How to keep on staying positive?


Usko minua. Jatka eteenpäin. Kyyneleet eivät riitä loputtomiin.

Vähän nyt draamahakuinen lainaus, mutta otsikko puhukoon puolestaan. Viime sunnuntain tekstin vastaanotto nimittäin yllätti todella positiivisesti. Kommentteja tuli vielä eilenkin, mutta ennen kaikkea muutama sähköposti, jonka te upeat lukijat lähetitte pysäytti vielä enemmän. Ymmärrän hyvin, että kaikkea ei kommentissa halua kertoa ja liki kyyneleet silmissä täällä luin muutamien tarinaa siitä, miten vaikea itsensä hyväksyminen on. Miten vaikea on pysyä positiivisena. Suurimmaksi osaksi sen takia haluan tänä sunnuntaina kertoa miten minä pysyn positiivisena.

Peruspositiivinen olen ollut aina, se ei ole opeteltua vaan minä nyt vaan koetan nähdä asioissa jotain positiivista. Negatiiviset tunteet vievät paljon energiaa ja kun on tällainen tunteella elävä yksilö, niin positiivisuus on helpompaa ja itselle parempi olotila. Vaan miten ihmeessä siihen positiivisuuteen päästään?


En minä aina ole yhtä aurinkoa. Jos joku sitä jo ehti ajattelemaan, että elämä olisi pelkkää ruusuilla tanssimista ja aurinkoisuutta, niin ei se todellakaan niin mene. Mutta vahvasti uskon siihen, että jos koetan nähdä asioissa hyviä puolia, niin ne löytyvät sieltä. Aina niiden löytäminen ei ole helppoa, mutta ajan kanssa monesta asiasta kyllä.

Asetan itselleni myös tavoitteita. Kun yksi tavoite on saavutettu, nosta riimaa, asetan itselleni uuden tavoitteen. Tavoitteellisuus ja töiden teko niiden eteen on yksi asia joka pitää positiivisena. Minä haaveilen paljon, mutta aika useat niistä haaveista koetan myös toteuttaa. Ne muuttuvat tavoitteiksi ja koska ei ole olemassa "ilmaista lounasta" niin tavoitteet saavuttaa vain tekemällä niiden eteen töitä. Joidenkin vähän enemmän, joidenkin vähän vähemmän. Riman on oltava korkealla, mutta ei liian. Osa- ja välitavoitteet on luotu helpottamaan matkaa.

Kun siihen tavoitteeseen pääsee, siitä pitää osata iloita. Vaikka asettaisi samantien uuden tavoitteen, niin maaliin pääsy on aina saavutus. Osatavoite on sekin maali, vaikka ei ehkä lopullinen päämäärä. Joka ikisestä onnistumisesta on osattava iloita, voittajafiiliksen saavuttaminen on huikea tunne. Se, että jaksaa ylittää itsensä ja haastaa itsensä. Siinä on tekemistä, mutta kun sinne pääsee, niin sen tunteen haluaa kokea uudelleen. Senkin takia ainakin omasta näkökulmastani onnistumisen tunne ruokkii yrittämään enemmän, haluat päästä samaan tunteeseen takaisin uudelleen.


Onnistuminen yleensä tuo mukanaan itsensä arvostamista. Kadehtiminen jos mikä vasta kuluttaakin sitä. Ei ole helppoa todeta "Ei tuo ole minulta pois" ja sen opettelu on ollut vaikeaa. Ei ole helppoa olla kadehtimatta. Mutta kun tajuaa, että jokaisen saavutuksen takana on yleensä töiden tekoa ja isomman tai pienemmän uhrauksen teko niin alkaa perspektiivikin löytymään. Aina se ei edes tekijästä tunnu uhraukselta. Jollekin omakotitalo on tavoiteltava saavutus, minullekin olisi jos voisin silti matkustaa samalla tavalla kuin nykyisin ja asua samalla asuma-alueella. En voisi kumpaakaan nykyisillä tuloilla ja tuloluokka joka siihen tarvittaisiin vaatisi taas omasta ajasta tinkimistä ja monen asian, kuten tämän blogin uhraamista, jota en ole valmis tekemään. Siksi asun siis kerrostalossa ja olen omaan valintaani tyytyväinen. Minulla tämä ei ole uhraus, mutta se omakotitalo ja siellä asuminen olisi. Edelleen teen tämän ajattelutavan kanssa kyllä töitä. Kuten sanoin, se ei ole helppoa ja edessä on varmasti elämän mittainen opiskelu asian kanssa. Mutta toisaalta, elämänmittainen on hyvä tavoite sekin.

