valitettavasti minä en voi sanoa samaa ja ainakin jouluun saakka mennään melkoisessa työkiireessä ja kompuroidaan täällä syksyn pimeydessä. Siitä huolimatta ihanaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sari! Se ei aina ole niin, että selviää normaalin mittaisilla päivillä ja etenkin nyt kun on YT:itä joka puolella niin saa oikeastaan olla onnellinen että jaksamistani kuunneltiin töissä.

      Paljon jaksamista ja tsemppiä sinne! Hyvää sunnuntaita!

      Poista
  2. Minä käytän sanaa termiä, että käyn töissä vain elääkseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on minusta hyvä muistaa, ei tule oltua liian kauaa siellä :)

      Poista
  3. Tuo alin kuva on edelleen UPEA, tykkäsin siitä eka kerralla ja se on edelleen ihan mieletön. Älä laita sitä koskana hukkaan.
    Kuvaus ja kuvankäsittely on se mihin itsekin kaipaan enemmän oppia ja opetusta. Kuvaamalla oppii mutta kaikkia hyviä jippoja ei vaan itse tiedä.
    Muuttaminen, aaaarkk apua. Haluaisimme omakotitalon, mutta en tiedä jaksaisinko sitä myymis ja muuttamis rumbaa hyi. Vaikka toisaalta taas palkintona olisi ihana koti. Mutta ihana se on kyllä nytkin.
    Ihanaa sunnuntaita <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni. Tuo on kaunis kuva kyllä, tykkään itsekin niistä valtavasti.

      Minä olen aika heikko vielä kuvankäsittelyssä ja aika vähän osaan, mutta onneksi Gimpissä valmiita filtereitä on useampikin ja niitä tuleekin kokeiltua erilaisia.

      Muuttaminen on aikalailla ponnistus aina kun sen tekee ja joka kerta ihan yhtä inhottava selainan.

      Hyvää sunnuntaita <3

      Poista
  4. Sen huomaa blogistakin, että sulla on kiireet ja stressi helpottanut. Postauksia tuntuu tulevan tiuhaan tahtiin ja tekstiäkin on enemmän. Se on tosi kiva juttu. Itse vielä odottelen kun saan taas blogin kunnolla ruotuun. Harrastusta on ikävä, mutta ei vaan ehdi niin ei ehdi muuta kun kirjoittaa kuulumisia silloin tällöin. Lisäksi se että asukuvauksen aika on minimi varsinkin arkena jos ulkona haluaa kuvata. Vielä alkusyksystä oli kätevää, kun vielä illalla pystyi ottaa hyvin kuvia kun oli saanut vaikka koulutehtävät hyvään vaiheeseen jne. Toista se on nyt :D Mutta mulla on enää kuukausi koulua, toivottavasti. Jotenkin pelkään että romahdan ja sitten en jaksakaan enää ja viimeiset hommat luisuu tammikuulle.. Mutta sekin on vain sitä elämää. Oho, miten mä nyt näin innostuin avautumaan :D

    AIniin, me ollaan asuttu 1,5 vuotta uudessa kodissa ja vieläkään kaikki ei ole tip top, esimerkiksi tarvitsisimme uuden isomman sohvan, mutta ei vaan ole ehtinyt asiaan keskittymään.. Lisäksi moni muukin asia on vielä kesken..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, että on heijastustunut tännekin. Postauksia tulee samalla tahdilla kuin aikaisemminkin, kerran päivässä. Mutta tekstiin ehtii keskittymään nykyisin paremmin.

      Töiden ja opiskelun yhdistelmä on monesti hyvin aikaa vievä, etenkin kun sieltä koulusta vielä tulee hommia kotiin saakka jotka täyttävät senkin lopun vapaa-ajan jota voisi olla jäljellä. Ja kyllä sinä jaksat sen hoitaa, niin vähän on jäljellä enää! Hirveän suuresti tsemppiä rankan yhdistelmän kanssa! <3

      Poista
  5. kiva postaus <3 aina on kiva lukea vähän bloggarista!
    ja minun pitää myös ottaa käyttöön tuo sinun termisi "käyn töissä elääkseni"
    minulla viimeiset vuodet on kyllä mennyt täydellisesti työn merkeissä ja vuosi sitten tuli
    tilanne eteen, että muutos on tehtävä!! nyt olen sen ison muutoksen edessä ja tällä hetkellä
    ensi kevät on ISO arvoitus! Mutta olen ihan intoa piukassa tämän uuden tuntemattomuuden edessä. Kyllä elämässä pitää olla muutakin kuin työ.

