Olen ollut hyvin pienestä saakka viehättynyt Euroopan monarkien historiaan. Kaikesta tästä "syytän" isän äitiäni, joka korruptoi nuoren mieleni ala-asteen ensimmäisinä vuosina näyttämällä nämä elokuvat:
Itävalta-Unkarin keisarinnasta Elisabethista kertovat elokuvat saivat nuoren tytön mielen rakastumaan kaikkeen siihen pukuloistoon, mutta samalla myös rakkauden historiaa ja siinä vaikuttaneita naisia kohtaan. Nainen suorastaan kalasti itselleen miehen avioliittoon, joka ainakin elokuvien perusteella oli siis kaikin puolin täydellinen. Totuus olkoon sitten jotain ihan muuta. Omasin suuria vaikeuksia aikanaan Wienissä katsoessani "oikeasta" Sissitä tehtyjä maalauksia, niin vahva oli mielikuvani Romy Schneiderista ja elokuvan Sissistä.
Ehkä liiankin nuorena aloin ahmimaan niin romaaneja kuin vähän myöhemmin todellisestakin historiasta kertovia kirjoja ja niin ala-asteikäisen minän peruslukemistoon kuuluivat niin Sissi, Katariina Suuri, Elisabeth I kuin tämäkin nainen:
Marie Antoinette joka alunperin oli Itävalta-Unkarista herätti mielenkiintoni Sissin jälkeen. Tähän saattaa myös vaikuttaa näin jälkikäteen ajatellen se, että olihan tuohon aikaan naisilla kauniita vaatteita ja jos miettii 8-vuotiaan tyttölapsen kiinnostusta, niin minä ainakin ihastuin koko aikakauteen pelkän ulkonäkönsä perusteella. Olisinko todella halunnut elää tuolloin tarkasti säädellyn protokollan alaisena, toimia synnytyskoneena ja kuolla giljotiinin armoilla? En, mutta ainakin kaikki naisten puvut olivat kauniita (vaikka hiertymiä kantajilleen aiheuttivatkin). Mielikuvitukseni (joka muutenkin on vilkkaimmasta päästä) pääsi valloilleen lukiessani aikalaiskuvauksia tanssiaisista ja Ranskan hovin tapahtumista.
Marie Antoinetista on myös elokuva (useampikin toki kuin vain yksi, mutta uusimmasta tässä puhe), jota taannoin katsoessani ihastuin etenkin tähän kuvaan:
Hemmottelua ja leivoksia, siitä minäkin olisin valmis tekemään päivät pitkät. Tai ainakin yhden pitkän viikonlopun. Itse elokuvasta en voi sanoa perustaneeni kovin paljon, mutta jotain vaikutuksia sillä oli.
”Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia.” on perättömästi laitettu Marie Antoinetin sanomaksi, mutta silti en voinut olla kokeilematta pitkään päässäni muhinutta ajatelmaa cupcake tapaisesta leivoksesta, jota tulin taannoin kokeilleeksi. Elokuvan tuomat värit ja niiden mukanaan tuomat ideat herkullisista suussa sulavista leivonaisista saivat veden kielellä jo pelkän ajatuksen kanssa.
Minusta koko idea noista leivoksista (joilla ilmeisesti ei ole edes fiksua suomennosta?) ovat aina olleet herkullisia, olen vain valitettavan harvassa paikassa niihin törmännyt. Minä kun en ole mikään leivontaihminen, mutta eräänä päivänä kävi sitten hinku näihin leivoksiin liian suureksi, joten seuraavia reseptejä noudattaen tein oman versioni.
Vadelmasuklaa muffineja suklaa kuorrutuksella:
(Muffiniohje täällä ja kuorrutteen ohje täällä)
150 g margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
5 rkl kaakaojauhetta
1 rkl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa
100 g rouhittua tummaa suklaata
2-3 dl vadelmia
Aseta uuni 175-asteeseen. Vatkaa margariini ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat. Sekoita kuivat ainekset kulhossa. Lisää kuivat ainekset munaseokseen ja sen jälkeen myös maito. Sekoita sen jälkeen suklaa ja vadelmat joukkoon. Jaa vuokiin ja paista muffineita 25-30 minuuttia.
4dl tomusokeria
2/3dl kaakaojauhetta
75g pehmeää voita
2rkl maitoa
pinnalle hopeakuulia/strösseleitä
Sekoita tomusokeri ja kaakao kulhossa. Lisää pehmeä voi ja maito. Sekoita kunnes seos on tasainen ja ilmava. Pursota kuorrutus muffineille ja koristele.
Valitettavasti en tuolloin vielä tiennyt, että alkaisin tätä kirjoittamaan, mutta lupaan tehdä näitä vielä joskus uudelleenkin ja ottaa valokuvat omista tuotoksista. Jos vaikka juhannukseksi tekisi näitä uudelleen, veikkaan niiden katoavan kohtuullisen nopeasti parempiin suihin. Toisaalta miksi ei vaikka jo tänään tai huomenna mikäli sää jatkuu samanlaisena ankeana, menisivät nämä varmasti töissäkin kaupaksi (jos niitä tänne tuotavaksi saakka jäisi).
