Travelling for work


Tuhannen kilometrin matka alkaa yhdestä askeleesta.
- Lao Tsu -

Blogissa on ollut tällä viikolla aika paljon postauksia, jotka ovat meneet alle sen oman rajani sen suheen, millaisia postauksia haluaisin tehdä. Niihin on hyvin yksin kertainen syy, ne on kirjoitettu suurin osa hirvittävässä kiireessä tasan viikko sitten. Reipas viikko sitten tippui töissä niskaan pommi jota voisi kutsua nimellä "Kaksi ihmistä lopetti samana päivänä, vastuusi triplaantui". Koko toissaviikko kun oli täynnä ohjelmaa, niin olin ajatellut rauhassa kirjoitella viime viikon lopussa ja viikonloppuna postauksia tälle viikolle. Aika kuitenkin katosi jonnekin ja postaukset tuli kirjoitettua nopeasti ja taso valitettavasti näkyy niistä. Mutta työelämä on sellaista, ihmiset tekevät valintoja ja joskus seuraukset niistä ovat hyvin erilaisia kun he ovat itse kuvitelleet. Asiat asioina ja tunteet sen jälkeen sanoi Äitini joskus, sillä moodilla on mentykin.

Koska tähän päälle suunnitellusti vielä reissasin neljäksi päiväksi Ruotsiin niin ajattelin vihdoin toteuttaa postauksia, jota aika ajoin on toivottu: Työmatkustamisen hyviä ja huonoja puolia. Täytyy muistaa, että tämä on oma mielipiteeni, ei mikään universaali totuus.


Meillä työmatkat suuntautuvat Ruotsiin, joka tarkoittaa alkuunsakin jo helpompaa pakkaamista. Toimiston pukukoodi siellä päässä on rento, mukaan ei ole tarve asetella tärkättyjä kauluksia tai mustaa mustan perään. Töihin voi mennä samoissa vaatteissa kuin Suomessakin. Tummilla farkuilla, jakulla, neuleliivillä ja parilla sifonkipaidalla sekä parilla huivilla sai hyvää vaihtelua kokonaisuuksiin tyylin ollessa kuitenkin toimiston henkeen sopiva. Neljä päivä tärkätyissä kauluksissa olisi vaatinut pakkaamiselta varmasti enemmän. Se mikä pakkaamisessa vaatii kuitenkin mietintää, minulla ainakin, on tila. Käsimatkatavaralla matkustaminen on omaan makuuni järkevämpää ja jos mikään muu ei tuota päänvaivaa niin nestepakkausten mukaan ottaminen ja miten ne saa tungettua siihen litran pussiin. Lomalla mukana on usen matkalaukku ja käsimatkassa harvemmin on tarve kantaa esim. hoitoainetta ja kaikki rasvoja mukana. Tämä ei sinällään ole työmatkojen ongelma pelkästään, mutta ne ovat etenkin reissuja, jonne en matkalaukkua kovin mielelläni mukaan ota.


Lentäminen ja lentokentät. Tässä on paljon hyvää ja paljon huonoa. Rakastan lentokenttiä ja niillä ostosten tekoa. Etenkin takaisin tullessa varaan mielelläni aikaa ostoksille ja viimeksi lentäessäni koiin Tanskan kautta (fiksumpaa mennä Skoneen sieltä kuin Tukholmata) niin sain ihastella aika tavalla Kastrupin kenttää. Miksi? Lento oli kaksi tuntia myöhässä ja kun kyseessä on lent jonka jäljiltä on puolelta öin kotona normaalistikin niin se kaksi tuntia tuntui valtavalta ajalta ja perjantaina töihin mentiin neljän tunnin yöunien jälkeen.