Yksi positiivisuden "salaisuus" on koettaa miettiä joka päivä: Missä onnistuin tänään? Mitä tässä päivässä oli hyvää? On todella vähän päiviä, joista en osaa luetella jotain hyvää. Takerrun ennemmin niihin hyviin kuin niihin huonoihin asioihin päivässä. Vaikka kuinka olisi ollut vmäinen päivä töissä ja kotona, niin jos vaikka ehdin lukemaan illalla kirjaa niin se on päivän hyvä asia ja nautin siitä. En jää vellomaan siihen kaikkeen huonoon ja jos mikään muu ei auta, niin aamu se on huomennakin. Uusi viikko odottaa tämän viikon jälkeen.


Tuppaan myös keräämään ympärilleni positiivisia ihmisiä. Jos joku on jatkuvasti negatiivinen, niin huomaan myös pitäväni ihmiseen etäisyyttä. Joskus tiedostamattani, joskus tiedostaen. Negatiivisuudella on tapana levitä vielä nopeammin kuin positiivisuudella ja jos rehellisiä ollaan, niin en minä halua että joku pilaa minunkin päiväni vain siksi, että hänellä sattuu itsellään olemaan huono päivä.

Voin kuvitella, että joku siellä sano, että kamala asenne. Mutta ajatelkaa vaikka työpaikkaa. Olet itse todella hyvällä tuulella, aamu on sujunut ihan mahtavasti ja kaikki on kerrankin rullannut. Hiukset ovat taipuneet kuten halusit, lapset ovat olleet enkeleitä, nukkuneet koko yön, heränneet ajallaan ja syöneet kiltisti. Tunnet olosi aavistuksen hoikistuneeksi, päivän asu löytyy heittämällä ja olet kaikin puolin tyytyväinen itseesi. Bussi tulee samantien eikä missään ole ruuhkaa. Pääset tyytyväisenä ja iloisena täihin, valmiina aloittamaan tehokkaan päivän ja ensimmäinen asia johon törmäät on työkaverisi joka valittaa taukoamatta siitä, miten huono aamu hänelle on ollut. Kuinka kauan oma hyvä fiiliksesi säilyy sen jälkeen? Minulla ei ainakaan kauaa.

Siksi koetan myös itse välttää turhaa (tai vähemmän turhaa) valittamista. Harvemmin se johtaa mihinkään toivottuun tulokseen. Kotona, töissä tai missään muuallakaan. On kahdenlaisia asioita, joista valittaa. Ne joille voi tehdä jotain ja ne joille ei voi tehdä mitään. Jos voin jollekin asialle, kuten ruokailutottumuksilleni, jotain tehdä niin joko hyväksyn nykyiseni tai teen parannuksen. Parannusta tehdessäni olen armollinen itselleni ja etenen hitaasti, muistaen, että samaa ruokavaliota on voitava noudattaa myös viiden vuoden kuluttua. Ei mitään liian tiukkaa.

Asiat joihin en voi vaikuttaa, kuten vesisade. Miksi valittaisin niistä? Voin vaikuttaa siihen, että en kastu valitsemalla kumisaappaat ja sateenvarjon, mutta en todellakaan voi vaikuttaa siihen tuleeko taivaalta vettä vai ei. Mitä se hyödyttää jos valitan siitä? Ei mitään, pilaan vain oman hyvän fiilikseni samalla kun pilaan muidenkin fiiliksen.


Mikään ei tule ilmaiseksi ja ajattele positiivisuuden kautta. Sitä olen soveltanut myös siihen, kun näen itseni peilistä. Nykyinen tilanne on vaan hyväksyttävä, mutta ei se tarkoita, etteikö sitä voisi muuttaa. Itseäni morkkaamalla ja valittamalla mitään ei tapahdu, mutta tarttumalla härkää sarvista alkaa tapahtumaan. Ei kukaan mene puolestani kävelylle tai valitse terveellisempää lounasta. Kukaan ei tee sitä puolestani ellen minä tee sitä itse. Sen sisäistäminen, saati hyväksyminen ei ollut helppoa, mutta päivä kerallaan. En vieläkään joka päivä sitä hyväksy. Toinen elämän mittainen projekti sen ajatuksen työstäminen.

