Ohi syyskuun, läpi repalaisen lokakuun

Syksy on uuden alku.

Syksyllä alkavat koulut, syksyllä aloitetaan uusia asioita. Vähän niinkuin uutena vuonnakin. Tänä vuonna syksy ja etenkin syyskuu tarkoitti hyvin paljon uusia asioita joihin tartuttiin suurella tarmolla. Se vanha joka seurasi mukana oli treenaaminen. Tältähän minä yleensä näytän kun töistä tulen. Ei siinä mitään työvaatteita katsella vaan töistä salille ja kotiin suihkuun joten nämä vaatteet ovat ne jotka pääosin päällä ovat kun töistä tulen. Koita tässä sitten asukuvia ottaa, ainakaan sellaisia joissa olisi jotain muutakin kuin mustan ja harmaan eri sävyjä.

Osittain tästäkin johtuen mietin pitkään syyskuun aikana myös sitä, jatkanko blogia enää ollenkaan. Reipas viisi vuotta on pitkä aika kirjoittaa blogia. Aluksihan tämä oli kerran tai jopa kaksi päivässä. Vasta viime vuonna hellitin sen tahdin kanssa ja tänä vuonna tahti on hidastunut vielä enemmän. Blogi oli alunperin se paikka, jonne suoltaa kaikki se intoilu muodista joka minulla oli. Elämäntapamuutoksen jälkeen aikaa ei ole muodille ja uudelle kosmetiikalle ollut läheskään samalla tavalla. Vapaa-aika on rajallista ja siihen aikaan kun puskee treenaamista niin yllättäen sitä aikaa kaikelle muulle onkin vähemmän. Kyllä sitä edelleen on, mutta ei samalla tavalla.

Töissä kiskaistiin kesän aikana läpi raskaita päiviä vaativia asioita. Vaan toisaalta on sanottava, että onneksi on töitä, joista on tullut ennemminkin jo intohimo kuin pelkkä työ. Moni kysyy töistä ajoittain, jotkut ystävät hämmästelevätkin miten jaksan tehdä 10h päivää (tarpeen vaatiessa pidempääkin). Koitan selittää, että kun se on puhdasta intohimoa sitä kohtaan mitä tekee, niin päivät menevät nopeasti. Toki tasapainotan sitä sitten sillä, että pidän ajoittain vapaapäiviä tai puolikkaita päiviä.

Vaan kun elämä on töitä ja treeniä (johon vielä vasta hankittu Polarin aktiivisuusranneke oikein kannustaa) niin muulle elämälle jää aika vähän aikaa. Siinä kohdassa on sitten valittava, kirjoitanko blogia, julkaisenko instaan kuvia, siivoanko, laitanko ruokaa vai kenties näenkö ystäviä. Yleensä viimeinen voittaa, siivoamistakin on kyllä joskus tehtävä. Kaikkea ei ehdi harrastamaan vaikka mieli kovasti tekisikin.

Toisaalta mietin sitäkin, että onko kerran tai kaksi viikossa ideaa päivitellä. Etenkin kun ne omat jutut alkaa olemaan enemmän tai vähemmän liikuntapainotteisia hiljalleen. Tai ulkolua tai mitä tahanda muuta, mutta harvemmin enää niitä asuja. Toisaalta sitten mietin sitäkin, että blogihan on minun eikä kenenkään muun. Sisältö samoin on omaani. Joten siis kun ollaan elämän vaiheessa, jossa elämänmuutos on edelleen se joka vie aikaa ja nousee korkealle prioriteetissa niin siitähän sitä sitten kirjoitetaan. Töistä kun en tänne ala kirjoittamaan, ne pidän siellä IT kuplan sisällä.

Joten senkin takia salivaatteita olisi tarjolla, tai oikeastaan ulkoiluvaatteita, salikamat noiden alla sitten, työvaatteet viikattuina salikassissa. Tai salisäkissä kuten ystäväni totesi. Onhan se vähän säkki, mutta mahtuu muuten Aivan Kaikki (ja paljon päälle ;) ).

Postauksen idea? Ensinnäkin sanoa, että olen elossa, vähän höpötellä kuulumisia ja todeta, että sisältö jatkossa ei varmaan etenkään tekstin kannalta ehkä ole jokaiselle ominaista, mutta toisaalta ehkä jollekin sitten enemmänkin sitä mitä oikeasti haluaa lukea. Tällaista elämä täällä suunnassa, miten siellä?

Upeaa alkavaa lokakuuta!

Paita: Penneys, Irlanti

Housut: Partioaitta

Kenfät: Fred Perry

Sininen laukku: Shirui 

Bloglovin', Blogit.fi, Facebook, Indiedays, Instagram, Twitter