Tässä ei nimittäin tunneta armoa. Töihin on mentävä jos seuraavana aamuna on työpäivä, oli se lento ajallaan tai ei. Eri asia tietysti jos olet vielä lähtömaassa isomman viivytyksen takia. Yleensä lennoilta ollaan kotona myöhemmin kuin jos tulisit Suomessa kotiin. Kehä I:n ruuhassa oleminen vie tunnin tai kaksi, lentokentällä pelkästään on oltava sen verran etukäteen ja siihen vielä päälle kentälle matkustaminen. Sen lisäksi, että olet kotona myöhään niin meillä ainakin suosijaan aamu seitsemän lentoa Suomesta pois. Neljältä aamuyöllä herääminen ei ole herkkua, minulle ainakaan. Joten kaikkineen vaikka kentällä itsessään oleminen on minusta kivaa (kunhan pääsee turvatarkastuksen läpi ja on hetki aikaa vain itselle), niin työmatkan pituus tunneissa mitattuna on suhteettoman pitkä.


Yksi suunnattoman suuri etuus on se, että iltaisin ei ole tarve kiirehtiä kotiin siivoamaan. Se, että olet hotellissa tarkoittaa vain ulkona syömistä ja oma aikaa iltaisin. Ongelma omassa ajassa on se, että se voi olla pidemmän päälle myös tylsää. Et voi olettaa, että ne kollegasi viettäisivät kanssasi koko illan, haluaisitko sinä viettää sen heidän kanssaan Suomessa ollessasi? Joten varautua kannattaa siihen, että illat saattavat olla yksinäisiä. Tosin itse ainakin sain nukutta pitkiä yöunia ja tehtyä rauhallisia käveyitä. Itse olin varautunut, että en pahemmin tee mitään vaan luen rauhassa kirjaa ja menen ajoissa nukkumaan. Vaan entä jos olisin vielä kauemmin poissa? Olisiko se tylsää ja ennen kaikkea, mitä ihmettä sitä tekisi? Matkustaminen ei ole aina pääkaupunkeja joissa on museoita ja nähtävää vaikka kuinka. Ei edes shoppailumahdollisuuksia niin paljon. Ja ai niin, matkustan käsimatkatavaralla. Tilaakin on paljon vähemmän. Onneksi tykkään lukea.


Sen sijaan se, mistä nautin on nähdä kasvot sähköpostien ja konferenssipuheluiden takana. Saada istua vastakkain kollegan kanssa ja jutella naamakkain. Kysellä mitä kuuluu muuten ja tutustua vielä enemmän. Jos työkavereita on pitkin maailmaa, niin on hyvä nähdä heidät aika ajoin myös naamakkain. Siinä tutustuu ihan eri tavalla ihmiseen, vaikka heitä näkisin vaan työajan puitteissa niin lounaalla harvemmin työasioista puhutaan.

Samalla tutustuu toisen maan työkulttuuriin. Tunnin lounas tuntuu Suomalaiselle hullulta, etenkin kun työpäivä siihen päälle on kahdeksan tuntia. Monta muutakin asiaa tehdään eri maissa eri tavalla. Suurimpia yllätyksiä itselleni oli Ruotsin isyysloman pituus. Yli tuplaten Suomeen verrattuna ja kun kollegoissa on pienten lasten isiä niin lentojen järjestäminen lauseen "olen perjantaisin isyyslomalla" ympärille on vähän haaste. Erilaisuus on rikkaus ja rehellisesti toivoisin kyllä samaa meille Suomeen, mahdollisuutta myös isällä olla kotona ja vielä noin porrastetusti.


Jos järjestelyt ovat haaste muiden menojen mukaan niin entäs ne omat menot? Minulla ei ole lapsia, eikä edes lemmikkiä, mutta entä jos matkustajana on yksihuoltaja? Siinä tarvitaan vahvaa tukiverkostoa. Sen lisäksi, että järjestät hoitajat ja kaikki muut, teet enemmän töitä ennen matkaa ja etenkin sen jälkeen. Kukaan ei tee Suomessa niitä töitäsi. Parin päivän reissaaminen jonkun muutaman palaverin takia tuntuu äärettömän turhalta, etenkin kun tiedät työvuoren määrän joka odottaa Suomessa. Ei todella ole herkkua istua budjettipalaverissa kun herännyt aamulla neljältä ja matkustanut jo viisi tuntia vain palaverin takia jonka jälkeen pitäisi vielä jatkaa päivä.


