Kaktuksen kukka

Santeri Kinnunen, Satu Silvo

Kuva: Tapio Vanhatalo

Elämä on tragedia kun sitä tarkastelee läheltä, komedia kauempaa katsottuna. 
- Charlie Chaplin -

Kävin viikolla Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa ranskalaiskomediaa Kaktuksen kukka. 1960-luvun Pariisiin sijoittuva komedia lähtee käyntiin aavistuksen verran hitaasti, mutta varmasti kuin mäkeä alas vierivä pallo ja kiihdyttää kohti loppua, eikä naurukyyneliltä katsomossa pääse välttymään. Komedia on vaikea laji lavalla, yleisö pitäisi saada aina nauramaan ja tällä kertaa se tehdäänkin varsin taidokkaasti. Lavastus ja puvustus tukevat juonta joka vie katsojan toiseen aikakauteen ja toiseen maahan yhdellä tempaisulla.

Perusasetelma on yksinkertainen, yksi "pienen pieni mitätön" vale leviää käsiin ja valeiden seuratessa toistaan katsoja pääsee seuraamaan varsin hulppeaa komediaa. Ja nimen omaan komediaa. Meidän perheessä vain minä rakastan farsseja, Kotinörtti ei kestä ollenkaan myötähäpeää lavalla. Kaktuksen kukka upposi mieheenkin kuin kuuma veitsi voihin ja vierestä kuului naurua useamman kerran.

Oma suosikkini näyttelijäistä oli Santanteri Kinnunen, joka nyt sinällään ei yllätä. Teatterissa mukana olivat myös vanhempani ja Äiti olikin työkaveriilleen teatteriin lähtiessä, että näytelmästä viis, Satu menee sen katsomaan jos Santeri on siinä. Tottahan se on, myönnän kyllä. Tähänkin näytelmään varasin liput lukematta sen suuremmin mistä näytelmä edes kertoi. Miehen suosikiksi nousi Satu Silvo, jonka ilmeikästä näyttelemistä oli mahtava seurata.

Kaikkineen HKT pääsi yllättämään positiivisesti laadukkaalla ja hyvin toteutulla komedialla. Enkä tarkoita, etteivätkö ne sitä usein olisi, mutta jokin tästä teki omaan makuuni toimivan komedian, jossa joka ikinen yksityiskohta oli loppuun saakka hiottu.

Rentoa sunnuntain jatkoa!

P.S. Joko muuten huomasitte, että HKT:n kalenteri yltää jo ensi syksylle saakka. Syksyn teatterilippuja siis varaamaan ja varmistamaan kulttuuri myös syksyn sateiden keskelle.

Helsingin kaupunginteatteri on blogin yhteystyökumppani.

Satu Silvo, Jouko Klementtilä

Kuva: Tapio Vanhatalo

Bloglovin', Blogit.fi, Facebook, Indiedays, Instagram, Twitter