Unique necklace


Minulle korut ovat tapa pitää muistot elävinä.

Yhtään pidempään blogia lukeneet tietävät kyllä, että vaikka omistan mittavan kokoelman koruja. Vaikka laukkujakin on useampi, kenkiäkin riittävästi ja huivejakin tullut kerättyä jo kymmenisen vuotta, niin mikään näistä ei mene korukokoelmani ohitse. On aitoa ja rihkamaa, käytän niitä myös surutta sekaisin. Olen juuri niitä ihmisiä, jotka ostavat ennemmin reissusta itselleen korun kuin mitään muuta. Korussa säilyy minulla muisto. Se voi olla lahja, se voi olla itse ostettu, mutta pääosin se muistuttaa aina jostain tapahtumasta, tilanteesta tai paikasta.

Ropecon pidettiin tänä vuonna viimeisen kerran Dipolissa ja vaikka takana olikin jonkun laskelman mukaan kymmenes (ellei yhdestoista) Ropecon, niin halusin jotain pysyvää sieltä mukaani. Jotain joka muistuttaisi yhden aikakauden lopusta, mutta samalla uuden alusta, sillä tapahtuma ei ole mihinkään loppumassa. Hetken kierrettyäni ja mietittyäni päädyin ystäväni myyntitiskille, josta jo perjantaina nappasin tuon kauniin valkoisen korun mukaani. Jokin näissä tuossa karussa korppien valtaamassa puussa puhuttelee minua. En oikeastaan osaa edes selittää miksi juuri se koru tarttui käteeni. Kuultuani vielä ostosta seuraavana päivänä korujen tekijältä Vera Katharinalta, että saman teemainen koru on itselleni todella rakkaalla ihmisellä, niin tiesin valinneeni koruni oikein. Se muistutti hänestä sen lisäksi että muistuttaa nyt tärkeästä tapahtumasta ja muistorikkaasta viikonlopusta.

Vihreätaustainen koru taas houkutti pitkin tapahtumaa. Ensin perjantaina, sitten lauantaina ja lopulta sunnuntaina kävin sen mukaani hakemassa. Jokin tuossa ovessa kiehtoo fantasia kirjojen rakastajaa, millainen maailma oven takaa avautuu? Kumpikin koruista on uniikki akvarellityö, joka on säilötty lasin taakse. Noin 2,5cm korkea koru on näyttävä eikä vaadi seurakseen mitään muuta korua. Kokoluokkaa hahmottaa paremmin eilisistä asukuvista, joissa valkoinen on kaulassani.

Olisin voinut näitä useamman kotiuttaa, vaan päädyin näihin kahteen. Yksi koruidea on hiljalleen muodostumassa päässäni ja onnekseni tiedän, että Vera tekee koruja myös tilauksesta, joten idea pitäisi saada edes muodostettua jotta voin sen eteenpäin toiveena esittää.

Mitä korut teille merkitsevät? Ovatko ne vain koruja vai merkitsevätkö ne muutakin? Tottakai kihla- ja vihkisormukset ovat aina asia erikseen, mutta entä muut omistamanne korut?

Aurinkoista tiistaita!

 


For me, jewelry is a way of keeping memories alive.

I'm one of those people who tend to collect jewelry. Always have been. I love my bags, and shoes and scarf, but most of all my passion are my jewelry. They mean something, each and every one of them. These ones I got from Ropecon last weekend. After 10 years of going to same convetion I wanted to get something ro remember is from and that was a jewelry for me. Finding these ones, made by one of my friends I knew I had to have at least one. My first bought on Friday was the one with white background. I have no words why that one, it just felt righ. I heard Saturday that there is another jewelry on the same theme that person dear to me has, then I knew what is was. there was just something that made me feel like him.

Green one I thought longer, but on Sunday I just wanted to get my hands on it and lucky for me it was still there. I love my fantasy books and somehting on it, it just looks like there lives an elf or some other sort of fantasy creature there. Just behind that little door.

Does jewelry hold a special place to you? Do you tend to get jewelry?
Lovly Tuesday!


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

Kommentit

  1. Ihana tuo vihreätaustainen koru! Minä tykkään suosia käsintehtyjä ja suomalaisia koruja, vaikka olisivat vähän kalliimpia. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä suomalaisuudesta mielellään maksaakin enemmän, etenkin kun osaavat niin hyvin tehdä siihen suomalaiseen makuun sopivia ;)

      Poista
  2. Onpa kauniita koruja! ♥

    Mie olen aika laiska käyttämään koruja. Joskus harvoin tulee sujautettua sormus tai rannekoru paikoilleen, mutta muuten ihan vaan korvikset ja kaulakorulinjalla mennään. Kaulassa on nyt jo yli kymmenen vuotta roikkunut sama koru - tiibetiläinen om-merkki, vanhempieni tuoma tuliainen Intiasta - joka sai vuodenvaihteessa kaverikseen samaan ketjuun Efva Attlingin Take no shit-hevosenkengän. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana, että on noin rakas kaulakoru joka on pysynyt kaulassa jo kauan. Varmasti valtava tunnearvo :)

      Poista
  3. Täytyy kyllä vaan ilmoille huokaista, että ihanat! Fantasiahullu ymmärtää hyvin mistä puhut, salaperäisiä., mystisiä, kauniita ja sadunomaisia. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se on, osuvat kyllä fantasia ihmiselle nämä korut just eikä melkein ;)

      Poista
  4. Upeita ovat molemmat! Täytyypä pitää nimi mielessä, vastaavan haluan ehdottomasti itsekin!
    Minäkin ostan yleensä aina reissusta korun muistoksi, ja tykkään myös vintageliikkeissä metsästää uniikkeja vanhoja koruja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lämpimästi. Todella myös tilaustyöt onnistuvat.

      Reissusta tuodut ja muuten uniikit korut ovat kyllä siitä mahtavia, että ei tule ihan kaikilla samaa vastaan. Ainakaan Suomessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!