Millainen lukija olen?


Postaus on toteutettu yhteistyössä Lasten ja nuorten säätiön kanssa

Elämän mittainen matka alkaa kääntämällä ensimmäisen sivun.

Meillä on aina luettu kotona, niin kauan kun muistan meillä on ollut kirjoja. Minulle on lapsena luettu paljon ja itseasiassa iltasatuja luettiin todella pitkään, taisin olla 10-vuotias kun Walt Disneyn elämänkerta jäi kesken ja halusin kuuntelun sijaan lukea itse iltaisin. Minulle on luettu ääneen lastenkirkjoja, mutta myös suurin osa Jules Vernen kirjoita, Mazo de la Rochen Jalna kirjoista ainakin kuusi ensimmäistä ja Alexandre Dumas vanhemman Kolme muskettisoturia ja Monte-Christon kreivi. Tunne joka minut valtasi kun kuuntelin näitä kirjoja ääneen luettuna lapsena on tunne jonka muistan edelleen. Se oli hyppäys tuntemattomaan, hyppäys uuteen maailmaan.

Minulla on lukihäiriö, jonka takia lukemaan oppiminen oli todella hidasta. Mutta kun sitten aloin lukemaan niin luin kaiken mahdollisen joka kirjastosta löytyi nuorten osastolta. Merja Jalon Nummelan ponitalli sarjan, Enid Blytonin Viisikot ja SOS:it, siihen mennessä ilmestyneet Neiti Etsivät ja Tuija Lehtisen Mirkka sarjan.Siirryin aikuisten puolelle ja ensimmäisenä etsin Agatha Christien Poirotit, sen jälkeen luin Laila Hietamiehen Laatokka sarjan, Lehmusten kaupungin kokonaan ja Sonja sarjan. Vähän myöhemmin vielä Kannas-sarjan ja Kaari Utriolta useamman kirjan.

Tässä välissä olin kuitenkin löytänyt sen kaikkien omimman genreni kirjallisuudesta, avasin J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta ensimmäisen kerran kolmetoistavuotiaana enkä katsonut sen jälkeen enää taakseni. Tolkienin jälkeen palasin lapsena luettuihin Narnioihin, siirryin sujuvasti Dragon lanceihin ja myöhemmin Robin Hobbin Narrin seikkailuihin. Kun ne sitten tulivat niin myös Harry Potterit, olen Niitä Ihmisiä jotka ovat jonottaneet jokaisen kirjan kirjakaupan edessä Azkabanin vangin suomennoksesta eteenpäin.


Luen edelleen, en tosin yhtä paljon kuin tuolloin kun kirja tuntui olevan koko ajan kädessä. Edelleen erilaiset fantasiamaailmat ovat suosikkejani, jokaisen vuoden ensimmäisenä päivänä avaan uudelleen Taru Sormusten herrasta, kyllä joka ikinen vuosi teen saman matkan saattueen kanssa. Uppoan edelleen korviani myöden Sonja sarjan pauloihin kuten nuorempanakin kun makasin mummon ja vaarin mökin kuistilla ahmimassa vasta ilmestynyttä Valkoakaasioita. Tervehdin aika ajoin vanhaa ystävääni Hercule Poirottia tarttumalla dekkariin, vaikka tiedän miten kirja loppuu jaksan lukea sen uudelleen.

Luen tottakai uusiakin kirjoja, aika ajoin nuuskin uutuudet läpi ja etsin uutta luettavaa itselleni. Viimeisimpinä uusina Michelle Obaman kirja joka saikin joulusta odottaa tänne saakka että aloitin ja hyvä että en samalta istumalta lukenut kerralla.

Lukeminen on antanut itselleni niin paljon, että koetan samaa saada siirrettyä myös omalle lapselleni. Tosin tällä hetkellä luetaan vielä aika lyhyitä kirjoja, mutta niitä hän kuuntelee kyllä keskittyneesti. Juuri niin paljon kun kaksi vuotiaan keskittymisestä voi oikeastaan edes odottaa. Olemme lukeneet ihan vauvasta saakka hänelle. Iltasatu on meillä vakio, mutta luemme muutenkin. Toki välillä kirjoja vain lehteillään ja "katso äiti, ankka!" reagoidaa niihin, mutta uskon siirtäväni tapaa lukea ja samalla ymmärtää lukemaansa eteenpäin.  

Kaikki eivät lue ja se on oikeasti ihan valtavan surullista.


"Suomalaisten nuorten lukutaito on romahtanut samalla kun lukemiseen käytetty aika on puolittunut."

