Salil eka, salil vika

Ainut huono treeni on treeni, jota et tehnyt.

Sain kyselyä, millaista treeniä oikeasti teen ja miten aika riittää treenaamiseen. Sanottakoon alkuun, että en ole millään tavalla liikunnan ja liikkumisen ammattilainen, joten kerronkin omasta näkökulmastani liikunnasta joka minulle sopii,. Oma lajini on ehdottomasti salilla käynti. Pyrin pääsemään salille sen kolme kertaa viikossa, kaksi on aivan ehdoton minimi, neljä alkaa olemaan luksusta. Miksi salilla käynti? Katsoa painojen nousevan, hitaasti mutta varmasti koko ajan treenatessa on se, joka antaa potkua harjoituksiin kerta toisensa jälkeen. Kun jalat jaksavatkin nostaa enemmän, kun kädet vaativat enempää painoja jotta lihaksissa tuntuu missään vaiheessa, kun selkälihakset ylipäätään edes tuntuvat olevan olemassa.

Salilla käynti on myös ns. no excuse - laji itselleni. Se, että sali on kalenterissa niin sinnehän mennään juuri silloin. Jos kävisin jossain ryhmäliikunnassa tiettyyn aikaan niin skippaisin nämä herkästi. Ei siihen tarvittaisi kuin yksi pidempi työpäivä, jäisi yksi kerta väliin niin kappas kun jäisivät loputkin. Tunnen itseni liian hyvin. Sali on auki ilta yhteentoista, ei ole mitään tekosyytä olla menemättä vaikka työpäivä venyisikin sen ratkaisevan 15min, mahdollisesti jopa 30min.

Käytännössä salilla käynti ei kaiketi ole se maailman paras laji painon pudottajalle joka haluaa tuloksia välittömästi samantien. En halua puhua laihduttamisesta, oikeastaan oikein olisi mielestäni puhua rasvan kadottamisesta. Kovin moni painon pudottaja kun seuraa tätä rasvan katoamisen prosessia vaa'an kanssa ja niin myös minäkin jossa kohtaa lyhyellä tähtäimellä lihasten kehittäminen ei ehkä ole se paras tapa saada paino laskemaan. Kun paino pysyy liki grammalleen samana joka ikinen päivä yli kuukauden ajan niin alkaa sinä hiljalleen tuntumaan, että ihan sama mitä tekee niin mitään ei tapahdu. No tapahtuuhan sitä, vaaka vain on väärä paikka siinä kohdassa. Mittanauha käteen osoittaa kyllä selkälihasten levinneen useamman sentin ja senttejä lähteneen niin vyötäröltä kuin lantioltakin. Aluksihan paino kyllä räsähti alaspäin. Salilla itselläni on alusta saakka tavoitteena ollut nostaminen ja painon lisääminen siihen paljonko rautaa nousee, niin kyllä se niin menee, että omaa painoa on turha tuijottaa vaan ennemmin vaatekokoja ja senttejä. Kyllä se lihas sitä rasvaa pois työntää sieltä kehosta, tuppaa vaan painamaan enemmän. Vielä kun muistaisi sen itsekin...

Ihan pelkkaa nostamista ei viikoittainen treeni tällä hetkellä sisällään pidä. Olen äärettömän huono kehonhuollossa, mutta koitan parhaani mukaan edes kahdesti viikossa venytellä vähän pidempään ja ennen kaikkea rullata foam rollerilla selkää auki paremmin ja paremmin. Läheskään aina tämä ei onnistu, pääosin keho kyllä muistuttaa sitten, että unohdin venytellä. Yleensä jalkapäivän jälkeisenä päivänä kun portaisen alas kävely on hyvin tuskaisaa. Kolmesta salikerrasta yhden vähintään 30min teen pelkällä kahvakuulalla, kiireviikkoina tämän teen kotona. Erityyppinen treeni pitää mielen virkeänä ja toisaalta syke on hyvin eri lukemissa nopeatempoisessa treenissä kuin nostaessa painoja. Tämän lisäksi sitten hissuksiin kävelyitä sen mukaan kun on aikaa.

Mistä se aika sitten löytyy? Karsimalla kaikesta muusta. TV:n katsominen oli ensimmäinen joka jäi pois. Hyvin monet arkena syömisreissut ystävien kanssa jäivät myös lauseen "Käykö sulle kahvittely, ehtisin salille ensin?". Voin kertoa, että yksikään ystävä ei ole sanonut, että ei käy, haluan kanssasi ennen kaikkea syömään enkä voi odottaa että käyt urheilemassa. Säännölliset salipäivät myös auttavat, maanantai, keskiviikko ja perjantai ovat ne omat päiväni. Eihän siellä salilla asua tarvitse (vaikka instafeedinistäni voisikin ajatella, että asun siellä).

Kaikkineen tein tietoisen päätöksen vuosi sitten, että aikaa salille on riitettävä. Se päätös hajosi kevään ja kesän aikana syistä, jotka voisi tiivistää: Työt ja siellä vaadittava puolen vuoden venyminen. Nyt kun se on ohitse, palasin päätökseen. Vielä oikeastaan sinnikkäämmin kuin aikaisemmin.

Sellainen siis se minun liikkumiseni, saan kaikkein eniten intoa sitä rautaa saa nousemaan enemmän ja enemmän ja hiljalleen saavuttaa niitä omia haamurajojaan. Millainen sinä olet liikkujana?

Hyvää perjantaita ja viikonloppua!

P.S. Jos haluat vilkaista enemmänkin liikuntaan liittyviä kuvia ja juurikin näitä samoja salikuvia muiden kuvien seassa, niin seuraa blogin somea (varsinkin instaa): Facebook, Instagram

Kaikki postauksen kuvat: Teemu Salminen (kurkatkaapa se Teemunkin insta, lisää salikuvia)