Häähömpötys

Ystäväpariskunta on menossa naimisiin ja osallistun häihin juhlallisella tittelillä "sulhasen hermojen kasassa pitäjä". Tämä siis tarkoittaa, että koetan tehdä kaikkea muuta kuin luonnostaan organisoidusta morsiammesta edes vähän organisoitua, niin sulhasparka ei menetä järkeään seuraavan neljän kuukauden aikana. Mitä tämä sitten pitää sisällään ihan oikeasti? En tiedä vielä, odotan mielenkiinnolla. Siitä on kauan kun olen viimeksi ollut häissä edes vieraana, saati ollut tekemässä sellaisia. Niinpä minä astuin uuteen maailmaan selatessani yhtä jos toistakin hääsivua koettaessani kaivaa tietoja siitä, millaisia tapoja, leikkejä ja muita häihin liittyy. Tottahan olen katsonut TV:n tällä hetkellä sarjatulena tunkemia hääohjelmia, mutta se ei tarkoita, että olisin oikeasti perehtynyt sen suuremmin siihen, mitä häiden järjestäminen vaatii ja mitä se muutenkaan pitää sisällään.

Niinpä minä sitten perehdyin Juhannuksen aikana aiheeseen enemmänkin. Olen selannut erilaisia hääkakkuja ja -pukuja läpi ja muutenkin hämmästellyt sitä miljardibisnestä, joka tämän asian ympärillä pyörii. On kaikkea mahdollista pienistä suuriin juttuihin ja en yhtään ihmettele, että sulhasella on potentiaalinen päänhajoamisongelma. Lukemalla vain sivun tai kaksi niin on itsekin aivan pää pyörällä siitä, mitä kaikkia vaihtoehtoja on olemassa. Morsiankin sekoaa vähemmästäkin. Kaiketi siinä tulee sellainen hinku tehdä sitä ja tätä ja tuota. Helposti unohtanee sen, että jokaisten häiden kuuluisi olla sen hääparin näköiset, ei suoraan lehden sivuilta otetut mallihäät. Itse ainakin odotan tulevia lokakuun häitä innolla, toisaalta eihän minun niistä tarvitse stressata, eivät ole omat hääni.

On kuitenkin asia, josta osaan stressata hyvinkin näihin häihin liittyen, nimittäin oma vaatetukseni. Häiden Morsian valmistui ammattiinsa vuodenvaihteessa ja tammikuussa pidetyissä valmitujaisissa pidin ikuisuussuosikkipikkumustaani. Kotinörtin edellisissä syntympäiväjuhlissa tämän vuoden alussa oli puolestaan käytössäni toinen juhlamekkoni eli pikkumusta versiona violetti. Tummansinisenä omistan vielä oikein sopivan juhlamekon, mutta senkin olen jo saman ystäväpiirin juhlissa reipas kuukausi sitten pitänyt. Kysymys kuuluukin, voinko pukea jonkun vanhoista mekoista ylleni vai onko edessä uuden juhlamekon etsintä?

Tiedän vallan hyvin itsekin, että voisin pukea jonkun vanhoistanikin ilman mitään ongelmia tai vaikka budjettishoppausreissun tuloksena omistankin kaksi uutta mekkoa, en jotenkin koe, että niistäkään kumpikaan olisi oikea näihin häihin. Sininen on liian kesäinen ja musta on... no siis musta. En koe, että häissä voisin pitää mustaa vaikka kuinka asustaisin sen jollain kivalla värillä muuten.

Mekkoni ovat tämän mallisia, ainakin juhlaversiot. Lukuunottamatta sitä tummansinistä, jossa on aivan ihastuttavat hihat ja jota rakastan muutenkin yli kaiken. Pidetään se siis mielessä ja jos ei mitään muuta tule sinnikkäästä etsinnästä huolimatta vastaan, niin laitan sen sen ylleni. Noh, tämän mekon ongelma on siinä, että en ole kovin viehättynyt kasivarsiini, joten huivia tai boleroa saa tämän kanssa laittaa päälle. Huivi menisi häihin hyvin, bolerokin jos löytyy sopivanlainen.

Värinä tämä olisi ihanteellinen:

Paitsi että jo omistan tällaisen, sen Kotinörtin juhlissa päälläni olleen. Ei siinä, ettenkö voisi ostaa kahta samanlaista, mutta ainakin voisin kokeilla jotain muuta jossain vaiheessa. Toisaalta mallissa ei myöskään haltteri ole se, jota haluan käyttää. Minä saan aina erilaisista niskalenkeistä vaan itselleni aikaan pääkivun vaikka olisi kuinkalöysällä olisi se, joten siinä mielessä voi unohtaa tuon idean. Nätti se on kyllä. Tosin tässäkin törmää siihen "Miten sitten käsivarret" ongelmaan.

Tahtoisin siis polvimittaisen juhlamekon jossa on pienet tai isommat hihat. Mielellään niin, että ei tarvitse ostaa uutta kokonaan asusteita myöden vaan asusteet olisivat omasta takaa.

Tällainen olisi mm. ihan kiva malli vaikka hieman arkinen. Kankaasta se on toki kiinni tämäkin homma. Pitää katsella. Ongelmahan on siinäkin, että haluan yksivärisen ja jonkun kivan värisenä (kivoja värejä ovat sininen, musta ja liila). Ymmärrätte ongelmani? No hyvä.

Jatkan pääni rasittamista mekon suhteen ja elän toivossa, että rakas ihastukseni Awear pelastaa elokuussa tilanteen ja tarjoaa jälleen hätkähdyttävän kauniita ja hyvin istuvia mekkoja (sieltä se sininenkin on hankittu, samoin kesäisen ihanan pitkä maximekkoni). Siihen saakka pidän silmäni auki ja katselen mitä maailma tuo vastaan.