Taaperon kanssa Tampereella


Täytä taskusi kokemuksilla, älä rahalla

Viime viikonloppuna vietettiin meidän perheen perinteinen Tampereen reissu. Perinne ei sinällään ole vielä kovin vanha, se alkoi viime vuonna, mutta jostain ne perinteet on aloitettava. Tänä vuonna se oli liki itsestään selvää että tällainen reissu tehdään. Reissuun mentiin viime vuonna samoin tänä vuonna täysin taaperon ehdoilla. Vähän aikuistenkin, mutta lopulta hyvin vähän. Mietittiin muutama kohde valmiiksi ja loppu aika jätettiin sitten yhdessä olemiselle ja tekemiselle. Perjantai aloitettiin poikkeamalla Ideaparkissa, nappaamalla syksylle mukaan kengätja haalari Reiman outletista ja muun perheen syödessä Hesessä. Outlet oli ajateltu tähän kohtaan matkaa ja kun tiesin tasan mitä sieltä hain ei koko Ideaparkissa kauaa nokka tuhissut.

Suurin päänvaiva taisi olla missä yöpyä. Tampereella on useampi hyvä hotelli, mutta itselläni siinsi mielessä se yksi jota en ole kokeilut ja johon kuitenkin halusin eli hotelli Torni. Hinta vähän mietitytti, mutta pakko sanoa, että ei muuten mietitytä yhtään enää. Lapsiperheelle Torni oli huikean hyvä kokemus, jota se varmasti olisi myös pariskunnalle kuin yksin matkustavalle työmatkalaisellekin. Varasin hotellin suoraan kotisivujen kautta, kaksi aikuista ja yksi lapsi. Lapsi nukkuu pinnasängyssä. Mahdollisuuksien mukaan korkealla oleva huone.

Meille valikoitui kivan tilava huone 11:sta kerroksesta, jossa odotti valmiina ei pelkästään laadukas matkasänky (jossa taapero hyppi hyvän aikaa kun keksi että pohja joustaa, pahoittelut hotellille siitä, onneksi siinäkin oli panostettu laatuun) mutta myös ihanasti oli ajateltu taaperoa ja tuotu huoneeseen potta valmiiksi. Alku siis kaikin puolin hyvä, aikuiset valitsivat kolmesta tyynystä millä olisi kivoin nukkua ja huoneessa oli noin muutoin amme suihkun sijaan, taaperon suosikki sekin. Näköala oli kuten kerrosten korkeudesta voi olettaa.

Kävin itse syömässä Tornin 25 kerroksessa illallisen viinin kanssa, hintavahkossa salaatissa oli selvästi näköalalisä, mutta niin se varmasti on jokaisessa samanlaisessa paikassa. Oliko se sen kallimpaa kuin syödä vastaava setti Helsingin keskustassa? Ei. Lämminsavulohi oli hyvää, salaattia enemmän kuin jaksoin syödä ja baarin suosittelema valkoviini istui sen kaveriksi todella hyvin. Näköala, näköala, näköala. Miehen nukuttaessa neitiä nautin siis oman illalliseni ja reilusta tunnista omaa aikaa. Ei kun nukkumaan raskasta viikkoa pois ja kohti uusia seikkailuja.


Se, missä Torni pääsi aidosti yllättämään oli ensimmäisenä aamupala. Runsas buffet, jonka lisäksi erilliset mahdollisuuden ruokavalioihin oli vegaaneilla ja gluteenittomilla. Laskin että vegaanit saivat melkein saman määrän protskun lähteitä kuin sekasyöjätkin, ihan kaikkea lämpimän puolen pekoni/makkara/mikä ikinä ei ollut korvattu, mutta valikoimaa oli kuitenkin silti ihan kivasti. Gluteenittomilla leipävaihtoehtoja oli viittä eri sortimenttia, olikohan vehää sisältäviä leipiä kuutta, tottakai omalla leivänpaahtimella vielä. Samat määrät mysliä/muroja jne. Ja ennen kaikkea jälkiruoka! Katsoin kateellisena vehnäistä pikkuleipälajitelmaa kunnes kävelin gluteenittoman luokse ja siellä oli samat jutut! Ainut mitä en saanut oli vohvelit, mutta sain saman minimuffinni lajitelman ja yhden sortin kakkua (gluteenittomilla daim versio, suklaakakulta näytti muuten). Vain vohvelit jäivät uupumaan mutta en sitä pistä pahakseni. Sainhan samat juustot ja muut, jotka muuten oli huomioitu myös vegaanien puolella.

