Äiti ymmärtää mitä lapsi ei sano.
Meillä on sairastettu, koko syyskuu käytännössä oli joku kipeänä. Ensin oli se ihan perus korvatulehdus ja siitä se sitten eskaloitui lopulta siihen että olin itse kipeänä pari viikkoa. Tulehdusarvot huitelivat missä sattuu ja samalla sitä sitten saikin tuta siitä millainen määrä huolta voi mahtua sydämeen kun ei ole varma siitä, mikä on vialla. Kaikesta selvittiin kuitenkinkin lääkkeillä ja levolla ja keho alkaa olemaan kunnossa jälleen. Perheen pienimmällä myös. Se huolen määrä tosin joka siitä pienestä sairastajasta oli valtava. En ole koskaan ollut mikään hoivaaja tyyppi, mutta kyllä siinä löysi itsestään aikamoisen hoivaajan.
Syyskuu kun meni sairastaen niin samalla sitten menikin lokakuun alku siihen että järjestin Neidin ensimmäisiä synttäreitä ja ihan aidosti viime viikko meni toipuessa tästä kaikesta. Niinpä blogikin on sitten jäänyt täysin oman onnensa nojaan odottelemaan, josko vaikka jossain kohdassa päivittäisin sitä. Nyt kun arki alkaa asettumaan uomiinsa jälleen niin tällekin on taas aikaa.
Niinpä siis täällä mennään normaalissa arjessa jälleen. Postauksissa enemmän torstaina sitten.
Aurinkoista tiistaita!
Sairastelu on kurjaa :( mutta lapsiperheissä ensimmäinen varma syksyn merkki on ensimmäinen flunssa :( Vaikka meidän lapset ovat vuosikaupalla kasvatelleet vastustuskykyä, niin kyllä jos ei syksyllä jo iske joku kiertotauti, niin viimeistään sitten tammikuussa alkaa.
VastaaPoistaMukavampia syyspäiviä teille! Koittakaa pysyä terveinä.
Se on kyllä, sitä kun selvisi melkein koko vauvavuoden sairastaluitta, niin tämä tuli jotenkin kovin suurena shokkina. Ja tänään aamulla on taas niistetty, tosin nuhaa lienee koko ajan liikkeellä.
PoistaIhanaa viikonloppua!