Ostin nopeasti suosikkifarkuiksi ampaisseet housut Dublinista pääsiäisenä. Ne istuvat niin lantiolta kuin vyötäröltäkin ja ovat kaikin puolin täydelliset omalla vartalolleni. Pitkään mietin korkeampivyötäröisten housujen kanssa, mutta on se myönnettävä, että housut jotka kadottavat jenkkakahvat helpottavat vaan pukeutumista suunnattomasti. Ainut mikä harmittaa on se, että en ostanut housuja useampia kerralla. Tosin katselin eilen, että kyseinen liika omistaa myös verkkokaupan ja aina voi tietenkin tilata vaatteita... Verkkokaupat ovat selvästi vaarallisia ja ne pitäisi allekirjoittaneelta kieltää kokonaan.
Alkuviikosta pilvet peittivät taivaan ja suunnitelma kesäisemmästä mekkoasusta lensi taivaan tuuliin todettuani, että en minä siinä tarkene. Niinpä kaivoin kaapista helteen takia sinne joutuneet farkut esille ja totesin, että näiden kanssahan voi yhdistellä vaikka mitä kaapista löytyvää.
Maanantaina seuraalla tavalla:
Joku hämmentävä rakkauteni punaiseen innoiti tätä asua. Vielä ovat punaiset asusteen puolella ja en jotenkin näe itseäni koko punaiseen pukeutuneena, mutta näillä mentiin. Sateenvarjo on tosin sattumalta punainen, ensimmäinen joka tuli kotoa vastaan (jaa tuota ei varmaan saisi sanoa ääneen). Vaakaraidat ovat aina epäilyttäneet, mutta tässä yhdistelmässä pidän niistä, ehkä vielä joskus hankin toisenkin raidallisen paidan tämän kuvassa olevan lisäksi. Ehkä.
Tiistaina seuraavasti:
Oli aika kaivaa kaapista kirpparilta viime vuonna ostettu takki. Takkinahan se on ihan täydellinen noin +15 keliin, jolloin ei sada, sellainen keli vaan on harvemmin Suomessa olemassa. Silti se oli pakko saada päälle, siitäkin huolimatta, että sadetta luvattiin. Onnistuin selviämään kohtalaisen kuivana kuitenkin kotiin saakka. Samoin käyttöön pääsi yksi ehdottomista suosikkilaukuistani. Olen muutenkin viehättynyt ruskeaan viimeisen kolmen vuoden aikana, niin on noita laukkujakin sen värisenä tullut muutamia hankittua. Voisi harkita varmaankin jostain niistä luopuvansa.
Keskiviikkona edustus oli seuraavanlaisessa asussa:
Keskiviikkona mentiin tylsästi jo luottovaatteilla. Työpäivän lopuksi otetussa kuvassa ei kauluspaita ole kovin edukseen, mutta noin muutoin kyllä juuri niillä vaatteilla, joissa tuntee olonsa hyväksi niin edettiin. Vyöhön rakastuin kun sen toissaviikonloppuna isältäni sain. Isä on sen itselleen hakenut 1970-luvun alussa Italiasta ja kyseli varovasti onko itselläni sille jotain käyttöä. Totesin suoraan, että tottakai on. Eihän sitä voinut mihinkään kirpparille viedä kun on edelleen uuden näköinen. Luottovaatteet ovat kyllä siitä hyvä asia, että ei tarvitse miettiä ja voi tuntea olonsa kotoisaksi ihan koko päivän niissä.
Näissä vaatteissa siis mentiin alkuviikosta, nyt jo lämpimämmän kelin kunniaksi hame päällä, joskin sukkahousujen kanssa mennään vielä. Katsotaan josko taas kohta lämpiäisi.
Valokuvista pitää kiittää työkaveriani, joka innostui heti Hovikuvaaja-tittelistään ja lupasi kiltisi työpaikan (ei niin hehkeää) kiviseinää vasten asujani kuvailla tarpeen vaatiessa.
Alkuviikosta pilvet peittivät taivaan ja suunnitelma kesäisemmästä mekkoasusta lensi taivaan tuuliin todettuani, että en minä siinä tarkene. Niinpä kaivoin kaapista helteen takia sinne joutuneet farkut esille ja totesin, että näiden kanssahan voi yhdistellä vaikka mitä kaapista löytyvää.
Maanantaina seuraalla tavalla:
Joku hämmentävä rakkauteni punaiseen innoiti tätä asua. Vielä ovat punaiset asusteen puolella ja en jotenkin näe itseäni koko punaiseen pukeutuneena, mutta näillä mentiin. Sateenvarjo on tosin sattumalta punainen, ensimmäinen joka tuli kotoa vastaan (jaa tuota ei varmaan saisi sanoa ääneen). Vaakaraidat ovat aina epäilyttäneet, mutta tässä yhdistelmässä pidän niistä, ehkä vielä joskus hankin toisenkin raidallisen paidan tämän kuvassa olevan lisäksi. Ehkä.
Tiistaina seuraavasti:
Oli aika kaivaa kaapista kirpparilta viime vuonna ostettu takki. Takkinahan se on ihan täydellinen noin +15 keliin, jolloin ei sada, sellainen keli vaan on harvemmin Suomessa olemassa. Silti se oli pakko saada päälle, siitäkin huolimatta, että sadetta luvattiin. Onnistuin selviämään kohtalaisen kuivana kuitenkin kotiin saakka. Samoin käyttöön pääsi yksi ehdottomista suosikkilaukuistani. Olen muutenkin viehättynyt ruskeaan viimeisen kolmen vuoden aikana, niin on noita laukkujakin sen värisenä tullut muutamia hankittua. Voisi harkita varmaankin jostain niistä luopuvansa.
Keskiviikkona edustus oli seuraavanlaisessa asussa:
Keskiviikkona mentiin tylsästi jo luottovaatteilla. Työpäivän lopuksi otetussa kuvassa ei kauluspaita ole kovin edukseen, mutta noin muutoin kyllä juuri niillä vaatteilla, joissa tuntee olonsa hyväksi niin edettiin. Vyöhön rakastuin kun sen toissaviikonloppuna isältäni sain. Isä on sen itselleen hakenut 1970-luvun alussa Italiasta ja kyseli varovasti onko itselläni sille jotain käyttöä. Totesin suoraan, että tottakai on. Eihän sitä voinut mihinkään kirpparille viedä kun on edelleen uuden näköinen. Luottovaatteet ovat kyllä siitä hyvä asia, että ei tarvitse miettiä ja voi tuntea olonsa kotoisaksi ihan koko päivän niissä.
Näissä vaatteissa siis mentiin alkuviikosta, nyt jo lämpimämmän kelin kunniaksi hame päällä, joskin sukkahousujen kanssa mennään vielä. Katsotaan josko taas kohta lämpiäisi.
Valokuvista pitää kiittää työkaveriani, joka innostui heti Hovikuvaaja-tittelistään ja lupasi kiltisi työpaikan (ei niin hehkeää) kiviseinää vasten asujani kuvailla tarpeen vaatiessa.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!