Huiveja.

Rakastan huiveja, kovin montaa päivää ei vuodessa ole, että ei kaulassani tai laukussani roikkuisi huivia. Kannan kesälläkin huivia mukanani, jos ei muuten, niin paljaat takareidet terassin nahkapenkillä ovat kyllä ikävän tuntuiset, huivi alle, niin en jumitu kiinni. Huivi myös lämmittää kylmempänä kesäiltana juuri sopivasti ja samalla sillä voi suojata vaikka auringon polttamat olkapäät ilman paahtumisvaaraa. Omistan kohtalaisen kokoelma erilaisia huiveja, onneksi ne menevät pieneen tilaan.

Huivien kohdalla suosin luonnon materiaaleja, keinomateriaalit eivät ole mieleeni, ne pysyvät kovin harvoin hyvinä. Toivon aina, että vähintään puolet olisi luonnonmateriaalia. Cashmirista versiota en omista, mutta villaa, silkkiä ja puuvillaa hyllystäni löytyy kyllä. Koska minulle huivin ulkonäkö on tärkeämpi kuin sen merkki, niin silkkikään ei ole niin kallista. Merkkihuiveissa saa sitten maksaa siitä merkistä. En kieltäytyisi jos lahjaksi saisin, mutta omien rahojen ollessa kyseessä miettisin muutaman kerran. Muutama merkkihuivi on kuitenkin alkanut houkuttamaan, saa nähdä sorrunko syksyn tullen.

Sailytän huivit tosiaan viikattuna ilmavasti hyllyllä, kahdella oikeastaan, sillä hattuhyllyllä ovat ne huivit, jotka eivät ole käytössä (eli nyt ne villa huivit), käyttössä olevat ovat Kotinörtin tekemällä huivi/laukku hylyllä. Isommat pashminamallsiet, juhliin tarkoitetut huivit roikkuvat henkarilla kaapissa. Niitä on mustana, valkoisena ja petrolin värisenä silkkinä. Mitään en kaapista kuvauksia varten pois ottanut, samoin kuvista puuttuu Espritin ruskea kuvioinen jossa on valkoinen pohja, se nimittäin oli pesussa. Puuvillahuiveja tosiaan pesen ja silitän säännöllisesti. Hienopesussa tottakai. Silkkiä ja villaa hoidan tuulettamalla sekä vesihöyryllä. Suihkuun mennessä huivi henkarilla kylppäriin roikkumaan, vesihöyry tekee ihmeitä. Talvella sitten käytän niitä lasitetulla parvekkaalla (Äidilläni, omassa asunnossa ei ole) pakastumassa yön yli. Taas on huivi kuin uusi.

Alla muuten kokoelmaani huivien kanssa:



Olen omaksi yllätyksekseni ihastunut sinisiin huiveihin. Pitkään karsastin sinistä väriä, tiedättehän sen "Koska Äiti käyttää sinistä minä en voi" ongelman, mutta viimeisen vuoden aikana olen tykästynyt siniseen koko ajan vaan enemmän ja enemmän. Ylemmän kuvan vasemmanpuoleinen raakasilkkisen huivi on Stockmannilta, vasemmanpuoleinen turkoosi-tummansininen silkki-bambu-sekoite TieRackilta. Alemman kuvan silkkiset ovat molemmat Stockmannilta. TieRack on yksi suosikkimerkeistäni mitä tulee huiveihin, heillä on minusta hinta-laatusuhde kohdallaan, eivät maksa hunajaa kuten vaikkapa LV.n huivit. Kun Foorumin liike lopetettiin, niin hamstrasin useamman huivin (ja Kotinörtille kravaatin) huokeilla hinnoilla. Aina lentokentällä tarkistan liikeen valikoiman, jos liike on toisenkin maan kentällä, niin myös sieltä.


Ohuita pieniä huiveja, kapeita ja neliöitä omistan vähän. En oikeastaan ole kamalan hyvä näitä käyttämään. Vihreäruudullisen olen saanut Äidiltäni, samoin tuon ohuen mustan. Puna-musta-valkoinen tuli Nextiltä tilaamani laukun mukana ja punainen on TieRackin Foorumin liikkeen lopetusmyynnistä. Etualan sininen on on uusin hankintani, en voinut olla ostamatta sitä Marja Kurjen ystävämyynnistä. Ehkä opin vielä käyttämään tuonkin mallisia huiveja, kun on tuollainen kannustin.


