Meren ääni puhuu sielulle.
Olen puhunut tästä aikaisemminkin, lukuisia kertoja, mutta itselleni meri on todella tärkeä elementti. Sillä ei ole niin merkitystä, onko kaunis tyyni kesäpäivä, myrskyvävä syksy vai kentien jäiden alla hiljaa vellova talvi. Rakastan merta sen jokaisena vuoden aikana. Huomaan matkustavani myös meren mukaan, moni kysyy miksi Irlanti? Yksi vastauksista on länsirannikon karun kaunis luonto ja se raakana vellova Atlantti siinä vieressä. Olen seissyt rannalla niin myrskyssä kuin siinä äärettömän harvinaisessa tilanteessa jossa ei tuule ollenkaan. Otan meren sellaisena kun se on, minulle se on aina kaunis.
Vaan nämä kuvat eivät ole Irlannista vaan viime viikolta torstai ja perjantai aamulta Helsingborgista Skoonesta. Kahden päivän työreissulla majoituin onnekkseni hotellissa joka oli aivan rannan tuntumassa ja sain kumpanakin aamuna nauttia uskomattoman kauniista rannasta. Ei siihen itselleni auringonpaistetta tarvita, että voin aamulla lekille lähteä. Sinällään mielenkiintoista, että jaksoin pitkien päivien jälkeen edes herätä, mutta lienee se meri joka veti puoleensa.
Sinällään työmatkustamisen glamourista on turha puhua, ainakaan Ruotsin kohdalla. Etenkin kun takaisin kotiin tullessa vaihtolento Tukholmassa oli tunnin myöhässä. Siinä on perjantai iltana kyllä hermo jonkun verran kireällä kun tietää, että viikonloppu odottaa ja olet kentällä jumissa. Vaan selvittiin siitäkin, ostamalla kirjakaupasta mukaan kirja ja viettämällä aikaa kentällä kirjan ja yllättävän hyvän ja jopa terveellisen ruuan parissa. Eikä siellä kentällä mitään hätää ollut, paitsi ehkä lompakolla. Sitä kun on enemmän aikaa ostella rasvoja ja muuta.
Vaan kun tämä postaus tulee ulos, niin olen jo Irlannissa. Sieltäkin varmasti on tulossa postauksia, mutta koska näitä kuvia on koneella niin blogi laahaa pikkaisen myöhässä reissaamisen suhteen. Sen sijaan Twitter, Insta ja FB:kin saattavat päivittyä ajallaan. Selvästi blogihorrostaminen alkaa olemaan ohitse ja aikaa täkkein harrastukselle n taas riittämiin. Hyvä näin, jo tänne blogimaailmaan oli ikäväkin.
Aurinkoista keskiviikkoa!
The voice of the sea, speaks to the soul.
I can't even count the times, I've told here in blog how much I just love the sea and how important that is to me. When I have the changes to make a walk next to seaside I will most likely do so. As I did on my work travel to Helsingborg in southern Sweden. Work teips area usually full booked of everything, and since I got the change to have morning walk on that lovely beach I did so. Sounds healthy? Well that's just how much I love the sea. Do you have special relationship to sea? Or perhaps forrest or mountains?
Sunny Wednesday!
Oi mitä maisemia! ♥_♥
VastaaPoistaEikö? Ja ihan vaan tossa naapurissa, ei edes kaukana :)
PoistaIhana punaposkinen Satu! <3
VastaaPoistaKiitos Ihana. Aamuinen hymy vähän vaikeasti ilman kahvia :)
Poista