Jokaisella on varmasti omat lempikaupunkinsa joihin matkustaa. Kaupunki joka on tehnyt vaikutuksen, maa jonne voi palata uudelleen ja uudelleen. Vuosikausia omalla kohdallani nämä olivat Rooma ja Lontoo. Roomassa en ole käynyt kuin kerran, Lontoossa sitten senkin edestä. Kuvittelin olevani jo niin vanha, että mikään kaupunki saati maa ei valloittaisi sydäntäni enää uudelleen yhtä pahasti kuin edellämainitut jotka veivät sydämeni jo teininä.
Olin väärässä...
Neliapila humalaksi sitä sanovat paikalliset. Irlantiin joko rakastuu tai siitä löytää useita ärsyttäviä puolia. Pääsiäisenä viikko riitti tekemään sen, että elokuussa on loman kohteena sama kaupunki (liput ja hotelli tarkoitus varata tänään). Miksi sitten juuri Dublin?
Itselleni se on sopivan kokoinen kaupunki. Se ei ole liian iso kuten Iso Omena oli. Ihmiset ovat, anteeksi rakas Lontooni, huomattavasti ystävällisempiä kuin Lontoossa. Ihmiset myös puhuvat ymmärrettävää kieltä (tosin siihen aksenttiin tottumiseen menee hetki). Siellä on sopivassa määrin historiaa ja ostosmahdollisuuksia. Siellä on ymmärretty XL kokoisen naisen tarve hyvännäköisille vaatteille.
En ole koskaan ollut suuremmin mikään rantakohde ihminen, vaan pidän kaupungeista, ihan niissä käyskelntelystä, kulttuurin katselemisesta ja myönnän shoppauksesta myös. Nautin kauniista asioista ja ihastun helpostikin pieniin yksityiskohtiin. Ja vaikka en oluesta oikeasti edes pidä, niin myönnän samantien, että opin juomaan viikossa pehmeää puuroa, jota kutsutaan myös nimellä Guines
On valitettava totuus. Mikä tahansa baari Irlannissa tai Briteissä myy noin sata kertaa parempaa Guinesia kuin paraskaan oluthuone Suomessa tai muualla manner-Euroopassa. Mitä sille sitten tapahtuu? Paha sanoa. Viskiä en oppinut juomaan, ehkä senkin aika tulee vielä.
Rakastin myös kulttuuria, jossa ihmiset oikeasti laulavat pubissa. Tanssivatkin. Eikä edes puhuta sen maan aamupalasta, sillä selviäisi vaikka armeijallinen ihmisiä viikon verran mitä meille lastattiin lautasille.
Miksi sitten taas Irlanti: Yksi päivä länsiranikolla riitti, annan kuvien puhua puolestaan miksi:
Jylhä kauneus mielyttää silmääni ja juuri tänään en osaa ajatella mitään muuta kuin takaisin pääsyä elokuussa. Vaikka vaan viideksi päiväksi niin silti.
Olin väärässä...
Neliapila humalaksi sitä sanovat paikalliset. Irlantiin joko rakastuu tai siitä löytää useita ärsyttäviä puolia. Pääsiäisenä viikko riitti tekemään sen, että elokuussa on loman kohteena sama kaupunki (liput ja hotelli tarkoitus varata tänään). Miksi sitten juuri Dublin?
Itselleni se on sopivan kokoinen kaupunki. Se ei ole liian iso kuten Iso Omena oli. Ihmiset ovat, anteeksi rakas Lontooni, huomattavasti ystävällisempiä kuin Lontoossa. Ihmiset myös puhuvat ymmärrettävää kieltä (tosin siihen aksenttiin tottumiseen menee hetki). Siellä on sopivassa määrin historiaa ja ostosmahdollisuuksia. Siellä on ymmärretty XL kokoisen naisen tarve hyvännäköisille vaatteille.
En ole koskaan ollut suuremmin mikään rantakohde ihminen, vaan pidän kaupungeista, ihan niissä käyskelntelystä, kulttuurin katselemisesta ja myönnän shoppauksesta myös. Nautin kauniista asioista ja ihastun helpostikin pieniin yksityiskohtiin. Ja vaikka en oluesta oikeasti edes pidä, niin myönnän samantien, että opin juomaan viikossa pehmeää puuroa, jota kutsutaan myös nimellä Guines
She does not travel well
On valitettava totuus. Mikä tahansa baari Irlannissa tai Briteissä myy noin sata kertaa parempaa Guinesia kuin paraskaan oluthuone Suomessa tai muualla manner-Euroopassa. Mitä sille sitten tapahtuu? Paha sanoa. Viskiä en oppinut juomaan, ehkä senkin aika tulee vielä.
Rakastin myös kulttuuria, jossa ihmiset oikeasti laulavat pubissa. Tanssivatkin. Eikä edes puhuta sen maan aamupalasta, sillä selviäisi vaikka armeijallinen ihmisiä viikon verran mitä meille lastattiin lautasille.
Miksi sitten taas Irlanti: Yksi päivä länsiranikolla riitti, annan kuvien puhua puolestaan miksi:
Jylhä kauneus mielyttää silmääni ja juuri tänään en osaa ajatella mitään muuta kuin takaisin pääsyä elokuussa. Vaikka vaan viideksi päiväksi niin silti.
Hyvää viikonloppua <3
Ah, Dublin. Vei kyllä viime elokuussa sydämen ihan kokonaan, tiedä miten onnistuikin vaikuttamaan viikossa niin voimakkaasti. <3
VastaaPoistaSeuraavan kerran kun on varaa lähteä lomailemaan, täytyy ehdottomasti matkustaa muualle Irlantiin myös - päätin kyllä jo Dublinista kotiin palatessani, mutta nämä kuvat vain vahvistavat sitä.
Kaupunkina aivan ihana, ihmiset juuri sopivan ystävällisiä muttei tunkeilevia ja ah, pubikulttuuri. Puhumattakaan aksentista joka on vaan jotain upeaa.
Tuli ikävä.
Ymmärrän täysin.
VastaaPoista