Katsellaan, näin kuitenkin tänä harmaana ja viileänä tiistaina, jolloin pienikin pala suklaata tuntuisi taivaalta <3
Itävalta-Unkarin keisarinnasta Elisabethista kertovat elokuvat saivat nuoren tytön mielen rakastumaan kaikkeen siihen pukuloistoon, mutta samalla myös rakkauden historiaa ja siinä vaikuttaneita naisia kohtaan. Nainen suorastaan kalasti itselleen miehen avioliittoon, joka ainakin elokuvien perusteella oli siis kaikin puolin täydellinen. Totuus olkoon sitten jotain ihan muuta. Omasin suuria vaikeuksia aikanaan Wienissä katsoessani "oikeasta" Sissitä tehtyjä maalauksia, niin vahva oli mielikuvani Romy Schneiderista ja elokuvan Sissistä.
Ehkä liiankin nuorena aloin ahmimaan niin romaaneja kuin vähän myöhemmin todellisestakin historiasta kertovia kirjoja ja niin ala-asteikäisen minän peruslukemistoon kuuluivat niin Sissi, Katariina Suuri, Elisabeth I kuin tämäkin nainen:
Marie Antoinette joka alunperin oli Itävalta-Unkarista herätti mielenkiintoni Sissin jälkeen. Tähän saattaa myös vaikuttaa näin jälkikäteen ajatellen se, että olihan tuohon aikaan naisilla kauniita vaatteita ja jos miettii 8-vuotiaan tyttölapsen kiinnostusta, niin minä ainakin ihastuin koko aikakauteen pelkän ulkonäkönsä perusteella. Olisinko todella halunnut elää tuolloin tarkasti säädellyn protokollan alaisena, toimia synnytyskoneena ja kuolla giljotiinin armoilla? En, mutta ainakin kaikki naisten puvut olivat kauniita (vaikka hiertymiä kantajilleen aiheuttivatkin). Mielikuvitukseni (joka muutenkin on vilkkaimmasta päästä) pääsi valloilleen lukiessani aikalaiskuvauksia tanssiaisista ja Ranskan hovin tapahtumista.
Marie Antoinetista on myös elokuva (useampikin toki kuin vain yksi, mutta uusimmasta tässä puhe), jota taannoin katsoessani ihastuin etenkin tähän kuvaan:
Hemmottelua ja leivoksia, siitä minäkin olisin valmis tekemään päivät pitkät. Tai ainakin yhden pitkän viikonlopun. Itse elokuvasta en voi sanoa perustaneeni kovin paljon, mutta jotain vaikutuksia sillä oli.
S’ils n’ont pas de pain, qu’ils mangent de la brioche!
(Ranskaa osaavat lukijani varmaankin kertovat, tarkoittaako tuo mitään sinnepäin kun on tarkoitus)
”Jos heillä ei ole leipää, niin syökööt leivoksia.” on perättömästi laitettu Marie Antoinetin sanomaksi, mutta silti en voinut olla kokeilematta pitkään päässäni muhinutta ajatelmaa cupcake tapaisesta leivoksesta, jota tulin taannoin kokeilleeksi. Elokuvan tuomat värit ja niiden mukanaan tuomat ideat herkullisista suussa sulavista leivonaisista saivat veden kielellä jo pelkän ajatuksen kanssa.
Minusta koko idea noista leivoksista (joilla ilmeisesti ei ole edes fiksua suomennosta?) ovat aina olleet herkullisia, olen vain valitettavan harvassa paikassa niihin törmännyt. Minä kun en ole mikään leivontaihminen, mutta eräänä päivänä kävi sitten hinku näihin leivoksiin liian suureksi, joten seuraavia reseptejä noudattaen tein oman versioni.
Vadelmasuklaa muffineja suklaa kuorrutuksella:
(Muffiniohje täällä ja kuorrutteen ohje täällä)
150 g margariinia
2 dl sokeria
2 munaa
3 1/2 dl vehnäjauhoja
5 rkl kaakaojauhetta
1 rkl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
2 dl maitoa
100 g rouhittua tummaa suklaata
2-3 dl vadelmia
Aseta uuni 175-asteeseen. Vatkaa margariini ja sokeri kuohkeaksi. Lisää munat. Sekoita kuivat ainekset kulhossa. Lisää kuivat ainekset munaseokseen ja sen jälkeen myös maito. Sekoita sen jälkeen suklaa ja vadelmat joukkoon. Jaa vuokiin ja paista muffineita 25-30 minuuttia.
4dl tomusokeria
2/3dl kaakaojauhetta
75g pehmeää voita
2rkl maitoa
pinnalle hopeakuulia/strösseleitä
Sekoita tomusokeri ja kaakao kulhossa. Lisää pehmeä voi ja maito. Sekoita kunnes seos on tasainen ja ilmava. Pursota kuorrutus muffineille ja koristele.
Valitettavasti en tuolloin vielä tiennyt, että alkaisin tätä kirjoittamaan, mutta lupaan tehdä näitä vielä joskus uudelleenkin ja ottaa valokuvat omista tuotoksista. Jos vaikka juhannukseksi tekisi näitä uudelleen, veikkaan niiden katoavan kohtuullisen nopeasti parempiin suihin. Toisaalta miksi ei vaikka jo tänään tai huomenna mikäli sää jatkuu samanlaisena ankeana, menisivät nämä varmasti töissäkin kaupaksi (jos niitä tänne tuotavaksi saakka jäisi).
Katsellaan, näin kuitenkin tänä harmaana ja viileänä tiistaina, jolloin pienikin pala suklaata tuntuisi taivaalta <3
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!