My current way to eat


Ei ole diettiä joka tekisi saman kuin terveellisesti syöminen. Unohda dietit, syö terveellisesti.

Tätä postausta pyydettiin jokunen viikko takaperin, mitä syön ja miten liikun. On sanottava, että tässä ei ole mitään ihmeellistä takana vaan yksinkertaisesti koko ruokavalion uudelleen katsomista ja muutenkin elämän tavan kartoittamista. Miettimistä mikä voisi toimia ja mikä ei. Kokeilemalla tähän on päästy. Tämä on tapa, joka sopii minulle ja minun keholleni. En todella ole ammattilainen asian kanssa ja tämä ei välttämättä kaikille sovi, mutta koska tästä pyydettiin postausta niin ajattelin sen nyt näin lauantain kunniaksi toteuttaa. Kuvista sanon sen verran, että ne ovat vanhoja kuvia kaikki. Pääosin ravintolaruokia, joita blogiin on tullut kuvattua. Erinäisiä herkkuja suurin osa, mutta niistä tuolla pidemmällä enemmän.

Sitruunamehu ja veden juonti
Aloitin sitruunan lisäämisen veteeni jossain vaiheessa maaliskuuta. Pyrin aamulla juomaan vähintään 3dl vettä. Tiedän, että se on aika vähän, mutta enemmän kuin aikaisemmin. Monesti juon pari lasia aamusta ja jatkan pitkin päivää. Vähintään litra, mielellään kaksi ruokailujen ulkopuolella. Sitruunan lisään pääosin vain aamulla. Vaan miksi sitruuna ja miksi aamulla? Omalla kohdallani eniten kolahti todellisuus siitä, että se piristää aamusta ja samalla potkaisee aineenvaihdunnan yön jäljiltä käyntiin. Juon ensimmäisen kahvikuppini vasta töissä tämän seurauksena, sitruuna herättää.

Sen verran laiska olen, että tulee ostettua näin valmiina tiivisteenä ja siitä lorautettua. Keholla meni hetki tähän uuteen energiaan aamulla tottua, joten lisäsin tätä varovasti. Nykyisin struuttaan surutta mehua lasiin. Makuahan tämä tuo myös, joten siinäkin mielessä hyvä.


Aamupala
Minulla on rehellisesti kahden tyyppisiä aamuja. Niitä kun minulla on kiire ja niitä kun minulla ei ole kiire. Näitä kiireettömiä aamuja vietän viikonloppuisin, mutta arkisinkin tuppaa sattumaan päiviä, kun minulla ei ole niin kiire. Jos ei ole kiire, syön aamupalani kotona. Töissä syötynä aamupalana toimii Elovenan pikapuuro, joita on eri makuisina töissä odottamassa. Lisää vesi ja lusikoi samalla kun aloitat työpäivän on ollut toimiva resepti minulla. Satunnaisesti otan myös kiireettömän aamun aamiaisen rasiassa mukaan.

Niinä kiireettöminä aamuina syön vähän erilaisen aamupalan, mutta toimii keholleni tämäkin. Noin desi tai kaksi rasvatonta jugurttia johon sekoitan ensin summanmutikassa mitattuna 1rkl sitruunamehua, 1tl oliiviöljyä ja 1tl juoksevaa hunajaa. Resepti jonka aikanaan luin kirjasta Ranskattaret eivät liho. Kirjasta voi olla montaa mieltä, mutta aamupala toimii ja pitää kylläseinä, kunhan siihen lisää vajaan desin raakoja kaurahiutaleita, päälle vielä pakkasesta reipas desi jotain marjoja, pääosin mustikkaa omalla kohdallani. Sen lisäksi pinjansiemeniä ja seesamin siemeniä lisään mielelläni myös.

Öljyä ja sitruunamehua ja hunajaa? Kaikissa on erinäisiä terveysvaikutuksia joita kannatan googlaamaan, mutta ennen kaikkea siksi, että tämä toimii itselläni. Saan hyviä öljyjä, lisää sitä sitruunaa ja hunajassa puolestaan on kaikkea hyvää siinäkin.


