Sininen pitkä iltapuku

Tervetuloa Maisterijuhlaan ... Pukukoodi: Tumma puku

Olin viikonloppuna hyvän ystäväni maisterijuhlassa ja koska siihen oli mahdollisuus halusin tälläytyä. Vaan eipä muuten ole helppoa tämä tällääminen. Ongelmat alkoivat oikeastaan viikkoa ennen juhlia. Olin jo ajatellut laittavani tämän keinonahkaboleron lisäksi punaisen pitkän iltapuvun. Sen suosikkini joka on ollut monissa juhlissa ja jonka mielelläni etsin päälleni kun on sopiva tilaisuus sellaista pitää päällä. Puku on kuitenkin kasvanut kaapissa tai minä olen kutistunut. Edessä siis positiivinen ongelma mutta juhliin reilu viikko ei auttanut asiaa.

Niinpä ensimmäisenä katsomaan suosikki verkkokaupastani mekkoa jossa tämä onneksi odotti. Tilaus sisään ja edessä tuskaisen pitkät päivät kun piti jännittää tuleeko mekko edes perille saakka ajoissa ja sen jälkeen vielä, onko koko oikea. Se ei ole niin sanottua että vaikka saman merkin toinen mekko sopii että tämäkin sopii. Ja se oli nytkin tilanne. Mekko tuli tiistaina ja samantien totesin että tämä on aavistuksen ahdas. Paniikki!

Mieli koetti hokea, että laita punainen jos ahdistaa, tämä ei vaan mene kapean mallin takia kiinni kun kinnaa rinnan alta. Hengitä. Keskiviikosta perjantaihin siis tuskailin en pelkän mekon vaan myös meikin ja hiusten kanssa. Fiksuhan olisi varannut kampaajan laittamaan hiukset mutta koska en ollut niin tehnyt oli sukellettava Pinterestin puolelle.

Olen aina, siis ihan aina, ollut huono laittamaan omaa tukkaani ja sen takia helppo nuttura valkin kanssa on se valintani. Ajatus siitä että tekisin mitään muuta on absurdi itselleni. Koristeeksi löytyi jo elokuun häihin ostettu koriste, joka toimii tuon nutturan kanssa yllättävän hyvin. Pakko sanoa että jos tämän vaikeampaa kampausta pitäisi saada aikaan niin kriisi olisi vielä suurempi. Onneksi on koristeet, niillä saa kivasti huomion vietyä pois sinne päin tehdystä nutturasta joka pysyy kasassa lähinnä hiuslakalla.

No mikä sitten oli meikin ongelma, osaathan sä meikata. Tämä näin aviomiehen suusta kuultua. Toki, osaan ja saan arkimeikin kasaan alle kymmenessä minuutissa. Mutta halusin jotain erilaista, jotain vähän haastavampaa. Ei niin fiksu idea ehkä mutta tulipahan kaivettua ties mitä kivaa kokeiluun ja lopulta se liikkuvan luomen pohjustus uudelleen tuntui ihan toimivalta. Meikistä tuli omaan silmään ainakin juuri sopiva tilaisuuteen joka alkaa päivällä ja loppuu yöllä. Insta stories seuraajat tietävätkin mikä oli olo seuraavana päivänä.

Vaan mitä lopulta tapahtui mekon kanssa, kiristikö sininen? Loppujen lopuksi ei. Pitää sanoa että on tiettyjä hetkiä kuukaudessa kun ei pitäisi kokeilla mitään vaatteita. Tiistai oli se päivä eli mahdollisimman huono hetki sovittaa yhtään mitään. Lauantaina mekko huljhati kauniisti päälle ilman ongelmaa. Taidan silti viedä punaisen ompelijalle, sen verran kaunis sekin on että haluan siitä vielä käyttökertoja irti.

Bolero toi kivaa särmää kokonaisuuden kanssa, ei niin sliipatti lopputulos kuin se mitä olisi ollut huivin kanssa. Toki tämä vapautti kädet myös eri tavalla ja piti lämpimänä, ajoittain liiankin. Koruiksi Kalevalakorun Meri-sarjaa. Kriisistä joka tuntui maailman suurimmalta siis selvittiin ja lopputuloksessa jaksoi juhlia neljästä iltapäivällä yöhön saakka.

Onko teillä asukriisejä ennen juhlia? Vai osaatteko katsoa kaiken hyvissä ajoin valmiiksi?

Ihanaa perjantaita ja tulevaa viikonloppua!

Kuvat mekosta päällä: Teemu Salminen