Tästä tulee nyt eittämättä todella pitkä merkintä, mutta koetan saada mahtumaan tähän koko loppureissun. Koettakaa siis kestää kuvatulvaa, joka on luvassa. Alkuun kerrottakoon kuitenkin, että aamulla mainitusta nallesta tuli nimeltään Tivoli.
Lauantai aamu "valkeni" kaikkea muuta kuin kirkkaana ja aurinkoisena. En ole aikoihin nähnyt sellaista sumua, kuin koko lauantain kestänyt versio joka Köpiksessä vallitsi. Kaikkea muuta kuin viisaasti olin varustautunut ennemmänkin villalla kuin kosteutta kehosta pois pitävillä varusteilla, joten näissä vaatteissa lähdin kuitenkin Kotinörtin kanssa suuntaamaan kävelylle kohti Kööpenhaminen kuuluisinta neitiä. Itselläni on kaupunkilomalla tapana kävellä mahdollisimman paljon, siten näen kaupunkiakin, joten aamu päivän 45min suuntaansa kävely avasi silmien eteen kauniin Kööpenhaminan ja ihastellessa unohtui sekin, että oikeastaan tuli jokunen kilometrikin talsittua. Kotinörttiä lainatakseni "Sä kävelet kyllä ihan hyvällä tahdilla".
Lyhtypylvään lisäksi onnistuin bongaamaan myös kauniin penkin päädyn. Kysyn edelleen, että miksi meillä ei voida Suomessa kiinnittää edes vähän huomiota näihin pieniin ja kauniisiin seikkoihin? Tai ainakaan enää ei kiinnitetä, ennen toki kyllä.
Menomatkalla halusin tehdä pienen kierron kanaalin varrella, koska näitä taloja oli kehuttu kauniiksi ja olivathan ne. Sumu tosi haittasi suuremman kuvan hahmottamista, mutta kyllä tästäkin sai käsityksen siitä, miten kaunis alue on varmasti kesällä.
Vain Suomalainen bongaa liki idioottivarmasti kaikki Suomeen mitenkään liittyvät asiat. Tämä siis menomatkalla erään toimistorakennuksen ikkunalaudalla. Hymyilytti se, miten paljon näitä tuleekaan bongattua eri reissuilla.
Kävelimme kohti määränpäätämme hyvin hiljaisia katuja pitkin. Ilmeisesti paikalliset olivat jo suunnistaneet kohti kauppoja (jonka kyllä huomasi iltapäivällä) tai olimme muuten vaan valinneet hiljaisen reitin kävellä. Toisaalta sai ainakin rauhassa nauttia katujen kauneudesta niitä talsiessa. Syksy ei ole ihan yhtä pitkällä kuin Suomessa vielä, joten vähän enemmän lehtiä puissa ja pensaissa oli jäljellä.
Vasemmalla kuninkaanlinnan alue, jonka viereen olimme suuntaamassa. Sumun takia mieleeni nousi kyllä ajatus palata Köpikseen kauniimmalla kelillä takaisin. Kaunis, joskin jännittävän sekava kaupunki.
Kuten jossain merkinnässä jo aikaisemmin mainitsin, niin on olemassa tiettyjä nähtävyyksiä, jotka haluan joka kaupungissa nähdä. Kööpenhaminassa se oli Pieni Merenneito. Me ja kaksi bussilastillista Japanilaisia turisteja sitten ihailimme tätä nähtävyyttä. Kauheasti muuta en kokenut tarpeelliseksi pakolla kokea, enemmänkin se, että olin paikalla ja koin kaupungin elämää kävelemällä ympäriinsä, itse koen kaupungit ennemmin niin kuin juoksemalla museosta ja nähtävyydestä toiseen.
Palatsin vartijat ja pyöräilijät, todellinen Tanska. Kuvassa pitäisi vielä olla se kuuluisa smörrebröd tai joku pullan tapainen leivos, niin ainakin omat stereotypiset ajatukseni maasta olisi täytetty samantien.
Takaisin Merenneidolta kävellessämme kiinnitin huomiota siihen, miten Halloween näkyi liki jokaisen ohittamamme ravintolan koristuksessa. Itse en ole kovin innostunut kyseisestä juhlasta vaan kyseessä on nimen omaan All Hallows Eve tai ensi viikolla vietettävä Pyhäin miesten päivä. Tämä kurpitsa oli silti mielestäni kerrassaan hellyttävä, omissa silmissäni se vaikuttaisi haukottelevan.