Lounas
Arkena syön lounaan töissä, oli se mitä tahansa meillä on ruokalassa tarjolla. Puolet lautasesta on täynnä salaattia, tomaattia, kurkkua ja porkkanaraastetta. Meillä on onneksi jotain kasvispaistosta yleensä jota otan neljänneksen ja viimeinen neljännes on sitten mitä ikinä proteiinia on tarjolla. Jos se on paneroitua kalaa, niin se on sitä. Hiilarit tiputan lounaalta pois, ellei sitä proteiinissa ole. Jos tarjolla on esim. makaronilaatikkoa niin en jätä syömättä. Koko ajan ajatuksena on ollut se, että on pystyttävä syömään samalla tavalla myös viiden vuoden päästä. Salaatille ei kastikkeita vaan sellaisenaan menee, meillä olisi niitä herkullisempiakin salaatteja tarjolla kyllä, mutta minulle tämä sopii paremmin. Herkullisissa on niitä kastikkeita.

Kotona lounas on monesti ruokaisampi salaatti. En näe kovin paljon vaivaa ja salaatti on helppo ratkaisu. Juustolla, lihalla, monella muulla herkulla höystettynä.

Välipalat
Kannan mukana välipalapatukoita, joista usean eri kokeilun jälkeen minulle kyllä parhaiten sopii hunajan ja seesaminsiemenen sekoitus. Olen ihmistyyppiä, jonka vatsa reagoi kaikkeen ja tästä olen varma, ettei se ärsytä sellaisena päivänä kun vatsalla on mielipide. Töissä välipala on monesti myös ne samat puurot jotka olen ottanut aamupaloiksi, sen takia niitä on useampaa eri makua. Töissä tarjolla on myös kuppikuumaa, etenkin päivinä kun töissä on pidempään niin sellainen on hyvä muistaa hörpätä, että en käy kiukkuiseksi.

En syö kellon mukaan vaan nälän mukaan. Käytännössä kun lounaan syö puoli kahdentoista - kahdentoista aikaan niin välipala on paikallaan viimeistään kolmelta. Myönnän unohtavani joskus välipalan, se on huono asia, myönnän, mutta koetan tässäkin olla armollinen, ei ole niin just jos se unohtuu kunhan seuraavana päivänä muistaisi. Yksi välipala, joka on töissä ovat suolatut ja paahdetut cashew pähkinät. Muutaman syön päivittäin, lähinnä pähkinän rasvojen takia, mutta myös iltapäivän kahvilla koska ovat hyviä.


Pähkinät, siemenet ja rasvat
Tämä on kohta, jossa voisi ihminen hifistellä vaikka kuinka vaan minä en siihen leikkiin ole lähtenyt. Öljynä on hyvälaatuinen oliiviöljy ja siinä olen pysynyt. Olisihan sitä vaihtoehtoja vaikka kuinka, mutta omalla kohdallani tämä on toimivin. Useampaa olen kokeillut ja palaan tähän samaan aina, maistuu vähiten millekään lienee se suurin syy omalla osallani tämän käyttöön.

Samoin pähkinöissä ja siemenissä voisi kokeilla vaikka mitä. Syön kaksi parapähkinää aamulla, muutaman cashew iltapäivällä arkisin. Siemenistä pinjan- ja seesaminsiemenet ovat suosikkejani ja kurpitsan siemeniä lisään salaattiin. Siinä ne minun siemeneni. Nämä, jälleen, ovat ne minun valintani. Toimivat minulle ja omassa ruokavaliossani. Minusta jokainen oman makunsa mukaan.

Päivällinen ja iltapala
Päivällisellä syönkin sitten ihan tavallista kotituokaa salaatin (yleensä vain tomaatin ja kurkun) kanssa. Oli se sitten mitä tahansa. Viime aikoina se on ollut enemmän ja enemmän salaattia ja jotain protskua, mutta on sitä perus jauhelihakastiketta tai makaronilaatikkoakin tarjolla.