Motivaationa on kuitenkin elämäni pisin ihmissuhde, se joka alkoi eräänä heinäkuisena yönä liki 34 vuotta sitten ja jatkuu toivottavasti vielä vuosia. Vaakakupissa ja panoksena olen minä ja minun hyvinvointini. Ellen arvosta itseäni, en saa muiltakaan arvostusta. Sen takia on opittava ensin arvostamaan itseään. Sen takia on tehtävä asioita itseni takia, asioita joista nautin. Tehdä joka päivä jotain, jota tulevaisuuden minä arvostaa.

Se on minun motivaattorini ja minun positiivisuuteni salaisuus. Itsensä arvostaminen ja omista saavutuksista nauttiminen. En kerskaile niillä, mutta en myöskään niitä vähättele. Jos olen jonkun eteen paljon töitä tehnyt, niin olen itsestäni myös ylpeä. Suomalaiset harvoin osaavat sanoa: Bra jobbat! Ruotsalaiset toistavat samaa päivästä toiseen jos niikseen tulee. Ei se ole itsekehua vaan tervettä toteamista siitä, että hyvin tehty, hyvin hoidettu homma. Siihen minusta meidänkin pitäisi päästä, arvostaa itseämme sen verran, että voimme olla ylpeitä siitä, mitä olemme saavuttaneet vaikka edessä olisi nipullinen uusiakin haasteita.

Millä sinä pysyt positiivisena?
Upeaa sunnuntaita upeille naisille!


Trust me. Keep Going. Tears can't fall forever.

I wrote quite a long text last Sunday on how I see my self and why I see my self that way. I was asked, couple of times, how do I keep my self positive. That is issue I would like take in to my blog post today. How to stay positive?

First thing for me is to appriciate my self. I tend to dream alot and making those dreams a goal and after working hard to get there, I am proud of my self. Something Finns rarely are. I do like to think, that if I make something happen just for me, I can be proud of that as well.

I also tend to collect happy people around me. If someone ins constantly complaining, I tendt to keep those people on a distance. Why? It takes so much of my own positivity if some one next to me is just complaining. I also tend to avoid that my self. I do say, if I have a bad day but there are things I can't help. If it's raining, it is raining, me complaining about it doesn't make the Sun come out. 

And that is how I see my self. Not complaining, but thinking ok, this is what I have. Now what do I want and how do I get there. Set some steps on the way and move on to next one. Still keeping in my mind what I already have. 

Those are my way of staying positive. What about you? How do you keep on staying positive?

Great Sunday!


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

Kommentit

  1. Viisaita sanoja ja ihania kuvia! Tiedätkö mitä, kirjoitin eilen samasta aiheesta tekstin ja ajastin iltapäivälle, olipa sattuma! Ihanaa sunnuntaita Satu! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Kuvat ovat vuoden takaa:) Oi odotan innolla kirjoitustasi aiheesta :)
      Aurinkoista sunnuntaita Katja! <3

      Poista
  2. Ihana huomata, miten rohkea sä olet!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En koe itseäni erityisen rohkeaksi, mutta koen kyllä olevani oma itseni. Rohkeutta sekin lienee :)

      Poista
  3. Ihana, herättävä kirjoitus.
    Itse olen alkanut pikkuhiljaa arvostamaan itseäni, ennen oli toisin. Perusperiaatteeni silti on "pessimisti ei pety" mutta normaali luonteenpiirteeni on iloinen hassuttelija.
    Ihanaa sunnuntaita ♡

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nanni. Kyllä itseään minusta kuuluu arvostaa, saat samaa arvostusta muualta kuin mitä annat itsellesi ja sinähän ansaitset vain parasta eikö? ;)

      Upeaa sunnuntaita! <3

      Poista
  4. Mielettömän hyvä postaus, niin paljon viisaita ajatuksia. Jotenkin kun ikää tulee, mieluiten hakeutuu ihmisten seuraan jotka ns.nostattaa, ei lannista. En nyt toki tarkoita että ihmisten tulee kannatella, vaan että on mukavaa ja hauskaakin. Negatiivinen elämänkatsomuskin juurtuu ihmiseen kuin täi tervaan ja asennetta on vaikeaa muuttaa.