Belgialaisia vohveleita <3 Näitä paikkoja olikin sitten Strögetin alueella tasaisin välimatkoin ja pakkohan niitä oli kokeilla. Herkullisia, mutta rajansa se on toki kermavaahdon määrälläkin, ei ollut mikään helpoin mahdollinen "ruoka" syödä, mutta ainakin se oli hyvää.
Illaksi oli luvassa paremman luokan ravintola ja se mielestäni vaati myös parempaa pukeutumista. Tämän vasta kerran käyttöön päässeen mekon seuraksi valikoitui mustia asusteita. Hopeisetkin olisivat mahdolliset, mutta tilan säästämiseksi valinta osui näihin. Rakastan tuon mekon hihoja ja on sanottava, että leikkauskin on vartalolle sopiva.
En ole aikoihin saanut ostereita, joten söin mielelläni Kotinörtinkin osterin (mies kun on kalalle ja äyriäisille allerginen). Serranon kinkkua, punajuuria ja vuohenjuusto... alku- ja pääruokien kuvien katsominen saa kyllä nyt jo nälkäiseksi, vaikka ravintolasta sitten pyörinkin pois annosten kokojen takia. Nämä siis olen kasannut itse lautasellani, kahdelle hengelle tarkoitetut annokset olivat valtavia, mutta ainakin oli vatsa täynnä aterian jälkeen.
Ilman salamaa otettu kaunis taidekuva on itseasiassa ravintolan naistenhuoneesta. Tämä lähinnä siksi, että omasta mielestäni kuva on kaunis ja siinä on tunnelmaa.
Tanskattareni toisen puoliskon mukaan kyseinen liike on Tanskan paras paikka ostaa leivoksia, leipää ja muita leipomotuotteita. Niinpä olin sitten varannut tällaisen letun itselleni aamupalaksi sunnuntaille. Voin kertoa, että sain syötyä siitä noin puolet. Tanskalaisilla on joku ilmiömäinen kyky syödä makeita asioita valtavan kokoisina. Makealla mustikkahillolla ja kreemellä täytetty lettu kukisti kyllä minutkin ja minä sentään rakastan kaikkea makeaa.
Pitihän se uusi neule sitten saada päälle vielä matkustamaankin. Siitä kätevä musta neule, että sen voi yhdistää niin vapaalle kuin töihinkin. Sellaisia omistan kovin vähän, että siinä mielessä tällä oli selvä tilaus. Samoin toki Nextin neuleiden hinta/laatu-suhde on itselleni miellyttävä, joten senkin takia tämä tuli mukaan. Mukaan lähti myös nilkkurit sekä punainen mekko, nilkkureista on tänään otettu kuva asukuvan mukana ja punaisen mekon suunnittelin pukevani päälle huomenna töihin.
Luulin, että ostaisin yli jääneillä kruunuilla kentältä kosmetiikkaa, mutta kun löysin Tie Rackin alennukset, sai kosmetiikka jäädä hyllyyn ja kotiin pääsi kolme uutta silkkihuivia. Koetin kovasti saada Kotinörtille uutta kravattia, mutta kuulemma kun edellisen kerran sekosin Tie Rackissa (Foorumin myymälän loppuunmyynneissä) niin olin ostanut hänelle riittävän pitkäksi aikaa kravatteja. Ostin siis onnellisesti itselleni huiveja. Olisinko tarvinnut niitä? En välttämättä, mutta ovat ne kauniita.
Vielä Tanskan päällä oli kaunis ilman, Helsingissä sitten satoikin jo vettä. Joka tapauksessa reissu oli onnistunut ja kaivattu irtiotto tapahtui kyllä. Maiseman vaihdos tekee kyllä hyvää. Arvatkaa vaan olenko jo ajattelemassa seuraavaa mahdollista reissua?