Iltapala puolestaan on monesti muutama viipale saaristolaisleipää joka on ehdoton paheeni. Juuston kanssa tai ilman, pelkällä oivariinilla. Tukevan päivällisen jälkeen en aina iltapalaa tarvitse, ei mikään pakko siis omalla kohdallani tämä iltapala. Ei todellakaan.


Leipä? Pasta?
Kuten tuosta jo varmaan välittyykin, olen koettanut karsia etenkin vehnän pois ja korvata kauralla aika paljon hiilareita. Miksi? Koska se sopii vatsalleni paremmin. Etenkin vehnä väsyttää ja turvottaa enkä oikein pidä siitä olosta. Leipä ei ole koskaan ollut suosikkini, paitsi mainitsemani saaristolaisleipä. Tottakai valkoinen patonki on todella hyvää, en minä sitä kiellä. Päinvastoin, valkoinen patonki koskenlaskijalla ja kokisella kurkusta alas huudottuna on "ateria" jonka voisin syödä joka päivä. Samoin pasta, etenkin carbonara jonka suhteen itsehillintäni on aika nolla. Vaan kun olo näiden jälkeen on niin karmaiseva verrattuna siihen, että en niitä syö, niin jätän pääosin väliin. En aina, mutta arkeeni nämä eivät enää kuulu. Pieni määrä vielä menee, ajoittain lounaalla otan pienen palan leipää kyllä, mutta lautasellista pastaa en voi syödä. Ellei se ole gluteenitonta pastaa, silloin turvotusta ei ole havaittavissa. Oletteko katsoneet mikä on gluteenittoman ja tavallisen pastan hinta ero? Jep, ei niin kovin yleinen ruoka siis meillä ainakaan. Kaikki arvostus keliaakikoille kyllä ruuan hintoja katsoessani.

Ruisleipähän tekisi hyvää, ongelma on se, että vaikka tuore ruisleipä onkin todella hyvää, niin ruis turvottaa vehnääkin enemmän. Jostain syystä Saaristolaisleipä ei samaa saa aikaan, mutta vaikka Ruispalat.... Niin hyviä kun ne ovat ja leipomon myymälä on vieressä, niin vatsani reagoi turpoamalla mutta myös kipeytymällä. Viipale silloin tällöin menee vielä, mutta säännöllisesti jos söisin niin viikossa olisi kyllä vatsa killissä. Koetan siis saada itselleni hyvän olon syömällä oikein ja minulle sopivia ruokia. Minulle eivät sovi viljat kovin hyvin, ainakaan kotimaiset, sen sijaan maitotuotteita rakastan. Nekään eivät sovi kaikille.


No entäs herkut?
Kohtuus on ohjenuorani. Tässä on minusta kahta ihmistyyppiä ja minä en ole totaalikieltäytyjä. Jotain herkkuja, pääosin tummaa suklaata, on kaapissa aina. Suurin paheeni ovat lakristi ja sipsit ja niitäkin olen ajoittain kohtuudella syönyt. Jos herkkuja ei ole, niin menen kauppaan ja ostan suuren määrän ja syön ne. Kun ovat kaapissa, niin kosken aika harvoin. Työn ja tuskan takana tämän huomaaminen on ollut, mutta itse toimin näin päin. Ihmiselle jolle totaalikieltäytyminen toimii paremmin olisi tämä aivan katastrofi uskoisin.

Sen sijaan jos on juhla, en juurikaan katso mitä syön. Totta kyllä, kasana lautaselleni kasviksia, pyrin täyttämään vatsani niilläkin, mutta en minä sano ei herkuille. Tärkeämpää minulle on koettaa syödä arkena järkevästi. Eilen ystävien kanssa? Taivaallisen hyvää ruokaa, jonka joku muu valmisti, mikä luksus. Ruokajuomaksi muuten välttelemääni alkoholia ja päälle vielä jälkiruuaksi juustoja ja hilloja. Kaikkea söin, ilman mitään tunnon tuskaa. Eikä sitä pidäkään niin ajatella, että sitä soimaisi. Näin haluan toimia jatkossakin, noudattaa 80% ajasta mahdollisimman terveellistä ja itselleni parhaiten sopivaa ruokavaliota ja 20% ajasta annan itseni syödä vaikka sitä patonkia sulatejuustolla ja kokiksella. Mistä moinen herkku on kotoisin edes? Kesästä Englannissa liki 20 vuoden takaa.