    Itse olen myös tämän bloggaamisen myötä tutustunut aivan upeisiin ihmisiin.
    Kiitos sinulle tästä ihanasta blogikaveruudesta <3

    Kivaa sunnuntaipäivän jatkoa ihana Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuulanneli. Minustakin on kiva lukea kuulumisista, mutta myös kertoa niitä joskus enemmänkin. Isoja muutoksia on monesti elämässä edessä ja minusta kuulostaa ainakin hyvältä, että olet innoissasi uuden edessä, etkä vain halua vanhaan. Se jos mikä on arvostettavaa!

      Kiitos itsellesi blogiystävyydestä ja hyvää sunnuntain jatkoa! <3

      Poista
  6. Kivaa oli kuulla sun kuulumisia! Ja tuo alin kuva, wau! <3 Ihanaa sunnuntaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja, se on kyllä kaunis kuva, yksi suosikeistani.
      Hyvää sunnuntaita!

      Poista
  7. Kiva kuulla kuulumisiakin - ja hyvä, että työtilanne on selkiytynyt.
    Ja nuo kuvat ovat upeita - viimeinen varsinkin!
    Ja olen samaa mieltä kanssasi siitä, että ikä tuo varmuutta tehdä asioita, joista tykkää.
    Minun kuulumisenihan kaikki tietätätkin, kun höpötän ne blogissani;)
    Kivaa sunnuntaipäivää sekä sinulle että ihanalle Hovikuvaajallesi♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Töissä on menty ylös-alas, mutta nyt on paremmin taas. Kesäkuvia oli kiva selailla läpi ja valita sieltä suosikkejani. Aurinkoakin tuli ikävä ;)

      Hyvää sunnuntain jatkoa! <3

      Poista
  8. Työn imu on niin vaarallinen! Se vie helposti mennessään, jos ei huomaa pysähtyä miettimään, mikä elämässä todella kantaa. Kiva että huomasit jo nyt:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on ja joskus on tilanteita joissa on jaksettava, mutta sitä ei saa venyttää sitä jaksamista oman jaksamisensa kustannuksella :) Näin minusta ainakin :)

      Poista
  9. Onpa ihana postaus! Kivoja kuvia on ja varsinkin tuo viimeinen kuva :) Mukavaa, kun työkiireet ovat hellittäneet! Lomat piristää mukavasti arkea :) Ihanaa iltaa sulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina! Näitä on aina aika ajoin kiva kirjoitella, niin saavat lukijatkin vähän kootummin kuulumisia :)

      Poista
  10. Kiva kuulla kuulumisiasi! Hieno että töissä tilanne on rauhoittunut. Todella ihana tuo ensimmäinen kuva, katsot kauniisti kuvaajaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tilanteen rauhoittuminen on kyllä hyvä asia, jää aikaa muullekin. Se on Kotinörtti kameran takana siinä, siitä se katse johtuu ;)

      Poista
  11. Kiva kuulla kuulumisiasi! Mukavaa myös, että suurimmat työkiireet ovat helpottaneet. Samaa en voi sanoa täältä päin, vaan itsellä on olleet ja tulossa vuoden kiireimmät viikot, kun ensi vuoden suunnittelurumba on pahimmillaan menossa. Ja se valitettavasti heijastuu myös yöuniin välillä. Mutta minulle työ on sellainen energian lähde, intohimoksikin voisin sitä sanoa, että tämä heltinenkin vaihe vie imussaan, hyvällä sanottuna. Toisaalta balanssin pitäminen, peheen ja työn välillä on tosi tärkeää ja siitä pidän kiinni. Kun olen kotona, olen 100%täällä, et tee töitä kuin aivan poikkeustapauksissa.

    Mutta se työstä, muuten syksy on mennyt urheillessa ja käsitöiden parissa!

    Ihania muvia muuten, kotinörtti on tosi taitava kuvaaja (vai onko hän linssin takana?)
    Kivaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pätkissä tuleva kiire on aika tehokas motivaattori vaan kun se on jatkuvaa eikä loppua näy niin alkaa itsensä polttaminen olla liian lähellä. Energiaa saan toki minäkin töistä, tykkään työstäni valtavasti, mutta 50h työviikkojen ollessa jossain ennemmin sääntö kuin poikkeus, niin oli peliin puhallettava jotain järkeä. Samaa mieltä olen läsnäolosta kyllä.

      Hyvä kuulla, että urheilu ja käsityöt ovat pysyneet siellä ohjelmassa. Kuvista suurin osa on miehen ottamia, Anna otti kuvan veneen kanssa Hämeenlinnan blogitapaamisessa ja Sanna kuvan Helsingin kattojen yllä Maybellinen baby lipsin julkaisussa.

      Hyvää alkanutta viikkoa!

      Poista
  12. Mukava kuulla kuulumisiasi näin kootusti! :) Se on tosiaan jännä, miten sitä välillä yllättää itsensä sillä, kuinka vahva oikeasti on. Jälkikäteen kun katsoo monia tilanteita, niin ei voi kuin onnitella itseään. Toinen juttu mikä tekstissäsi kolahti on se, että tosiaan iän myötä sitä saa varmuutta tehdä juuri niitä asioita mistä itse pitää.