Bleiseri: Mexx
Neule: Esprit
Farkut: Evans (www.evans.co.uk)
Kengät: Spirit Store
Farkut: Evans (www.evans.co.uk)
Kengät: Spirit Store
Lauantai aamu "valkeni" kaikkea muuta kuin kirkkaana ja aurinkoisena. En ole aikoihin nähnyt sellaista sumua, kuin koko lauantain kestänyt versio joka Köpiksessä vallitsi. Kaikkea muuta kuin viisaasti olin varustautunut ennemmänkin villalla kuin kosteutta kehosta pois pitävillä varusteilla, joten näissä vaatteissa lähdin kuitenkin Kotinörtin kanssa suuntaamaan kävelylle kohti Kööpenhaminen kuuluisinta neitiä. Itselläni on kaupunkilomalla tapana kävellä mahdollisimman paljon, siten näen kaupunkiakin, joten aamu päivän 45min suuntaansa kävely avasi silmien eteen kauniin Kööpenhaminan ja ihastellessa unohtui sekin, että oikeastaan tuli jokunen kilometrikin talsittua. Kotinörttiä lainatakseni "Sä kävelet kyllä ihan hyvällä tahdilla".
Lyhtypylvään lisäksi onnistuin bongaamaan myös kauniin penkin päädyn. Kysyn edelleen, että miksi meillä ei voida Suomessa kiinnittää edes vähän huomiota näihin pieniin ja kauniisiin seikkoihin? Tai ainakaan enää ei kiinnitetä, ennen toki kyllä.
Menomatkalla halusin tehdä pienen kierron kanaalin varrella, koska näitä taloja oli kehuttu kauniiksi ja olivathan ne. Sumu tosi haittasi suuremman kuvan hahmottamista, mutta kyllä tästäkin sai käsityksen siitä, miten kaunis alue on varmasti kesällä.
Vain Suomalainen bongaa liki idioottivarmasti kaikki Suomeen mitenkään liittyvät asiat. Tämä siis menomatkalla erään toimistorakennuksen ikkunalaudalla. Hymyilytti se, miten paljon näitä tuleekaan bongattua eri reissuilla.
Kävelimme kohti määränpäätämme hyvin hiljaisia katuja pitkin. Ilmeisesti paikalliset olivat jo suunnistaneet kohti kauppoja (jonka kyllä huomasi iltapäivällä) tai olimme muuten vaan valinneet hiljaisen reitin kävellä. Toisaalta sai ainakin rauhassa nauttia katujen kauneudesta niitä talsiessa. Syksy ei ole ihan yhtä pitkällä kuin Suomessa vielä, joten vähän enemmän lehtiä puissa ja pensaissa oli jäljellä.
Vasemmalla kuninkaanlinnan alue, jonka viereen olimme suuntaamassa. Sumun takia mieleeni nousi kyllä ajatus palata Köpikseen kauniimmalla kelillä takaisin. Kaunis, joskin jännittävän sekava kaupunki.
Kuten jossain merkinnässä jo aikaisemmin mainitsin, niin on olemassa tiettyjä nähtävyyksiä, jotka haluan joka kaupungissa nähdä. Kööpenhaminassa se oli Pieni Merenneito. Me ja kaksi bussilastillista Japanilaisia turisteja sitten ihailimme tätä nähtävyyttä. Kauheasti muuta en kokenut tarpeelliseksi pakolla kokea, enemmänkin se, että olin paikalla ja koin kaupungin elämää kävelemällä ympäriinsä, itse koen kaupungit ennemmin niin kuin juoksemalla museosta ja nähtävyydestä toiseen.
Palatsin vartijat ja pyöräilijät, todellinen Tanska. Kuvassa pitäisi vielä olla se kuuluisa smörrebröd tai joku pullan tapainen leivos, niin ainakin omat stereotypiset ajatukseni maasta olisi täytetty samantien.
Takaisin Merenneidolta kävellessämme kiinnitin huomiota siihen, miten Halloween näkyi liki jokaisen ohittamamme ravintolan koristuksessa. Itse en ole kovin innostunut kyseisestä juhlasta vaan kyseessä on nimen omaan All Hallows Eve tai ensi viikolla vietettävä Pyhäin miesten päivä. Tämä kurpitsa oli silti mielestäni kerrassaan hellyttävä, omissa silmissäni se vaikuttaisi haukottelevan.
Belgialaisia vohveleita <3 Näitä paikkoja olikin sitten Strögetin alueella tasaisin välimatkoin ja pakkohan niitä oli kokeilla. Herkullisia, mutta rajansa se on toki kermavaahdon määrälläkin, ei ollut mikään helpoin mahdollinen "ruoka" syödä, mutta ainakin se oli hyvää.
