Vappu 2017

päiväys: toukokuuta 01, 2017

The joy of living, its beauty, its all bound up in the fact that life can surprise you.
- Frank Herbert -

Elämä todella pääsee joskus yllättämään. Joskus sitä on varsin urautunut ja omalla tavallaan tyytyväinenkin siihen urautuneeseen arkeen. On työ, joka tarjoaa haasteita. On hyvä avioliitto, jossa ollaan samalla aaltopituudella. On harrastuksia joista nauttii ja jotka tasapainottavat arkea. On rakkaita ja tärkeitä ystäviä joita näkee usein ja paljon. Sitten tulee se muutos joka muuttaa ajattelutapaa ja aiheutaa, niin hyvässä kuin pahassakin enemmän tai vähemmän mietintää. Harrastukset pysähtyvät tauolle ja töissä saa miettiä miten selviää kaikesta keralla eteen tulevasta. Onneksi kaikki ei ole muuttunut ja tulevakin muutos on toivottu - meille nimittäin tulee lokakuussa perheen lisäystä pienen ihmisen muodossa.

Tammikuussa koettu iloinen sokki muuttui nopeasti terveyden tilan laskiessa liki samaa tahtia kun raskausviikkoja tuli lisää. Verenpaine ja hemoglobiini romantivat molemmat tammikuussa työterveyden ottamista arvoista reilusti ja se näkyi jaksamisessa samantien. Samalla kroppa pisti kunnolla vastaan ruokavaliolle johon ohjeistuksen mukaisesti oli vaihdettu. Etenkin maalis- ja suurin osa huhtikuutakin menivät täysin karsiessa kaiken mahdollisen pois. Sen lisäksi että pois jäi blogimaailma niin liikuntakin tuntui joinain viikkoina olevan liikaa ja olotilaan ei tuntunut auttavan mikään. Kunnes sitten sain ruokavalioon uudelleen katsauksen ja palattiin käytännössä siihen mitä se oli ennen raskautta, kotimaisia viljoja karsittiin pois ja kuidut haettiin muulla tavalla. Hiljalleen viimeisen viikon aikana keho on alkanut puhdistumaan ja jaksaminen kohentunut huomattavasti. Ei toki tasolle jossa se tammikuun alussa oli, mutta sitä oikeastaan kukaan ei kaiketi voi odottaakaan kun hemoglobiini ja verenpaine ovat edellleen huomattavan alhaalla.

Harvemmin kaiketi raskaudestaan saisi valittaa tai tuoda esille sen huonoja puolia, mutta sen päätin jo alusta saakka, että en aio vain sokerikuorruttaa oloani. Ei sillä, että blogista myöskään olisi muodostumassa pelkkää raskaus-blogia, vaikka ne asiat monesti mielessä pyörivätkin. Tarkoitus olisi edelleen saada tänne niin asukuvia kuin muitakin kuulumisia. Ne ystävät eivät ole kadonneet minnekään ja miehenkin kanssa on tullut reissattua ja muutenkin tehtyä kaikkea kiva yhdessä sekä erikseen. Sinällään siis aihepiirit monipuolistuvat, tänne vain tulee yksi aihe lisää.

Neljä kuukautta on kuitenkin edellisestä postauskesta, joten muutakin on tässä kerennyt tapahtumaan. Aloitetaan siitä itselle kaikelle rakkaimmasta, eli matkustamisesta. Joulukuisen Barcelonan reissun jälkeen olen piipahtanut viikonlopun verran Lontoossa tammikuussa hyvän ystävän kanssa ja maaliskuussa kävimme miehen kanssa Irlannissa Connemarassa viikon verran Pyhän Patricin päivän ympärillä. Kumpainenkin reissu oli varsin onnistunut vaikka kunnon heikentyminen ehkä eikin suurimman terän Irlannin reissusta, ihan niin paljon en kävellyt kun olisin ns normaalikuntoisena kävellyt. Mutta tulihan sitä silti nähtyä valtavasti kaikkea.

Töiden puolesta vauhti nopeutui huomattavasti tammikuussa joka tarkoitti lisää mahtavia uusia haasteita, joihin tartuin enemmän kuin mielelläni. Reissuja on siis tullut myös Ruotsiin töiden puolesta jonkun verran, mutta ainakin teen sitä mistä nautin.

Harrastukset rullaavat myös mukavasti eteenpäin vaikka osasta onkin joutunut karsimaan ja muokkaamaan sitä miten paljon tekee ja mitäkin. Ystävät ovat osa harrastuksia. Sen lisäksi olemme saaneet vihdoin pyörimään tyttöjen kanssa kerran kuussa syömisen joka tuo sekin rentoutta mukaan elämään. Unohtamatta tietenkään teattereita, muutaman näytöksen olen ehtinyt tämän vuoden puolella jo näkemään.

Kaikkein tuoreimpana kuulumisena onkin sitten vappu. Sinällään vappu on itselleni vuoden suurimpia juhlia. Se on aina merkinnyt kevättä ja lähestyvää kesää. Skumppalasi on kohotettu piknikillä niin raekuurojen keskellä kuin kauniin aurinkoisessa kelissäkin. Tänä vuonna iltaa istuttiin ystävän luona vappuaattona siman, nakkien, perunasalaatin ja munkkien voimalla. Osa toki myös skumpan. Aatona sitten haettiin miehen kanssa perinteiset vappujäätelöt, ne kevään ensimmäiset irtojäätelöt ulkona (nekin on aika monta vuotta syöty kelissä kuin kelissä) jonka jälkeen suuntasin ystävän parvekkeelle piknikille. Miksi ystävän parvekkeelle? Kun nenä vuotaa hitusen verran edes niin sitä ei ota riskiä, että olisi kipeänä ja lähde Ullanlinnanmäelle. Toisaalta parvekkeella oli hyvä istua ja kun sormissa alkoi olemaan vähänkin viileää, niin saattoi siirtyä sisälle syömään munkin kahvin kanssa mukavasti sohvalle.

Kaikkineen siis vappu sujui oikein mukavasti, yksi hyvien vappujen onnellisessa jatkumossa. Vappu on edelleen se suosikkini kaikista juhlista. Miten teidän vappu meni?

Hyvää toukokuuta ja pirteää uutta viikkoa!