Vaan en purnaa, omalla kohdallani matkat on järjestetty viisaasti. Olen poissa kolmesta viiteen päivää, kerran kuussa maksimissaan. Pääasiallisesti paljon harvemmin. Olen itse ennemmin pidemmän pätkän kerrallaan kun lentäisin kerran viikossa. Onhan ne hotellit kivoja, mutta kun edessä ei olekaan loma-aamun kiireettömyyttä niin siitä tuleekin vain paikka jossa nukkua.

Kaikkineen koetan itse aina ajatella positiivisia puolia reissaamisessa. Sitä, että saan omaa aikaa lukea ja rauhoittua, aikaa olla itseni kanssa. Saan mahdollisuuden oleilla rakstamillani lentokentillä, nähdä muita kulttuureita ja uusia paikkoja. Tuskin olisin koskaan matkustanut Skooneen ilman nykyistä työtäni. Ei siis pelkkää huonoa vaan paljon hyvääkin. Pitää kuitenkin aina muistaa, että siinä ei minusta sinällään ole mitään extra hienoa matkustaa töiden takia. Surullisinta on se, että lentämisessä ei ole enää mitään jännittävää ja etenkin Suomen valtavan hyvässä kentässä ei ole mitään kivaa tai erikoista. Minulle se on osa työtä ja koska järjestety fiksusti niin ei valittamista.

Millaisia kokemuksia teillä on työmatkustamisesta? Onko siinä mitään hienoa?
Hyvää sunnuntaita!

P.S. Kuvat on otettu tällä viikolla työpäivän jälkeen, talvella kun matkustaa skandinaviassa, niin valo on aivan yhtä kateissa kuin Suomessakin joka on vähän kurjaa sekin. Olin todella kauniissa ja vihreässä kaupungissa joka kuvissa on pelkkää mustaa.


The journey of a thousand miles begins with a single step.
- Lao Tsu -

Post on this last week have bene some what not so good. Why? I have been travelling for work and staying away from home for the whole week. There are alot of things good and bad on travelling and here I have opend some of them. Leaving early, arriving late. But seeing people you only normally email. What about if yu have kids, some one needs to look after them as well. A lot of things that are good or bad or both. Like in this photos, travelling on Scandinavia on winter means darkness after work and befoe it. What are your experience on travelling for work?

Lovely Sunday!


Kommentit

  1. Ihania kuvia ja ihana postaus. Kiire verottaa välillä omaakin blogia ja varsinkin lukemista. Sitten viikonloppu aamuisin istun ja luen aivan ajan kanssa. Itse olen hurjasti pohtinut, että alanvaihto tekisi terää. Vaikka työstäni tykkäänkin niin silti haluaisin kokeilla jotain ihan muuta. Olen kyllästynyt (niin kummalta kuin se kuulostaakin) sinisiin työvaatteisiin, koruttomuuteen jne... Haluaisin tehdä työtä jossain missä saisi olla edes hitusen naisellisempi. Oih työmatkat on varmasti kaikkea muutakuin luksusta mutta silti osa siitä kuulostaa ihanalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole työtä vastaan mitään, nautin siitä suunnattomasti, mutta ihan tällasia pommeja en odottanut tähän joulun alle ollenkaan. Alan vaihto voi tehdä hyvä, jos on työhöns kyllästynyt tai haluaa jotain uutta. Itse olen harrastuksilla koettanut täydentää töiden jättämää aukkoa joka on kauneneuden kaipuu. Tarvitsen haastetta aivilleni, sitä tuo työni ja blogi antaa sitten mahdollisuuden lätistä niitä näitä ;)