Nelion mallisten huivien sekaan on näemmä eksynyt yksi pidempikin, mutta nämä ovat pääasiallisesti samassa kuvassa, koska ovat ohuita huiveja. Vasemmalla on joltain kirppariltani löytämä silkkinen aarre, sekin on vielä käyttämättä, mutta parilla eurolla en sitä voinut jättää ostamatta. Mustan kanssa se ainakin sopii, joten eiköhän sille löydy vielä käyttöä. Sen jälkeinen nelion mallinen on Sokokselta ja keskimmäinen (joka se pitkulainen, mutta todella ohut) on Lindexin löytö. Violetti ja etuoikealla oleva huivi ovat viime syksyn ostoksia Kööpenhaminan kentän TieRackin alennuksesta. Ihania kevyitä ja ilmavia silkkihuiveja, joiden laisia tahtoisin useita lisää. Ehkä sitä taas olisi seuraavallakin reissulla alennukset.


Kuviolliset puuvillaiset kesähuivini ovat vasemmanpuoleinen Espritiltä ja oikeanpuoleinen Äidin tuliainen Saksasta. Tähän kuvaan tosiaan kuuluisi se pesussa ollut ruskeakuvioinen vielä. Nämä ovat ihanan ohuita ja näistä sai Juhannuksena kiedottua turbaanin päähän kun aurinkossa lekotteli ja samalla kun ne ovat viileän ilmavia ne ovat myös tarvittaessa yllättävän lämpimiä. Ehdottomasti suosikkejani tähän aikaan vuodesta. Huivin kuosilla saa myös eloa muuten ehkä yksiväriseen kokonaisuuteen.


Yksivärisiä puuvillaisia onkin sitten enemmän kun ehkä olisi tarpeen. Jotenkin kun näitä kuvia katselee, niin huomaan, että mustat huivit eivät kuulu valikoimaan. Omistan kyllä tällaisen mustankin huivin, mutta rehellisesti en tiedä mihin olen sen laittanut. En tosin ole kaivannutkaan. Jotenkin yksivärinen musta on niin tylsä verrattuna näihin väri-iloihin. Myöskään töissä lämmikkeenä (kiitos ilmastoitu toimisto) ei kuvaan päässyt. Violetti ja petroli ovat YourFacesta, beige ja kirkkaan vihreä Seppälästä, valkoinen on H&Mltä ja punainen Espritiltä. Huivin ei siis tarvitse maksaa maltaita ollakseen puuvillaa, joka kuitenkin hengittää ja on hyvä laatuinen materiaalinsa puolesta. Toki edullisemmat varmaan rypistyvät enemmän, mutta sen takia on se silitysrauta olemassa.


Talvihuiveissa sitten suosinkin villaa tai villasekoitetta. Violetti on TieRackistä Foorumista, vihreä samasta liikkeestä lentokentältä (olen saanut sen Äidiltäni), beige on Sokoksen alesta ja petroli (jonka värin kuva vääristää) on Stockmannilta. Näillä sitten koetan luoda talvella eloa vaatetukseeni, joka muutoin on vallan kokonaan musta. Toki omistan myös muutaman neulotun kaulaliinan, mutta ne eivät tähän kollaasiin valitettavasti päätyneet.


Talvihuiviksi lasken myös väriensä takia tämän puuvillan ja villan sekoitteen, kauneuden jonka löysin Stockmannilta viime syksynä. Aivan ihana, pirun vaikea kuvattava väriensä takia, mutta syksyllä ja talvella todella kaunis. Saatan siis talvella tosiaan pitää yhtä huivia kaulaliinana ja toista asusteena, joten näille on kyllä käyttöä ihan jokaiselle.


Vielä talvihuiveista löytyy kolme villaista kuviollista. Tuon harmaa-mustan Marja Kurjen kauneuden sain Äidiltäni joululahjaksi (huomatkaa, Äitini on selvästi syyllinen huivirakkauteeni, niin monta huivia olen häneltä saanut). Ruskea turkoosi on TieRackin Foorumin poistomyynneistä ja sini-kulta-kuvioitu on oma hankinta Stockamnnilta (kanta-asiakastarjouksesta).

Rakastan huiveja ja niiden pitämistä ylläni. Monikäyttöisinä kaunottarina ne tuovat asuun kuin asuun piristystä.

Mikä on teidän suhtautumisenne huiveihin? Onko käyttö päivittäistä vai onko huivi pelkästään talvella pakollinen lämmike?