    Mukavaa viikkoa sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Cara! Ihminen jaksaa läpi vaikeidenkin asioiden, vahvuus löytyy vaikka ei sitä uskoisikaan olevan. Ikä antaa paljon enemmän voimia kun osasin edes ajatella, ja uskallusta.

      Hyvää viikkoa!

      Poista
  13. Tämäpä oli mukava postaus. On hauska kuulla kuulumisia :). Näin marraskuussa on myös oikein hyvä hetki kaivaa esiin kesäisiä valokuvia. Niistä ei puutu valoa. Minunkin pitäisi opetella enemmän kuvien käsittelyä. Toisaalta sekin taito veisi lisää aikaa. Aina voisi kehittyä ja parantaa. Mutta silti joskus on ihan kiva vain köllötellä tyytyväisyydessä :D. Iloa uuteen viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ei pidä itseään kehittää ja jos niin tekee niin tekee omalla tahdillaan silloin kun itselle se sopii. Sen takia kuvan käsittelyssa mennään ainakin täällä todella pienin askelin. Enempään ei ole aikaa.

      Hyvää viikkoa!

      Poista
  14. Kiva kuulumis-postaus ja hienoa kuulla, että löytyy sellaisiakin yrityksiä, joissa organisaatiomuutoksen kautta työtaakka normalisoituu. Yleensähän siinä käy niin, että työmäärä pahimmillaaan lisääntyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Belladonna. Organisaatiomuutoksia käytiin usemapi läpi ja YT:kin mahdutettiin mukaan kerran. Onneksi on ollut mahdollista saada omaa taakkaa huojennettua, kovin monella tilanne on toinen. Toki tein se alkoi näkyä jaksamisessani sen verran, että kun siitä rehellisesti kertoi niin asian hoitaminen otettiin hommaksi :)

      Poista
  15. Samaa mietä kuin edelliset kommentoijat, että oli kiva lukea kuulumisia kootusti. Matkat kelpaisivat kyllä tännekin suuntaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marja. Reissaaminen on se paras tapa itselleni rentoutua ja alan hiljalleen tätäkin reissua jo innoissani odottamaan :)

      Poista
  16. Vitsi miten kiva postaus ja ihania aurinkoisia kuvia. Irlannissa 2-viikkoa, olen kade. :) Lontoossa ja muutenkin Englannissa tullut käytyä, niin etten enää pysy laskuissa, mutta Irkkulandia jäänyt kurkkaamatta. Toiveena olisi vuokrata auto, autoilla nummilla ja maaseudulla ja asua Bed and Breakfast tyylisissä paikoissa ja nähdä kasakaupalla lampaita!

    Näin sinut muuten tuolla Maybellinetilaisuudessa, joista yksi kuvista on. Ihastelin jo tuolloin tuota ihanaa mekkoa ja ujostelin muutenkin koko tilaisuutta. Tuolloin blogini oli noin pari kuukautta nuori, enkä tilaisuuteen päässyt todellakaan blogin avulla vaan voitin FB:n kautta avecliput.

    Katselin sinuakin, voi ei tuossa sinä bloggari ja en voi uskoa, että nyt olet nuoren blogini lukija. <3 Ihmeellinen on maailma. Jos jonain päivänä minut kutsutaan joskus samaan tilaisuuteen kanssasi (ainahan sitä saa toivoa) tulenkin sitten reippaasti juttelemaan. :)

    Ihania asuja ja ihania reissuja sinulla tulossa. Oma mottoni onkin, kun on matka jota odottaa, jaksaa aina arjessa ahertaa. ;)

    Lämpimin terkuin Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! Kaksi viikkoa Irlannissa oli kyllä kummankin unelmien täyttymys ja samaa ollaan suunniteltu tukevasti jo ensikin kesälle. Tosin pohjoista tällä kertaa olimme suunnitelleet, Belfast ja moni muu paikka näkemättä.

      Ja olisit tullut juttelemaan vaan! Enhän minäkään sieltä juuri ketään tuntenut, mutta koetin vaan tuttujen naamojen kanssa jutella. Ja tutustua tuntemattomiinkin siinä samalla.

      REissut piristävät kyllä arkea, sen takia varmaan näin nuutunut ole, reissujen puutos ;)

      Poista
  17. Kiva lukea kuulumisia! :) Kirjoittaminen on itsellenikin tärkeä juttu! Meinaa vain olla välillä haasteellista löytää arjessa aikaa bloggaamiseen, vaikka sitä tekisinkin kaikkein mieluiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan sama täällä, pidän kirjoittamisesta, mutta haluan kuitenkin tehdä sen huolella. Joskus sille vaan ei ole niin paljon aikaa kun toivoisi sille löytävänsä aikaa :)

      Poista

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!