Siinä se minun ruokavalioni, joka sopii juuri minulle juuri nyt. Karsin pois eineksiä ja valmisruokia mahdollisimman paljon. Aamupala oli hankala paikka, mutta todettuani, että sen voi syödä töissäkin jos aamu ei kotona mene putkeen on elämä ollut paljon helpompaa. Samoin välipalojen lisääminen on vielä hakusessa. Mutta kokeilemalla oppii ja jotain selvästi teen oikein, koska tuloksia on syntynyt. Ehkä hitaammin kun olisin toivonut, mutta toisaalta kun ottaa muun elämän huomioon niin olen pysynyt valtavan hyvin ja järkevästi ruodussa. Minä, joka yleensä stressisyön.

Parasta itselleni tässä ruokavaliossa on se, että en ole kokenut joutuvani luopumaan mistään. Kohtuuden etsintä on ollut vaikeaa, mutta minulle se on ollut tärkeää, tarvitsen itse sitä kohtuutta, totaalinen kieltäytyminen ei ole minulle vaihtoehto. Siitä seuraa vain sortumisen ja itsesyytöksen kierre.

Niin se liikunta? Se on edelleen satunnaisen kotijumpan ja kävelyn varassa. Kolme kertaa viikossa tekee tiukkaa, kaksi on realistisempi. Mutta siitä en itseäni soimaa, vaikka liikunta onkin tärkeää, niin huomaan keventyessäni harrastavani sitä hyötyliikuntaa enemmän ja enemmän. Eläväni aktiivisemmin ja käveleväni mahdollisimman moneen paikkaan. Voisi siis sanoa, että vaikka en liiku niin paljon kun haluaisin, niin olen aktiisempi, joka on sekin jo jotain.

Sellainen on tilanne tällä hetkellä. Jos joku moisen kilometripostauksen jaksoi lukea niin upeaa!

Miten teillä ollaan edistytty elämäntapojen muutoksen kanssa?


Seuraa blogiani // Follow my blog on:

Kommentit

  1. Hyvältä ja järkevältä kuulostaa. Aloitan itse aamun luomusitruunasta puristetulla mehulla. Tuosta leipäasiasta tuli mieleen, että maistapa Hannun 100% gluteenitonta tattaripellavasämpylää - parempaa kuin ruisleipä, varsinkin sulatuslämpimänä. Tämä tuote on valittu viime vuoden parhaaksi gluteenittomaksi tuotteeksi ja tätä leipää olisi kahviloissa ja ravintoloissa tarjolla, ei gluteiinittoman ruokavalion noudattaminen olisi niin tylsää. En siis itse ole keliaakikko, mutta noudatan gluteiinitonta ruokavaliota kilpirauhasen vajaatoiminnan hoidossa. Aurinkoista sunnuntaipäivää toivottaa Kirsi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pitää laittaa harkintaan tämä gluteeniton. Ehdottomasti sellainen, jota kannattaa kokeilla siis. En itse noudata edes gluteenitonta, mutta olen varovainen sen saamani vehnän kanssa.

      Aurinkoista viikkoa Kirsi!

      Poista
  2. Vitsi mitä kuvia, niin herkullista. Rakastan leipää ja vehnän jättäminen on välillä ollut vaikeaa. Mutta söin tuossa reissussa perunoita ja yhden leivän ja kaksi päivää oli vatsa ylettömän turvonnut, en toisaalta kaipaa sitä oloa.

    Ei dieettejä vaan muutoksia, jotka tuntuu kuitenkin hyviltä. :)

    Aurinkoista sunnuntaita Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Herkuista saa kyllä herkullisia kuvia ;) Tuo on niin totta, kun herkuttelee niin kyllä sitä vatsa tuppaa siinä vaiheessa turpoamaan. Hitailla muutoksilla, joiden kanssa on helppoa itse elää!