I took some pictures of all the skarves I have. Some of them did not made in the camera, but most of them did. I love each and every one of them and use at least one of them daily. I try to keep them in good condition and I love "natures materials" (silk, cotton, wool etc.). I don't like to have them just because they are from LV or some other brand (tough I would not say no if some one bought me one!), I want mine to be a pretty one and just for me.

Kommentit

  1. Minä ainakin löysin huivit vasta aika hiljattain, mutta muutamassa vuodessa omakin kokoelmani on jo kasvanut melkoiseksi. Suosin ihan perushintaisia marketin huiveja, merkillä ei ole väliä kunhan materiaali ja kuosi miellyttää. Kesäisin käytän harvemmin huiveja, silloin ihan ohkaisia huituloita. Syksyisin ja talvisin sen sijaan huivi kulkee kaulassa aika säännöllisesti.

    Repesin muuten tuosta terassipenkkiin kiinni tarttumisesta. Ihan kuin omatkin kankut ois joskus juuttuneet niihin muovirottinkeihin ja iho on ollut tosi viehättävän raidallinen jo ekojen siiderien jälkeen. Mullekin toki mahtuis joku kevyt huivi noita tarkoituksia varten käsilaukkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huiveissa on minusta se etu, että niitä voi ostaa niin kovin erilaisia ja niillä voi kokeilla itselleen tuntemattomiakin värejä aika vapaasti. Eivät nuo minunkaan kalleimmasta päästä huivit ole, tarkempi olen sen kanssa, että on "luonnon materiaalia", jotenkin helpompi minusta hoitaa silloin. Merkkiuskollinen en ole, sen takia aika sekalaisesti ostettu, pääasiallisesti eri vaateliikkeistä tarttuneet mukaan.

      Huivi terassin penkin ja reisien välissä on mitä oivallisin kapistus. Vaikka ne raidat jäisi, niin ainakaan ei liimaannu siihen himpskutin tuoliin kiinni. Kannattaa ottaa laukkuun vaikka se huivi varuksi mukaan, sen muistaa viimeistään siinä vaiheessa kun ensimmäisen kerran nousee tuolilta ylös.

      Poista
  2. Hei Dahlia, täällä toinen huiveihin hurahtanut ilmoittautuu! Tekokuituisista en tykkää minäkään, enkä varsinkaan sellaisista viskoosipashminoista. Muuten en vaan voi vastaustaa kauniita huiveja, olen siis pahasti koukussa. Lohduttaudun sillä, että keräävät jotkut postimerkkejäkin tai vanhoja viineja tai golgmailoja tai... Niinkin voi ajatella, että huiveja vaihtelemalla saa vanhan asun ihan uuden näköisesti - se on siis taloudellistakin;)

    Sinulla on hyvin kaunis kokoelma, ihan alan nyyhkiä tuon ensimmäisessä kuvassa olevan sinisen TieRackin perään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Preferita.
      Olen koettanut tuolla samalla lohduttautua, ongelmaksi muodustuu vaan se, että vaikutan keräävän myös koruja ja kenkiä, laukkujakin. Kaunis huivi lähtee liki poikkeuksetta mukaani, jos se vaan on kohtalaisen hintainen ja sopivaa materiaalia.

      Tuo on ihan totta, että vanhakin asu muuttuu kun laittaa uuden huivin. Taloudellisuudella voinkin siis lohduttautua :) Se sininen TieRack on yksi suosikeistani ja ellen vakaasti olisi sitä mieltä, että kaikkia huiveja on käytettävä, niin saattaisin pitää pelkästään sitä.

      Poista
  3. Vautsi!
    Mulla taitaa olla yhteensä 10.. ja siinä on jo talven kaulahuivit ja lenkkeily-bandannatikin mukana!
    Pitäisiköhän niitä alkaa kaupoissa kattelemaan ihan toisella silmällä...

    Ja takki on muuten tosi kiva!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Luulen, että rakkaus huiveihin kasvoi opiskeluaikana itselläni eniten, huivilla sai eloa samoihin vaatteisiin ja opiskelijabudjetille sopivalla tavalla.

      Eivät kaikki huiveja käytä yhtä ahkeralla tahdilla kuin minä, joskus toivoisin, että niitä olisi vähemmän, ei olisi niin vaikea päätää aamulla, minkä kaikista ottaa mukaan ;)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!