Mekko: Awear (Dublin)
Kengät: Pertti Pahlmroot
Kengät: Pertti Pahlmroot
Laukku: Pertti Pahlmroot
Illaksi oli luvassa paremman luokan ravintola ja se mielestäni vaati myös parempaa pukeutumista. Tämän vasta kerran käyttöön päässeen mekon seuraksi valikoitui mustia asusteita. Hopeisetkin olisivat mahdolliset, mutta tilan säästämiseksi valinta osui näihin. Rakastan tuon mekon hihoja ja on sanottava, että leikkauskin on vartalolle sopiva.
En ole aikoihin saanut ostereita, joten söin mielelläni Kotinörtinkin osterin (mies kun on kalalle ja äyriäisille allerginen). Serranon kinkkua, punajuuria ja vuohenjuusto... alku- ja pääruokien kuvien katsominen saa kyllä nyt jo nälkäiseksi, vaikka ravintolasta sitten pyörinkin pois annosten kokojen takia. Nämä siis olen kasannut itse lautasellani, kahdelle hengelle tarkoitetut annokset olivat valtavia, mutta ainakin oli vatsa täynnä aterian jälkeen.
Ilman salamaa otettu kaunis taidekuva on itseasiassa ravintolan naistenhuoneesta. Tämä lähinnä siksi, että omasta mielestäni kuva on kaunis ja siinä on tunnelmaa.
Tanskattareni toisen puoliskon mukaan kyseinen liike on Tanskan paras paikka ostaa leivoksia, leipää ja muita leipomotuotteita. Niinpä olin sitten varannut tällaisen letun itselleni aamupalaksi sunnuntaille. Voin kertoa, että sain syötyä siitä noin puolet. Tanskalaisilla on joku ilmiömäinen kyky syödä makeita asioita valtavan kokoisina. Makealla mustikkahillolla ja kreemellä täytetty lettu kukisti kyllä minutkin ja minä sentään rakastan kaikkea makeaa.
Neule: Next (Kääpenhamina)
Paita: Your Face
Farkut: Evans (www.evans.co.uk)
Kengät: Spirit Store
Pitihän se uusi neule sitten saada päälle vielä matkustamaankin. Siitä kätevä musta neule, että sen voi yhdistää niin vapaalle kuin töihinkin. Sellaisia omistan kovin vähän, että siinä mielessä tällä oli selvä tilaus. Samoin toki Nextin neuleiden hinta/laatu-suhde on itselleni miellyttävä, joten senkin takia tämä tuli mukaan. Mukaan lähti myös nilkkurit sekä punainen mekko, nilkkureista on tänään otettu kuva asukuvan mukana ja punaisen mekon suunnittelin pukevani päälle huomenna töihin.
Luulin, että ostaisin yli jääneillä kruunuilla kentältä kosmetiikkaa, mutta kun löysin Tie Rackin alennukset, sai kosmetiikka jäädä hyllyyn ja kotiin pääsi kolme uutta silkkihuivia. Koetin kovasti saada Kotinörtille uutta kravattia, mutta kuulemma kun edellisen kerran sekosin Tie Rackissa (Foorumin myymälän loppuunmyynneissä) niin olin ostanut hänelle riittävän pitkäksi aikaa kravatteja. Ostin siis onnellisesti itselleni huiveja. Olisinko tarvinnut niitä? En välttämättä, mutta ovat ne kauniita.
Vielä Tanskan päällä oli kaunis ilman, Helsingissä sitten satoikin jo vettä. Joka tapauksessa reissu oli onnistunut ja kaivattu irtiotto tapahtui kyllä. Maiseman vaihdos tekee kyllä hyvää. Arvatkaa vaan olenko jo ajattelemassa seuraavaa mahdollista reissua?
Pliiis! Voisitko lähettää mulle tuon Dublinista ostetun mekon?! Haluan itsekin jonkun noin kauniin ja 10 kiloa hoikistavan vaatteen!! :)
VastaaPoistaVoi kun voisin edes ilahduttaa sanomalla, että niitä saa tilattua Suomeen, mutta niin monesti olen sitä kironnut, että Awear ei toimita tänne :(
VastaaPoistaSamanlaisella leikkauksella olevia mekkoja kyllä aivan varmasti löytyy, se on vaan pitkällisen metsästyksen ja sovituksen tulos, että löysin tietyn leikkauksen omalle vartalolleni joka pudottaa kiloja.
Tuo mekko sopii sulle upeasti ja näytät siinä todella sutjakalta! :)
VastaaPoistaKiitos :) Hyvä kuulla, että joku muukin tykkää mekosta.
VastaaPoista