Sitten oli se viimeinen erikoisbuffa, nimittäin lapsille suunnattu. Tikkuporkkanat ja kurkut tomaatin kanssa dippeineen. Letut ilman suurempia mausteita (hilloa päälle toki halutessaan) ja riisipiirakat. Jokainen taaperon ja isommankin lapsen kanssa matkustanut tietää, että lapsilla on Se Ikä, kun elävät pelkillä ranskalaisilla ja letuilla jos saavat itse valita. Meidän Neiti syö kotona kaikkea kiltisti niin reissussa sai sitten pistellä riisipiirakan pohjalle ja lettua päälle ihan niin paljon kun jaksoi. Sen lisäksi vielä muumi keksi ja nokkamukista (jotka nekin lasten buffassa) maitoa päälle niin oli kuulkaa yksi pinkeämahainen taapero meillä kahtena aamuna.

Toinen taaperon kanssa yllättänyt oli leikkihuone. Perjantaina kuulimme leikkihuoneesta, ajattelin sellaista pientä huonetta parilla lelulla. Olin niin väärässä. Kaksi pientä pomppulinnaa, paljon eri leluja, leikki keittiö, kirjoja, pelejä, pallomeri ja liukumäki! Molempina aamuina ja lauantaina illalla vietettiin pienen kanssa aikaa leikkihuoneessa ja huutohan sieltä tuli kun pitiä lähteä pois. Niin kivaa oli. Kaikkineen siis ainakin pienille lapsille Torni saa vain kehuja, hiljainen hotelli ja kaikki se mitä ainakin meidän lapsi kaipasi (ja vanhemmat että reissu oli kaikin puolin stressivapaa).


Meillä oli alunperin vähän erilainen suunnitelma lauantaille, tarkoitus oli kiertää paikkoja eri järjestyksessä, mutta koska mies oli pienessä flunssassa niin jätettiin Neidin kanssa isi nukkumaan ja suunnattiin kävellen kohti Muumi museota. Museossa ei saa kuvata sisällä, mutta ehdottomasti se on käynnin arvoinen. Sijainniltaan Tampere talossa olevassa museossa pääsee näkemään ihan niitä alkuperäisiä muumi juttuja ja näkemään erilaisia nukkekuvaelmia. Ainut ongelma sen kanssa oli, että museossa on lähtökohtaisesti piemä ja vain ne vitriinit on valaistu. Meidän vajaa kaksivuotiaalle tämä oli siis vähän liian jännää vielä. Onneksi äitiä kädestä puristamalla sylissä jaksoi katsella suurimman osan läpi. Alkuperäisiä kuvituskuvia oli turha haaveilla katsovansa, sen verran vähän pienellä on keskittymiskykyä ja se on ihan ymmärrettävää. Ei voi kaikkea olettaa kun toinen on vasta vajaa kaksi. Sen sijaan Muumilaakson kevät jakso siitä 1990-luvun sarjasta upposi ja Neiti istui tiukasti äidin kanssa sohvalla puoleen väliin jaksoa. Sen jälkeen loppui jaksaminen ja piti kävellä sohvan ja telkkarin väliä edes takas. Melkein kokonaan saatiin jakso katsottua, mutta kun toinen meni vaihtamaan kielen Japaniin niin totesin että aika lähteä.

Muumi fanille paikan kauppa on varmaan omiaan, itse emme löytäneet mitään mielekästä eikä toisaalta ole tarvekaan aina löytää. Museo kannattaa siis kokea, ehkä vähän isomman lapsen kanssa kivempi kuin ihan taaperon kanssa. Taaperokin viihtyy, mutta erilaiset kovemmat äänet ja pimeys saattaa jännittää jonkun verran.

Museo ja sinne kävely kuitenkin väsytti sen verran, että haettiin matkalla kaupasta riisipiirakkaa ja salaattia ruuaksi ja päiväunille. Iltapäivällä odottaisi uutta jännää.