      Poista
  2. Kauniita kuvia, kyllä tuolla kelpaa kävelle työpäivän jälkeen. Entisessä työssäni oli enemmän matkustamista ja Arlandan Finskin tylsä terminaali tuli hyvinkin tutuksi. Työmatkat ovat oma juttunsa, parasta niissä on tosiaan se henkilökohtainen kanssakäyminen, kaikki sujuu paremmin kun tuntee ihmisen ihan livenä. Mulle sopii hotellielämä siinä mielessä että se on aina lepoa ja on aikaa yksin hotellissa ihan itselleen, valmiit puhtaat lakanat eikä kotitöitä eikä kukaan ole repimässä hihasta...:D Kävelyt illalla ja hyvä kirja suihkun jälkeen puhtaissa lakanoissa tai saippuaooppera telkusta. Villasukat aina mukana...:) Tykkään myös ruotsalaisten tavasta laittaa putiikki ja puhelimet kiinni ja lounastaa rauhassa. Suomi taitaa olla ainoita maita jossa vastataan puhelimeen ruoka suussa eikä osata taukoilla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä kauniimpi tuo paikka on, kun on valoisaa. Upean vihreää aluetta nimittäin, jota en valitettavasti saanut "sattuneesta syystä" kuvattua. Ruotsissa osataan kyllä se oma aika, tauolla ja töiden jälkeen todella hyvin. Totta puhut, Suomessa lounastetaan työjuttuja, Ruotsissa puhutaan omia juttuja.

      Poista
  3. Ihania ihania kuvia ja mielenkiintoinen postaus muutenkin. Ja kivaa päästä kurkistamaan enemmän sinun työelämääsikin. Hieman aina tuumin, että olisipa ihanaa tuo hotellielämä, kun mieheni on matkustanut todella paljon työnsä vuoksi ja ystävänikin kouluttavat ympäri Suomea. Mutta koska olen ollut heidän molempien mukana reissuissa aina välillä, olen huomannut saman kaikessa on hyvät ja huonot puolet. Ja työreissu on työreissu, ei lomareissu. :)

    Suloista sunnuntaita Satu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin, työreissu on työreissu aina, vaikka se suokin enemmän omaa aikaa niin kyllä ne aikaiset heräämsiet ja yöllä kotona olemiset ovat pidemmän päälle raskaan puoleisia. Lomalla kun tuntuu kaikki kiire katoavan, työreissulla on aina kiire ;)

      Hyvää sunnuntaita!

      Poista
  4. Täälläkin ovat työkiireet (ja stressi) verottaneet viime aikoina bloggaamista. Tosin minulta on jääneet postaukset kokonaan väliin, sinä sentään olet ehtinyt niitäkin tekemään!

    Minulla tulee nykyisessä työpaikassa melko vähän työmatkoja, ennen tuli reissattua työn puolesta enemmänkin.

    Ihanan tunnelmallisia kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän matkustamista on minusta aina tervetullut töidenkin puolesta. Vaan liika on liikaa, kuten niin monessa muussakin asiassa :)

      Kiitos, kuvia oli hauska ottaa :)

      Poista
  5. Ihania kuvia! Toivottavasti kiire helpottaa vähän ennen joulua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja. Kyllä se, jouluviikolla viimeistään ;)

      Poista
  6. Omat reissuni suuntautuvat lähinnä Tallinnaan ja Pariisiin. Pariisin messumatkoihin yhdistän kerran vuodessa vapaan viikonlopun, jotta näen kaupungistakin jotain. Messupäivät kun kestävät n.9 h, siihen päälle junamatkat n. 1½h, illalliset kollegoiden kanssa ja pari tuntia sähköpostien perkuuta. Ei siinä paljoaw ehdi kaupunkia katsella.

