Pukinkontista löytyneet

Materialismin riemuvoitto?

Vieläkö jaksatte joulujuttuja? Pidin lomaa blogista sitkeän yskän muodossa joten tämä jäi julkaisematta. Vähän siis myöhässä tämä postaus, mutta on kuitenkin.

Joulu on juhla josta moni kaipaa hiljaisuutta, rauhaa. Toiset taas perheen kanssa oloa, toiset ystävien. Osa ostaa lahjoja paljon, osa ei yhtään. Meillä lahjojen oston kanssa on noudatettu politiikkaa jossa hinta jolla toisillemme ostetaan sovitaan etukäteen. Tämä on opimme ensimmäisenä jouluna kun ostimme molemmat toisillemme aivan liikaa tavaraa aivan liian suurella summalla. Joskus summa on kympeissä, tänä vuonna se oli suurempi. Suurimmaksi syyksi nostaa summaa nousi lopulta miehen tarve uusille kauluspaidoille, ostin useamman hyvälaatuisen ja hinta kohosi. Itse kaivoin siis esiin pitkään hautomani toiveen harmaasta pienestä laukusta. Balmuirilta löytyi oikea ja sen sainkin aattona paketista.

Mutta olin näemmä valtavan kiltti tänä vuonna kun pukki toi muutakin. Olin miehelle valitellut hetken aikaa jo edellisen pienen lompakkoni hajonneen. Se oli opiskeluaikaisen työnantajani yhden joulun joululahja eli ikääkin alkoi olemaan reilu 10 vuotta ja kulmat sen oloisessa kunnossa. Kannan tämmöistä en vain juhlalaukussa vaan myös mm lenkille lähtiessä tai kun en muuten vain halua kantaa mukana kaikkea. Käytän Longchampin lompakkoa päivittäin mutta sellainen kätevä pienempi oli hetken aikaa hakusessa. Black Friday osoittautui tässä pelastukseksi ja Ted Bakerin versio löytyi pakettiin.

Tiesin siis todella etukäteen lahjani, yleensä tiedän ja en todellakaan kaipaa yllätyksiä näissä. Joskus olen miettinyt olenko tylsä kun mietin valmiiksi mutta toisaalta saan mieleiset lahjat mieheltä joka kerta. Turhien lahjojen säilytys vaan on... No, turhaa. 

Olen sen verran nirso kaiken kkanssan, korujen, vaatteiden, asusteiden ja ihan kaiken että mielelläni toivon lahjoja. Tottakai arvostan valtavan paljon sitä jos joku on ajatellut ja ostanut lahjan. Kyse ei ole siitä, hyvin harva vain osaa makuni ja mies on itse ensimmäisenä myöntämässä että lista on kaikin puolin parempi ja tietää että ostaa sitä mitä haluan. 

Kuvista puuttuu vanhemmiltani saatu imuri jonka saimme miehen kanssa yhdessä. Ei oikein sopinut pöydälle vaikka hyvin toivottu olikin. Meillä on tupattu ostamaan isompi lahja ja käyttötavaraa. Olen mm saanut uudet silmälasit tällaisena lahjana. Dysonin imuria olin kauan jo haaveillut ja nyt sellaisen saimme. Edellinen imuri kun ei enää hoitamisesta ja putsauksesta huolimatta suostunut oikein toimimaan. Vanhemmilta muutoin tuli myös kirja, kunnon dekkaria ei jouluna voita mikään. On

Toinen kuvasta puuttuva on appivanhempien lahja. Sain puhtaasti rahaa löydettyäni Vestiairesta huivin jonka haluan. Menee helpommin näin kun se että alkaisin kertomaan edes mikä. Miehen sisarusten paketeista löytyi toivottu Obaman kirja, paksumpia juoksusukkia ja kasvonaamioita joita rakastan. Käytän naamioita ihana mahdollisuuksien mukaan ja nyt on taas useampi joista valita.

Sen sijaan rakas ystäväni pääsi yllättämään. Hyvin herkällä korvalla oli kuunnellut toivetta on juomapullosta jossa on jää/hedelmä patruuna. Pidän kurkusta, mintusta, marjoista jne veden seassa ja näin saan ne kestämään ne pidempää. Ihana ja ajattelevainen lahja joka sai hymyilemään. Käytössä tämä on ollut varsin ahkerasti nyt jo, patruunalla ja ilman.

Kasvonaamioita ja villaisia juoksusukkia käytän molempia, en tosin juokse mutta talvella parhaita kävellessä kun neidin kanssa tulee kuitenkin ulkona oltua. Etenkin siihen seisoskeluun tulevat tarpeen. Siis siihen tiedötte kun on keinun vieressä ja antaa vauhtia seisoskeluun. Kasvonaamioita käytän kerran viikossa, joko tuubista tai näitä kangasjuttuja joten käytettyä nämä kyllä tulee.

Kirjoista toivoin Obaman Minun tarinani ja Mitfordin murhat teosta Jessica Fellowsilta. Luen nykyisin vähemmän kuin ennen vaikka tavoite onkin saada kirja kuussa tänä vuonna luettua niin nämä ovat vielä arvaamattomina.

Miten teillä on uusi vuosi lähtenyt liikkeelle?

Upeaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!