Lause, joka ainakin minut pysähdytti, enkä ole ainut. Siksi lasten ja nuorten säätiö on startannut kampanjan joka huipentuu aika tarkalleen viikon päästä, ensi sunnuntaina on nimittäin sekä YK:n lukutaitopäivä että Read hour.

Mikä ihmeen Read hour?
Kyseessä on Lasten ja nuorten säätiön kampanja jolla kerätään varoja säätiön nuorten lukutaitoa edistävään työhön.

Siksi haluan haastaa teidät, jokaisen siellä ruudun takana osallistumaan ensi sunnuntaina Read houriin. Ensi sunnuntaina avataan oikeasti kaikki kirja samaan aikaan eli 19:00 alkaen, joko luetaan yhdessä lapsille tai ihan vaan käperrytään sohvan nurkkaan hyvä kirja kädessä ja uppoudutaan sen kirjan maailmaan.

Kirjoitin monta kertaa postauksen aika, että lukeminen on antanut valtavan paljon. Mitä se sitten on antanut? Lyhyesti työuran, harrastuksen ja todella paljon ystäviä, aviopuolisonkin. Pidemmälti siitä ensi viikolla.

Millaisia lukijoita te olette?
Ihanaa sunnuntaita!


Omasta lukihäiriöstäni enemmän tässä kuusi vuotta vanhassa postauksessa:
Me and my books

Kommentit

  1. Minä olin oikea lukuhiiri nuorempana ja sitä jatkui siihen saakka kun saimme toisen lapsen. Silloin lukeminen väheni huomattavasti, se omien kirjojen lukeminen siis, siirryin lastenkirjoihin ja myöhemmin nuorten kirjallisuuden pariin. En välttämättä lue enää kuin kirjan vuodessa, mutta luen päivittäin noin 20 blogitekstiä, luen työhön liittyviä artikkeleita ja posteja...eli luen, mutta en pelkästään kirjoja. Meidän pojalla on vaikea lukemisen vaikeus ja se toi meille ääneen lukemisen myös. Olen pojalle lukenut kaikki Uppo Nallet, Heinähatut ja Vilttitossut, Harry Potterit, Risto Räppääjät ja monen monta muuta kirjasarjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luen itsekin töissä, todella paljon ja samoin kaikkea muitakin kuin kirjoja. Koetan kuitenkin lukea myös kirjoja, niitä ihan tavallisia joissa käännetään sivua fyysisesti. Vähemmän kuin lapsena, mutt silti. Meilläkin varmaan nuo ja muut kirjasarjat vielä edessä lukujonossa, toistaiseksi kuitenkin vielä pienemille sopivia.

      Poista
  2. Mä luin lapsena ja nuorempana paljon, mutta aikuisena hyvin vähän. Oonkin kuunnellut ajoittain äänikirjoja, ne on niin helppoja ajasta ja paikasta riippumatta voi kuunnella missä vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikä sai aikuisena vähentämään lukemista?
      Äänikirjat on kyllä hyviä, itse en ole niitä kovin paljon kuunnellut, mutta monelle lienevät apua lukemiseen.

      Poista
  3. Mie olen aina ollut kova lukemaan ja lukeminen on edelleen osa elämää. Ei vaan osaa olla lukematta. Välillä on toki ajoittain pieniä taukoja mutta useampi kymmenen kirjaa on vuosittain tullut ahmittua :) Luen monia eri genrejä ja eri ikäisille suunnattuja kirjoja. Fantasiakirjat on aina olleet lähellä sydäntä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että on ihmisiä jotka lukee paljon edelleen <3 Usempi kymmenen on kyllä monta, itse taidan sinne kymmeneen saakka vaan päästä, mutta on sekin jotain.

      Poista
  4. Kiva postausaihe! Taidan pohtia samaa omankin blogin puolella. Mä rakastan lukemista ja kirjoja. Fantasia on kyllä genrenä sellanen, että siihen pitäisi tutustua tarkemmin ihan yleissivistyksen kannalta :) Mä en oo lukenu yhtäkään Potteria saati Tolkienia, näitä aukkoja pitänee paikkailla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiia!Pitääkin käydä lukemassa :)Kaikki genret ei iske kaikkiin, itse jäin heti koukkuun noihin maailmoihin, mutta ei se kaikkien juttu ole. Ehkä kannattaa kokeilla joku klassikko, Sormuten Herra on aka tukevaa luettavaa, mutta Hobitti voisi olla kivan kevyt.

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!