      Aurinkoista viikkoa Tiia! <3

      Poista
  3. Kiva juttu! Pidän myös asenteestasi: tämä on itse omalle vatsalle sopivaksi todettu ja hyvältä tuntuva systeemi, esiteltynä ilman hurmosta;) Lisäksi vielä terveellinen ja kohtuullinen ruokavalio. Nyt kesällä kaikenlaiset vihannekset saavat juhlia omallakin lautasellani, mutta leipä on niin houkuttelevaa ja hyvää! En tosin saa siitä mitään oireita, mutta syön kyllä liikaa.

    Minä kyllä ottaisin illalla varmuuden vuoksi vielä kalkkitabletin, jos jättäisin hapanmaitotuotteetkin pois.

    Paljon hyvää oloa kesääsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se minusta on toimittava. Minulle sopii tämä tapa, se ei välttämättä sovi kaikille. Mitään hurmosta siihen tarvita, kun maalaisjärkeä ;)

      Maitotuotteita syön kyllä, hapantakin. Vehnästä olen koettanut päästä ja korvata muulla kuidulla. Tällä amidon lipittämisellä en sille kalkille näe tarvetta :)

      Hyvää olos myös sinun kesääsi!

      Poista
  4. Mä dieetteilen varmaan ensimmäiset 48-vuotta. Kunnes mä tajusin, että elämäntapamuutos on se mitä pitää noudattaa. Aloin syömään terveellisesti ja koskaan aiemmin en ole voinut niin hyvin kuin voin nyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sama täällä! Diettiä toisensa perään ja vasta kohtuudella sain kaiken kasaan oikein :)

      Poista
  5. Järkevältä kuulostaa. Oma keventyminen on myös käynnissä. Itselle pahoja ovat illat. Jos ei päivällä syö kunnolla, illalla on aivan karmea nälkä ja himo milloin mihinkin. Edellisen kerran laihduttaessa aloin syödä aamupalan ja se kyllä auttoi mielitekoihin. Aamulla ei vaan meinaa ruoka oikein maistua :( nykyisin aamupala on lähes aina puuro mehukeitolla. Siihen kaipaisi vähän vaihtelua, täytynee kokeilla tuorepuuroa, joka tuo sinunkin toinen aamupalasi taitaa olla :).

    Jos iltaiset mieliteot saisi pois, söisin suorastaan järkyttävän terveellisesti, mutta ikävä kyllä se keksin/juuston/karkin himo vaivaa edelleen :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se taitaa olla tuorepuuroa. En ole enempää ajatellut kun lähinnä vaan syönyt kun täyttää vatsaa :)

      Napostelu on kyllä on paha. Itsekin tulee sorruttua siihen, mutta olen koettanut vaan juoda vettä paljon siinä vaiheessa. Ei auta aina mutta joskus :)

      Poista
  6. Hyvältähän tuo kuulostaa ja jokaisen tuleekin löytää oma tapansa toimia. Minäkin syön muuten ok, mutta yleensä jää iltapäivän välipala syömättä ja sen huomaa iltasyömisissä ! Mukavaa sunnuntaita !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Omalla tavalla ja itselle sopivimmalla tavalla. Iltapäivän välipala on kyllä uskomattoman tehokas iltanapostelun vähentäjä. Siksi koetan pitää siitä mahdollisimman paljon kiinni.

      Poista
  7. Aah miten herkullisia kuvia! Tuli nälkä :p Järkevän ja terveellisen ja kuitenkin sopivan rennon kuuloista myös. Aurinkoa viikkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri. Järkevä joka on helppo pitää vielä vuosienkin päästä. Aurinkoista viikkoa Saara!

      Poista
  8. Elä kanna huonoa omaatuntoa juhlissa syömisestä. Diabetesliiton kurssilla sanottiin, että jos syö "hyvin ja oikein" 80/20%, niin se riittää. Tähän olen ite koittanut pyrkiä ja esim. pulla päivässä kahvilla ei maata kaada. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minä kannakaan, juhlassa syön kuten juhlassa kuuluu ja sen jälkeen palaan arkeen. Pieniä askelia eteenpäin :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!