    Ihania asuja, rakastan mm.tuota värikätä sini/vihreä/alkosita bliseerattua hamosta. On niin kaunis. <3

    Upeaa sunnuntaita ihanainen pakkaus, seurassasi on mukavaa, hauskaa ja myös vahvaa olemista. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No näin juuri. Ei ihmisten kuulu kannatella vaan kahdella omalla jalalla tulee seistä. Mutta jos ympärillä olevat ihmiset jatkuvasti lannistavat, niin ei sekään ole hyvä asia. Kyllä sitä kanssaihmisten kanssa saa olla mukavaa.

      Vaan totta tuokin, että omaa asennettaan on todella vaikea muuttaa. Ajattelin ennen paljon negatiivisemmin eikä se ole helppoa ollut kääntää kelkkaa, mutta kun siinäkin motivaationa on oma hyvä olo niin kyllä sitä vaan kummasti jaksaa yrittää :)

      Upeaa sunnuntaita! <3

      Poista
  5. Kiitos Satu jälleen hyvästä kirjoituksesta! Iloista ja onnellista sunnuntaita! <3

    VastaaPoista
  6. Erittäin hyvä kirjoitus ja ihania kuvia.
    Negatiivisuus tarttuu. Meillä on töissä yksi ihminen, joka on niin negatiivinen, että huhhuh. Pakosta joudun viettämään hänen seurassaan ja huomaan, että omat ajatukset alkavat muuttua väkisinkin negatiiviseksi, vaikka kuinka yritän välttää tätä. Jos tämä ihminen on lomalla, on työnteko huomattavasti helpompaa ja oma mieli pysyy parempana. Olen peruspositiivinen luonne, mutta silti on vaikeaa pysyä hyvällä mielellä negatiivisen ihmisen kanssa.

    Ihanaa sunnuntain jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No juuri noin! Jos joku on jatkuvasti siinä vieressä negatiivinen niin kyllä se vaan tarttuu. Tuo on kamalaa jos töissä työt sujuvat paremmin kun joku toinen on lomalla. Vaikka olisi kuinka positiivinen niin toisen jatkuva nillitys, marina ja negatiivisuus tarttuu automaattisesti.

      Upeaa aurinkoista sununtaita!

      Poista
  7. Samoilla ajatuksilla kanssasi. Vaikka itse yritän olla aina positiivinen, niin auta armias, jos mä en saa ruokaa... Se on ainoa asia ehkä mun elämässä, joka saa joskus mut miettimään ja antamaan sitä ikävämpää palautetta, vaikka en haluaisi... Muuten siis näen mielummin auringon kuin pilvet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama homma! Jos on nälkä enkä saa ruokaa niin tekstiä tulee kyllä. Tosin onnekseni mun ruokavalio on paljon laajempi kuin sulla, silti on niitä kertoja kun ei saa ruokaa ja siinä kyllä kuulee kunniansa se asiakaspalvelija. Saatan kyllä aloittaa lauseen sanoilla "Tiedän, ettei tämä ole sun vika mutta..." On sekin tapa pehmentää :D

      Poista
  8. Viisaita sanoja, ihana kirjoitus.
    Ja taas niin upeita kuvia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Henna <3 Kuvat ovat miehen ottamia kaikki, kyllä sitä sille rakkaimmalle jaksaa hymyillä :)

      Poista
  9. Satu, upea postaus. Kiitos ! Mahtavaa tulevaa viikkoa!

    VastaaPoista
  10. Hyviä ja viisaita ajatuksia! <3 Minäkin katson maailmaa pilke silmäkulmassa, mutta joskus positiivisuus jää jumiin. Osaan herätellä sitä nykyään itsekin hyvin, mutta tämä oli taas hyvä muistutus. Onnellisuus rakentuu siitä, että keskittyy hyviin asioihin valittamisen sijaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se menee, valittamisesta ei pahemmin ole pitkällä aikavälillä apua, vaikka hetkellisesti helpottaakin monesti. Kyllä siihen positiivisuuteen vaivaa saa nähdä, mutta palkitsee kyllä jaksamista :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!