Mitä kuuluu treenille?


Kesäkropat tehdään talvella. 

Eli mitä kuuluu kuntokuurille, liikunnalle, ruualle ja kaikelle muulle jolla huolehdin sekä omasta fyysisestä jaksamisesta että henkisestä jaksamisesta. Aloitetaan sillä että paluu kuntosalille ei ole ollut helppo. Keväällä se vielä onnistui jotenkin mutta syksyn tullen salilla käynti hajosi yhteen tai hyvällä tuurilla kahteen kertaan viikossa. Kävin kyllä rattaiden kanssa kävelyllä mutta rautaa en jaksanut mennä nostamaan. Samalla hiljalleen jäi se fiksusti syöminen, joten vaikka sain raskauskilot pois niin vielä oli matkaa siihen että olisin tyytyväinen. Syksyllä en kuitenkaan jaksanut tehdä mitään extraa vaan hiljalleen sain muutaman kilon lisää.

Joululoma tuli enemmän kuin tarpeeseen. Kun koti oli ensin saatu raivolla järjestykseen. Tiedätte kyllä, se viikon rupeama, jossa koti siivotaan alusta loppuun urakalla. Oli aika rauhoittua ja ennen kaikkea nukkua. Nukuin enemmän kuin aikoihin, kiitos miehelle siitä mahdollisuudesta. Hiljalleen halusin myös palata salille. Tammikuussa se oli vielä tahkoamista ja ohjelman hakua, nyt liki kahden kuukauden verran siellä olen käynyt kolmesti viikossa ja hiljalleen se alkaa olemaan rutiinia tämäkin homma.

On kuitenkin pakko sanoa että ei tämä helppoa ole ollut. Ei ole helppoa todeta että ihan oikeasti urakkaa on jäljellä vielä että olen oikeasti tyytyväinen. Että pitää tehdä töitä sen eteen että olen kesällä itseeni tyytyväisempi. Tämä kun ei ole mikään lyhyt projekti. Eikä sen missään nimessä kuulukaan olla. Liian nopealla tahdilla tehtynä se kaikki tulee takaisin. Senkin osaan sanoa kokemuksella.


Liikunnan puolesta mennään siis salilla ja kävelyllä, perus juttuja siis. Ärsytys salia kohtaan on välillä suurempaa ja välillä pienempää. Tunnistan itsessäni kiireen saada enemmän tuloksia aikaan. Tulee niitä, painot vaan eivät nouse niin nopeasti kun haluaisin eli kaikki mulle tänne heti. Onneksi kuitenkin hiljalleen nekin nousevat. Jos totta puhutaan voisin nostaa nopeamminkin mutta haluan myös että kroppa on ehjä eikä hajoa missään vaiheessa.

Sain nimittäin tässä jo polven särkemään kun nostin käveltävien askelien määrää. Siinä sitä sitten oltiin, kyykyssä piti laskea painoja takaisin päin että polvi ei kärsi enempää. Ja voi sitä ärsytyksen määrää siinä kohdassa. Toinen ärsytyksen kohde on pystypunnerruksen painojen hidas nousu. Hiljalleen, hiljalleen. Sanat joita joudun hokemaan itselleni todella usein.

Ruuan kanssa tämä on vähän vaikeampaa. Lähinnä riittävän proteiinin saanti joten olen takaisin extraprotskussa. Se kun tämä oma kroppani ei meinaa toimia ilman proteiinia kunnolla. Ei toki kenenkään mutta tiedän että painot eivät nouse jos ei ole riittävää määrää lihaksilla rakennusaineita.

Toinen suurempi muokkauksen kohde on ollut löytää hyviä gluteenittomia vaihtoehtoja. Ei, keliakiaa ei ole mutta ilman valtavia määriä vehnää voin kuitenkin paremmin. Joten pastaa ja leipää pitää löytää jostain. Pasta löytyi, leipä vielä on kokeilussa. En syö leipää ihan hirveitä määriä niin kokeilussa kestää. Yhden paahtoleivän hylkäsin tähän mennessä, se on ihan hyvää jos sitä ei paahda. Ei jatkoon siis.


Miten sulla on aikaa? Kysyi ystävä taannoin. No, fakta on se että kauheasti muuhun ei jää arkena aikaa ja se on oma valinta sekin. Yksi lisä liikuntaan on ollut priorisoida unta. Se tässä koko hommassa on varmasti rehellisesti ollut kaikkein vaikeinta. Mennä ajoissa nukkumaan. Kello soi puoli kymmenen illalla sen merkkinä että on aika hiljalleen mennä nukkumaan. Alkuun todella vaikeaa, nykyisin tuntuu että alan olemaan siinä kohdassa oikeasti valmis nukkumaan. Niin se varmaan kuuluisikin mennä.

Kaikkineen projekti itsessään vie energiaa mutta on tässä palkintonsa. Voin paremmin ja jaksan enemmän. Rutiinin rakentamisessa menee aikaa, välillä sen muistaminen on vaikeaa.

Semmoisia kuulumisia tällä kertaa.

Energiaa viikonloppuun!

Postauksen kuvat: Teemu Salminen

Kommentit

  1. Mielestäni parhaat gluteenittomat leivät löytyvät Eilamarilta http://www.eilamari.fi/

    VastaaPoista
  2. Niin tuttuja fiiliksiä. Ylä- ja alamäkiä ja välillä tasaista, mutta pääasia, että edes yritetään <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No älä! Kyllä tässä hermot menee aina aika ajoin, mutta yrittäminen on todella se tärkein! 💪

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!