Joulua valokuvana - Aattona ja Joulupäivänä

Aattona meillä siirryttiin Äidilleni viettämään joulua jossa joulun tunnelma näytti seuraavanlaiselta:

Äiti rakastaa punaista lasia näin jouluna, tämän allekirjoittanut ostanut joskus taanna jouluna joululahjaksi.

Alempi, sohvan nojalla oleva tonttu on joululahjani jostain ajalta ennen ala-aste ikää. Äidille sen jätin kun lapsuuden kodistani muutin, koska sinne se minusta kuuluu ja sieltä sohvan nojalta on joka joulu tervehtinyt.

Kaikki valmiina iso vanhempien tuloa varten. Sen jälkeen siinä sitten olikin glögin juontia ja syömistä moneksi tunniksi. Meillä riisipuuro on tavattu syödä aamupalaksi.

Illalla oli vuorossa Hietaniemen hautausmaa ja menneiden rakkaiden muistaminen. Tämän jälkeen on yleensä ollut vuorossa ihan vaan lahjaksi tulleiden kirjojen lukeminen ja lisä syöminen, tänä vuonna teimme tämän kuitenkin Kotinörtin kanssa yhteisessä kodissa vanhemmilla olemisen sijaan. Otti Äitinikin sen todella hyvin sanoen, että totta kai ensimmäinen jouluilta yhteisessä kodissa. Silti olen äärettömän kiitollinen siitä, että Kotinörtti jaksoi vanhemmilleni tulla ja siellä huomattavasti pidempään olla kuin omilla vanhemmillaan (tosin käsittääkseni ainakaan ei ole samaa ongelmaa toimeen tulemisen kanssa kuin itselläni). Poikkesimme kuitenkin illasta vielä hyvillä ystävillämme istumassa iltaa.

Tämä kuva kertoo minusta joulupäivästä aivan kaiken. Sain Kotinörtiltä lahjaksi nämä kuvan aamutossut (kuva siis ei ole väärinpäin vaan otettu vaan ylhäältä alas) joissa sitten lyhyttä puolen tunnin kävelyä lukuun ottamatta hiimasin noissa jouluisissa olohousuissani koko päivän. Ihan parhaat tohvelit palelijalle, ovat meinaan todella lämpimät.

Äiti tiesi ja tunsi tyttärensä maun ja toivotun Longchampin laukun lisäksi oli "joulupukki" pakannut taustalla olevan Marja Kurjen villahuivin myös mukaan. Omistan paljon huiveja, mutta tämmöinen harmaaa musta kyllä puuttui. Koko musta on välillä vähän raaka väri.

Toivottu oli myös tämä suoristaja. Merkin valinnan jätin Äidille ja isäpuoli uskollisesti oli suoristajia googlannut (hän siis yleensä elektroniikkani ostanut, ja tyttärelle on mielestään oltava parasta, oli se sitten miehisesti mahdollisesti paremmin ymmärrettävä TV tai sitten tämä mahdollisesti vähemmän ymmärrettävä suoristusrauta).

Kotinörtin sisaruksilta (kaksi veljeä ja yksi sisko siis) pöllähti isosta paketista sitten tämä kaunokainen. Oli mies kuunnellut valitustani siitä, että koruni eivät meinaa mahtua enää mihinkään. Kuvausta varten muutaman korun sinne laittelin, vielä enemmänkin laitan jossain vaiheessa, mutta sitä varten on käytävä kaikki korut läpi ja mietittävä mikä on viisain vaihtoehto jakaa koruja kolmeen eri rasiaan.

Ehkä se tarpeellisin lahja tuli kuitenkin Kotinörtiltä. Niiden ihanien tohvelien lisäksi. Nimittäin Olympus Pen järkkäri. Tommoinen pieni ja söpö ja käteen sopiva kamera jonka onneksi tiesin miehen hankkineen hyvän ystävämme avustuksella huomattavasti lista hintaa halvemmalla (kamera siis ollut valokuvausliikkeessä esittelykamerana vitriinissä). Muutoin olisi voinut ahdistaa sen hinta, nyt ei ihan niin paljon.

Tässä testausta kameralla ilman salamaa ja salaman kanssa. Ainakin on pirun tehokas salama. Täällä päässä niin näin ihanilla lahjoilla, muutakin paketeista tuli, mutta nämä ne rakkaimmat. Suklaan valokuvaamisessa on toki se vika, että veikkaan jokaisen sitä niin paljon itseensä ahtaneen, että en tahdo muille aiheuttaa pahoinvointia. Nyt on edessä vielä Tapanin ajelu, eli isällä käymään kahvin muodossa ja samalla viemään pikkusiskolleni lahjuksia.

Rattoisaa tapaninpäivää kaikille <3

P.S. Brittien verkkokaupoista suuressa osassa on alkanut tarjoukset, saatoin "ihan vahingossa" tehdä tilauksen sinne tuossa eilen...