London part IV: What the...

Kuvista on sanottava, että ne ovat maanantain reissulta, Tower hillille metrolla, sillan yli ja HMS Belfastille ja London Bridgen metropuolella takaisin. Lisää siis upeassa säässä kävelyä ja loppu iltapäivä puistossa istuen ja kirjaa lukien. Näistä muuten HMS Belfast on ehdottomasti rahan arvoinen, etenkin miespuolisille (isoille ja pienille pojille, mutta kyllä siinä oli ihan naisellekin katsottavaa).

Kuvat eivät kuitenkaan ole merkinnän idea vaan se, että onhan tässä kaupungissa nyt ihmeteltävää ja kummastetavaa vaikka kuinka. Niistä siis seuraavassa ja aloitetaan siitä räikeimmästä huomiosta:

Feikkilaukkujen määrä on pöyristyttävä. En yksinkertaisesti jaksa uskoa, että jokaisella joka Oxford Streetillä tulee vastaan kantaen Primarkin kassia olisi aito Chanel tai LV. Näitä kahta olen itse bongannut eniten, en tosin ole mikään merkkilaukkujen asiantuntija. Saattaahan se toki olla niinkin, että ihmisillä on niihin varaa, väittävät että täällä otetaan laina laukun takia. Mutta jos niin on, niin miksi se herttinen ängetään täyteen ja laahataan maassa? Veska raukka. Yliannostus selvästi, aitoja tai eivät.

Toinen hämmästyttävä asia, ehkä itse liikaa Britti lehtiä lukeneenä on huomio siitä, että he ovat laskeutuneet koroilta. Lontoon kalliit vuokrat tarkoittavat kaukana asumista ja ymmärrän yli tunti per suunta työmatkoilla paremmin kuin hyvin sekä lenkkarit, että enevissä määrin balleriinat tai semmoiset tohvelikengät. Ei tosin hätää, todistettavasti perjantaina ja lauantaina koikkelehdittiin illalla edelleen aivan liian kapeilla ja korkeilla koroilla.

Toinen silmiin pistävä on työpukeutuminen. Musta, tummansininen ja harmaa ovat edelleen ne päävärit joihin täällä pukeudutaan, räväytetään sitten vaikkapa vaaleansini-valkoisella paidalla. Ainakin näin katumuodista päätellen. Tottakai jokaisella on oma tyylinsä ja paljon erojakin löytyy, mutta kyllä nuo kolme väriä tuntuvat hallitsevan. Mustat (joskin ohuemmat) sukkahousut jalassa kesälläkin ja villatakkeja ei sovi missään nimessä unohtaa. Punaisissa pöksyissä ainakin erottui.

Hiusvärit päässä ja kappa kaulassa ostoksille? Ajattelin ensin, että tämä on meidän hotellin viereisen pienen kampaamon erikoisuus, eihän tuossa vieressä mitenkään suurta määrää kauppoja ole. Kunnes törmäsin samaan Regent Streetillä joka kuitenkin on yksi isoimmista ostoskaduista. En tiedä kauanko näiden hiusvärit vaikuttavat, mutta oletettavasti ainakin pidempään kuin suomalaiset jos kerran on aikaa shopatakin.

Mustat rajaukset ja punainen huulipuna, ikuisesti cool! Siltä se ainakin vahvasti alkaa vaikuttamaan, koska paikallisilla tämä vaikuttaa olevan varsinainen trendi. Edelleen, oli muuten jo 1996... Joku logiikka siinä varmaan on, silmät korostuvat kun ne rajaa mustalla ja huulipuna korostaa huulia? Ei silti ihan omaan makuuni näin suomalisen miedolla meikillä. En edes aloita näitä perjantai ja lauantai-iltana vastaan tulleista keinorusketus + tekoripset + lisäkkeet + ties mitä lisäyksiä ihmeellisyyksistä. Paitsi sanon, että ne eivät ole pelkkä legenda vaan totisinta totta osassa bilehileistä. Eikä tietenkään sovi unohtaa glitteriä bilepuolesta... mitä enemmän glitteriä, sen parempi.

Kaikkineen Lontoo on monen kulttuurin sulatusuuni, jossa voi yhtenä iltana illallistaa Italiassa ja toisena päivänä lounastaa Nepalissa. Jokaiselle löytyy varmasti jotain ja vaikka kukkakuosia onkin tultu nähtyä riittävät määrät, nahkatakeista puhumattakaan, niin kaupunki on upea ja sen extempore juttelemaan alkavat ihmiset kerrassaan herttaisia.

Hyvä reissu, ihana häämatka <3