Olimme sopineet alunperin että Neiti rattaisiin ja kävellään sinne reissun yhteen odotetuimpaan eli Koiramäelle. Miehen ollessa kuitenkin lenssustaan toipilaana todettiin että on parempi että tulevat autolla perässä ja lähdin itse google kädessä kävelemään kohti Särkänniemeä. Onneksi olin varannut tähän matkaan aikaa enemmän kuin sen puoli tuntia, löysin nimittäin matkalla vähän vahingossa itseni Tallipihalta ja ehdin pikaisesti vilkaisemaan liikkeetkin läpi. Ihana herttainen ympäristö toimisi varmasti myös lapsille stoppipaikkana, pihalla olevat kanat olisivat ainakin meillä olleet mieleen. Sain kuulkaa pitää itseäni urakalla niskasta kiinni jotta en menisi ostamaan tonttuovea meille kotiin. Hurahdan aina vähän hitaasti näihin kaikkiin juttuihin ja niin kaunis kun se ovi olisi ollutkin niin todellsiuudessa en ole mikään askartelija ja sen askartelu olisi lopulta tuonut vain lisää stressiä joulun alle. Silti, olihan se niin suloinen...

Särkänniemelle pääsin ja siellä olivat jo purkamassa rattaita autosta ja eikun nokka kohti Koiramäkeä. Ostin liput etukäteen verkosta, eihän sinne mikään jono onneksi ollut mutta jos olisi ollut olisi vähän sutjakammin päässyt. Meillä Mauri Kunnas on ollut kovasti lapsen suosiossa, johtunee varmasti siitä että se on oma suosikkini lapsuudesta ja siihen liittyy hyvin vahvoja muistoja. Lapselle kerätään kirjoja ja tarkoitus on kerätä mahdollisuuksien mukaan jokainen. Ovat sellaisia jotka toivottavasti menevät vielä vuosia.

Koiramäki itsessään on kokemus, meillä ihasteltiin jokainen eläin erikseen, juostiin pitkin pihoja ja jaksettiin jopa katsoa 20min teatterikin. Olin aidosti hämmentynyt lapsen energianmäärästä ja siitä miten innoissaan tämä oli saadessaan vipeltää edes takas. Kesän aikana valtavan paljon reipastunut neiti oli hyvin omatoiminen ja ylpeänä sitä katseli miten pitkälle tämä uskalsi mennä. Vaikka välillä pitikin varmistaa että isi ja äiti tulee mukana sentään. Ja tultiinhan me, näköetäisyydellä koko ajan.

Parasta olivat mikropossut, ne kun sattuivat juuri sillä hetkellä juomaan eli tekivät jotain. Samoin lehmä jonka jälkeen rallatettiin Piippolan vaaria hyvän aikaa. Koiramäki oli meille tämän reissun ehdottomasti paras kohta. Se kun sopii todella monen ikäiselle lapselle ja siellä on todella monen ikäiselle tekemistä ja näkemistä. Taaperon kanssa usein on se ongelma, että monet jutut on suunniteltu kolme tai neljävuotiaille ja siitä ylöspäin. Tai vauvoille. Meidän pieni menee kuitenkin rohkeasti tekemään, jos vaan annetaan ja joskus ihan harmittaa kun on sitten kuitenkin niin pieni vielä. Vaikka toki omasta mielestään hän osaa aivan kaiken. Tietenkin.

Tämän jälkeen ajettiin suorinta reittiä Ratinaan ja Periscopeen syömään. Lapsi huomioitiin täälläkin hyvin. Ruoka oli todella hyvää, seura mitä parhaitan ystäväpariskunnan liittyessä seuraan ja perheen pienin sai oman värityskirjansa jonka kanssa puuhastella ruokaa odottaessa. Uni maistui illalla kaikille hyvin.


Sunnuntaina suunnattoon aamupalan ja leikkihuonehyppimisen jälkeen Sastamalaan Herra Hakkaraisen taloon. Tämä piti käydä jo viime vuonna, mutta silloin ei jaksanut ja pakko sanoa että hyvä niin. Siinä missä kirjakokoelma jälleen karttui niin täällä ehdottomasti pitäisi olla isomman lapsen kanssa. Ulkona oleva autorata on pienelle liian suuri, vielä se pientenkin puoli. Liukumäki oli suuressa suosiossa mutta muutoin tuntui menevän puolet ohi eikä Neiti oikein jaksanut muuta kuin liukua. Kauppaleikit vanhempien kanssa tai aidosti paikan kiertäminen ei ole meillä se juttu vielä.

