En ole koskaan

Astua ulos mukavuusalueeltaan on paras tapa kasvaa

Bongasin alkuviikosta ihanan Marjukan blogista ( FabFortySomething ) En ole koskaan - haasteen ja ajattelin tämän sopivan tänne omankin blogin puolelle ja astetta kepeämmäksi perjantai postaukseksi. Niinpä siis luvassa erilaisia asioita joita en ole koskaan tehnyt tai kokenut, myös syyt miksi näin on.

En ole koskaan...

... hypännyt benji hyppyä. En ole mikään korkeiden paikkojen ystävä. Kestän nitä kyllä yllättävän hyvin, etenkin jos ei ole tarve katsoa kohtisuoraan alas (maisemia voin ihailla kyllä). Vapaapudotus korkealta kohti maata ei kuulostaa yhtään jutulta jonka haluaisin tehdä.

... oikeastaan tykännyt raparperista. En ainakaan niin kauan kun muistan. Vaarini teki aikanaan raparperikiisseliä jonka kanssa piti juoda rasvatonta maitoa ja voi yök. Varmaan se kiisseli olisi ollut ihan hyvää ilman sitä maitoa, mutta yhdistelmä toi milikuvan siitä että en tykkää enkä ole makuun myöhemminkään kiintynyt enää.

... osannut pukeutua kirkkaan oranssiin väriin. Se on väri joka ei vaan yksinkertaisesti toimi itselläni, ei sitten niin alkuunkaan. Ei sillä että olisin varsinaisesti edes koettanut teinivuosien jälkeen, en ole. Nykyisin se on väri, jota vierastan kaikessa.

... ollut helikopterin kyydissä. Se voisi olla kyllä hauskaa, mutta samalla huikaisevan pelottava ajatuskin juuri sen korkean paikan takia.

... oppinut käyttämään jakkuja ja neuletakkeja kiinni. Ainoa poikkeus tähän ovat Aranin paksu villaneuleet joissa on vetoketju, mutta heti kun mennään nappien puolelle niin koen sen kiinni laittamisen jotenkin ylivoimaisen vaikeaksi ja ettei tämä tyylillisesti taas sovi itselleni ollenkaan.

... oikein tykännyt leipoa. Tykkään laittaa ruokaa ja osaan leipoa muutaman ihan kelvollisen piirakan (valmispohjista). Tykkään myös koristella kakkuja, mutta varsinaisesti leipoa niin ei kiitos. Menee hermot. Olen ruuanlaittajana sellainen "sinnepäin tunteella" maustamisen ja määrien kanssa. Leipomisessa on oltava niin tarkkana että kemia voi hoitaa hommansa niin jätän leipomisen muille. Aika ajoin teen ne piirakat kuitenkin. Niistä valmispohjista. Siihen riittää hermot.

... osannut toimia ryhmäliikunta tunneilla. Jotenkin omaamani koordinaatiokyky ei lakkaa toimimasta ryhmäliikunta tunneilla. Kun muut sujuvasti askeltavat kauniisti tasatahtia käsien huitoessa eri suuntaan hyppään itse aina väärässä kohdassa ja huidon minne sattuu. Jonka takia en tokikaan käy kovin usein ryhmäliikuntatunneilla joten koordinaatiokyky ei sekään voi oikein kehittyä.

... ollut järjestelmällinen aamuihminen luonnostani. Ei, en todellakaan ole. Olen huithapeli joka unohtaisi päänsä jos se ei olisi hartioissa kiinni. Siksi minulla on useampi Systeemi ja Rutiini joiden avulla muistan kaiken tarpeellisen, teen tarvittavat asiat ja vielä kaiken päälle saan herättyäkin aamulla.

... tykännyt nukkua teltassa. Olen nukkunut teltassa, montakin kertaa, mutta olen kyllä aina ollut niin mukavuudenhaluinen että makuualusta ja makuupussi eivät vaan ole minun juttuni. Muutenkin, kuka oikeasti tykkää nukkua makuupussissa?

... katsonut yhtä kokonaista jaksoa Game of Thronesia. Olen lukenut kirjat, mutta TV-sarja ei koskaan oikein napannut enkä sitten useamman kauden jälkeen jaksanut enää aloittaa. Tavallaan kiinnostaisi katsoa se nyt, mutta en ole vielä löytänyt aikaa moiseen maratoniin.

... saanut luettua loppuun Sinuhe Egyptiläistä. Olen koettanut, olen niin monta kertaa koettanut, mutta kukistun aina jonnekin puoliväliin kirjaa. Se on valoittamaton vuoreni, Sinuhe Egyptiläinen.

Löytyisikö sinun listaltasi samanlaisia juttuja?
Leppoisaa perjantainta ja alkavaa viikonloppua!

Kameran syövereihin unohtunut asu on kesäkuulta:

Paita: Uniqlo // Jakku: VeroModa // Huivi: Balmuir // 

Housut: Next // Kengät: Michael Kors // Laukku: Mulberry (ostettu käytettynä)