Lumen keskellä

Ensilumi ei ole vain tapahtuma, se on maaginen tapaus.

En varsinaisesti ole talven ystävä, en ole koskaan ollutkaan. Suuri määrä vaatteita ja niiden toppaaminen päälle ei ole koskaan ollut se suurin suosikkini. Kaipaan valtavasti myös kesän valoa. Tähän toki helpotti työpaikan fyysisen sijainnin vaihtaminen, nykyinen on valoisa ja avara paikka, joten sitä valoa näkee edes sen ikkunan läpi koko päivän. Voisin ottaa työmatkasta ja työpaikalta sisältä ulospäin kuvat, instassa ne toki ovat jo olleet, mutta ehkä tännekin saakka. Vaan se ei ei ollut aihe josta tänään olin ajatellut kirjoittaa. Vaikkakin töiden muutto on kyllä se syy, miksi blogiin en ole hetkeen päässyt. On ihan pikkaisen eventtiä siinä hommassa että konttori saadaan muutettua ja pakattua. Oli kyllä sen arvoista.

Aiheena piti kyllä tänään olla talvi. En ole koskana tykännyt talvesta, paitsi olen huomannut taipuvani siihen kun on semmonen kiva pieni pakkanen ja lunta niin talvihan on ihan kiva. Ainakin ne ensimmäiset lumipäivät. Etelessä taisi kuvien lumi kestää kaksi viikkoa ja sen jälkeen tulivatkin vaihdellen loska ja jää kelit. Nyt taitaa olla joissain kohdissa pienesti lunta tarjolla. Sen verran kuitenkin pysyi lumi, että ehdin ystävän kanssa Ruukinrantaan kävelylle ja vähän, no kuten alemmista kuvista voi päätellä, myös heittäytymään lapsekkaammaksi.

Yksi talviharrastus, joka uupuu oikeastaan kokonaan itseltäni on laskettulu (tai lautailu). Olen muutaman kerran käynyt kokeilemassa, mutta ei se vaan ole se oma juttuni. En tiedä olisiko se, jos olisin lapsena siihen tottunut. Olin hiihtolomat mummin ja ukin kanssa mökillä, enkä kyllä vaihtaisi niitä Tammisaaren hiihtolomia ja niiden muistoja pois mistään hinnasta. Mutta arvattavasti siellä ei pahemmin lasketeltu. Toisinaan mietin, pitäisikö lajia kokeillanäin aikuisena uudelleen. Sitten avaan Rukan tai jonkun vastaavan paikan sivut ja tuijotan hetken hintoja jonka jälkeen suljen sen välilehden kokonaan koneella. Josko kuitenkin priorisoisin sekä lomapäiväni että rahani johonkin muuhun. Pitäisi ehkä katsoa vähän lähempää kuin suoraan Lapista. Varsinkin kun haluaisin Lappiin myös kesällä kun on yötönyö ja syksyn ruskaan ja sitten haluaisin kuitenkin ulkomaille... Että joo, loppuu kyllä varallisuus jos vielä menee laskettelemaankin.

Joten siis lumesta tulee nautittua nimenomaan täältä etelästä käsin silloin kuin sellaista luksusta täällä on tarjolla. Kovin harvoin lopulta mutta kuitenkin yleensä sen kerran tai kaksi vuodessa. Niinpä siis tulikin tehtyä lumienkeliä ja kokeiltua klassikkoa lunta kuusen (oli kyllä mänty) oksalta kasvoille. Siis niitä tavallisia talvipäivän iloja joita sitä tuli koettua lapsenakin. Jos olisi ollut oma kotipiha olisin varmaan tehnyt lumilyhdynkin, mutta en sitten meren rannalle tehnyt, eipä tosin ollut kynttilääkään mukana.

Kaikkineen on kuitenkin myönnettävä, että etelän talvi, jossa pysyy pystyssä ja jossa ei ole lunta yleensä koko talvea polviin saakka sopii itselleni paremmin. Niin paljon kuin hetken aikaa lumesta nautinkin, niin mitä luultavammin kyllästyisin pitkässä juoksussa siihen lumen määrään. Toisaalta en ole tottunutkaan siihen. En muista oikeasti sitä, että edes lapsena olisi aina ollut lunta. Ehkä tammi- ja helmikuussa, mutta ehdottomasti ei kyllä jouluna ainakaan.

Millaisia muistoja teillä on talvesta? Oletteko te talvi-ihmisiä?

Hyvää viikonloppua!

Takki: Torstai // Pipo: Nike // Housut: Halti // Kengät: Partioaitta // Huivi ja hanskat: Vanhat

Kaikki kuvat: Teemu Salminen

Bloglovin', Blogit.fi, Facebook, Indiedays, Instagram, Twitter