Eikä tämä missään nimessä ole paikan vika, kyse on enemmän ikäluokasta jossa mennään ensin ja ajatellaan vasta sitten. Ikäluokasta jossa liukumäki ja pomppulinna on parasta koskaan, mutta jossa keskittyminen ei oikein meinaa riittää muuhun. Ehdottomasti tulemme tänne siis vielä uudelleenkin, mutta vasta suunilleen kolmen vuoden kuluttua kun käymisessä on jotain ideaa enemmän kuin reilun tunnin vierailun verran.

Sellainen meidän reissu. Tampere on hvyä kaupunki taaperon kanssa, vielä olisi ollut vaikka mitä Angry Birds landia, pikkukakkosen puistoa ja muuta joissa aikaa voisi viettää. Nämä kohteet valittiin kuitenkin tällä kertaa, ensi kerralla jotain ihan muuta sitten. Paitsi se Koiramäki, se taitaa olla joka kerta listalla jos meillä Neidiltä tai sen puoleen äidiltä kysytään.

Millaisia kokemuksia teillä on Tampereelta lapsen kanssa?
Leppoisaa sunnuntaita!


Pienempimuotoinen kesäreissu parin viikon takaa Iso Vasikkasaareen kannattaa myös käydä lukaisemassa:
Perhepäivä Iso Vasikkasaaressa

Kommentit

  1. Kuulostipa teidän reissu kivalta :) Lasten ollessa pieniä ei Tampereella tullut käytyä. Itse opiskelin aikoinaan Tampereella ja olisi kyllä kiva käydä siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tampere on kiva kaupunki, sopivan kompakti viikonloppu reissuun että jokapaikkaan pääsee myös kävellen.

      Poista
  2. Olipas hotelli Tornissa hyvin huomioitu lapsivieraat. Koiramäki on paikka, joka vetoaa aikuiseenkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torni yllätti todella positiivisesti edelliseen hotellimme verrattuna. Koiramäki on kyllä ihan aikuisellekin mahtava paikka :)

      Poista
  3. Nälkähän tässä tuli. Olipa teillä kivan näköinen reissu, itsellä ei ole kauheasti kokemusta lasten kanssa matkustamisesta, mutta Tornihan vaikuttaa kaikin puolin kivalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Torni tarjoaa aikuisillekin aika plajon, ylös kun menee syömään, tai nauttimaan edes lasillisen niin pääsee koko Tampereen ihailemaan samalla. Ja se mitä aikuisetkin arvostaa: Kunnon ääniesitys koko hotellissa, koska onhan se totta että pienimmät joskus pitävät meteliä kun aikuinen haluaisi nukkua - etenkin kuudelta sunnuntai aamuna :D

      Poista
  4. Olipa ihana reissu teillä, kivan monipuolinen. Ihanaa kun pääsit vähän omaakin aikaa viettämään. Olen kerran yöpynyt Tornissa, olin reissussa silloin kummitätini kanssa. Lasten kanssa ei olla Särkänniemeä pidemmälle päästy.
    Ihanaa alkavaa viikkoa sinulle Satu <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma-aika tulee kyllä ajoittain tarpeeseen, niin ihanaa kun perheen kanssa onkin aikaa viettää niin saada syödä rauhassa on kyllä iso juttu.

      Ihanaa uutta viikkoa Outi! <3

      Poista
  5. Tampere on aina ihana. Niin paljon nähtävää. Kivalta näyti teidän reissu. Hyvä, uusi perinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihana kaupunki kyllä! Kaikin puolin sopivan kokoinen mutta silti niin paljon kaikkea. Uusia perinteitä on kiva luoda joskus, viikonloppu lähimatkailua on ehdottomasti hyvä <3

      Poista
  6. Oi mikä ihana reissu taaperon kanssa. Kivaa on, että lasten kautta sitä itsekin saa taantua lapseksi ja nauttia taas kaikista lasten jutuista.

    Aurinkoista uutta viikkoa Satu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan parasta kun saa yhdessä ihmetellä maailmaa. Pienellä on niin paljon ihmeteltävää vielä!

      Upeaa uutta viikkoa Tiia! <3

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!