    Tallinnassa yleensä käyn päiväseltään, ensimmäisellä aamulaivalla yli, autolla usean asiakkaan luo, ja jos hyvä tuuri käy, ehdin käydä pikaisesti syömässä ennen laivan lähtöä. Pari viime kertaa olen jopa käynyt aika kivoissakin paikoissa, aika kiireellä tosin. Laivamatkat käyn läpi työsähköposteja, jottei niitä tarvitse enää illalla kotona lukea. Silti Tallinnan päivät ovat mukavampia kuin matkapäivät Suomessa, ei tarvitse ajaa pitkiä matkoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tuossa paljon jää aikaa kyllä ympäriinsä mitään katsoa moisella aikataululla. Oman reissun yhdistminen työmatkaan on kyllä hyvä asia, saa vähän nähtyäkin paikkoja samalla. Minä käyn aika harvoin Tallinnassa, mutta joskus. Samalta kuulostaa, paitsi että taksilla auton sijaan ja vaan konttorille. Meillä ei pahemmin ole Suomen matkapäiviä, ollaan uudella maalla sen verran tiiviisti, että ei siitä suurempaa matkaa tule tehtyä. Onneksi, pitkän matkan ajaminen on rasittavaa vapaallakin, saati sitten töissä :)

      Poista
  7. Minä matkustan töiden takia vaihtelevasti. Jonkin verran aina ja välillä sitten paljon. Suurimmaksi osaksi tosi raskasta hommaa. Keski-Euroopan päiväreissu on pahin mahdollinen. Aamulla neljältä ylös ja kotona yleensä siinä yhden maissa yöllä. Seuraavana päivä pitää kuitenkin mennä töihin ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

    Joskus on reissuja, johon saa yhdistettyä jotain mukavaa itsellenikin: kaupungilla kiertelyä, joku museo jne. Toisaalta pidempi reissu tarkoittaa yleensä pitkää lentoa ja aikaeroa. En pysty nukkumaan lentokoneessa lainkaan, joten olen ihan koomapotilas perille päästyäni.

    Työmatka tarkoittaa minulle melkein 100% asiakkaittemme tapaamista, mikä on minusta aina hurjan mielenkiintoista. Minusta on hauska jutella paikallisten kolleegoiden kanssa heidän elämästään.

    Ihan optimi olisi, jos voisi tehdä pari-kolme työmatkaa vuodessa. Harvoin vaan osuu optimiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, yhden päivän reissut on aina kamalia. Taitaa Tukholma olla ainut joka on siedettävä, kaikissa muissa herää kukon laulun aikaan ja on keskellä yötä kotona. Seuraavana päivänä odotta parin päivän työt ja univelat, ei ole herkkua ei vaikka kuinka päin ajattelisi. Itse pyrin välttämättän, olen sanonut, että olen ennemmin vaikka viikon siellä kun päivän mittaisia rykäyksiä.

      Olen kanssa huono nukkumaan koneessa, ihailen suuresti ihmisiä jotka nukahtavat ennen kuin kone irtoaa maasta. Sen taidon kun osaisi itsekin, tulisi se parin tunnin koneessa nukuttu uni ihan tarpeeseen.

      Kollegoita taas on, kuten sanoit, ihana tavata ja jutella heidän elämästään. Tulee tunne, että tuntee ja tietää ihmisen paremmin kun saa naamakkain jutella. Minä tykkäisin neljästä kerrasta vuodessa, kerran kvarttaalissa, mutta harvoin se tosiaan niin menee, vielä ei kertaakaan ;)

      Poista
  8. Täälläkin vähän työkiireet stressaa, mutta kyllä se taas sitten siitä. Työmatkoja mun ei tarvitse tehdä, joten en osaa ottaa kantaa.
    Mutta ihania kuvia olet ottanut :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiits Janet! <3 Kyllä se tressi taas helpottaa kun saa pahimmat painettua pois :)

      Poista
  9. Minulla muuttuivat työt kokonaan alkuvuodesta, ja tässä nykyisessä työssäni en juurikaan reissaa. Mutta se ei haittaa, työreissut ovat aina aika raskaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne ovat kyllä, eivät mitään herkkua omastakaan mielestäni, onneksi ei ole alvariinsa noita.

      Poista
  10. Itsekin tuli ennen tätä koronaa matkustettua paljon työn puolesta. Monesti reissuun piti lähteä nopeallakin aikataululla joten olin tottunut siihen, että autoon vain, lentokentällä parkkiin ja eikun koneeseen. Nyt kyllä kaipaan jo matkustamista. Viimeisin matka suuntautui itsellänikin juuri Ruotsiin.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!