Joululahjastressi ja yritys selättää se

Joulu heilauttaa taikasauvaansa maan päällä ja katso, kaikki on kauniimpaa ja pehmeämpää. 

Ostoskeskukset tulvivat jouluvaloja, joulukatujen avajaiset ovat täällä. Kaupat pursuavat erilaisia lahjoja, on pakkauksia hänelle, sinulle, lapselle, lemmikille ja kotiin. On aika olla pullantuoksuinen äiti joka taaperon kanssa leipoo piparit, laatikot ja mutu alusta aakka itse, tekee kortit ja koristelee kodin. On aika käydä glögillä iltaisin, juhlia useammat pikkujoulut. On aika ostaa kaikille juri se paras ikinä joululahja. On aika...

Ei muuten ole. Ei todellakaan ole. Vilkuillessani jo viime viikolla kalenteriani totesin että lienee aika tehdä joulujuttuja ja aloin sitten listaamaan. Paljon ja kaikkea kunnes pysäytin itseni. Miksi teen tätä? Miksi näen valtavaa stressiä joulukorteista kun voin ottaa lapsesta otetun hyvän kuvan aikaisemmalta ajalta ja teettä kortit siitä. Miksi ihmeessä lavastaisin joulukuvaa (kuten olen kaksi vuotta aikaisemmin jo tehnyt)? Miksi kaikki pitäisi tehdä itse, kun olemassa on toisten äitien tekemiä. Miksi lahjoihin pitää hukuttaa rahaa niin paljon että yhteyssumma huimaa kun voisi harkitusti ostaa yhden tai kaksi, tarpeellista ja jos sellaisia ei ole niin ajatelkaapa: Jättää ostamatta.

Itse sanoin monta vuotta että en ole joulu ihminen mutta ei se ole totta. Olen minä. Mutta en ole joulustressi ihminen. En halua suorittaa juhlaa joka on kutienkin lapsuudesta saakka ollut tärkeä. Perinteet ovat tärkeitä, mutta se ei tarkoita että joulu itsessään pitäisi suorittaa tai pitäisi mennä muottiin. Meillä tarjoillaan tortilloja ystäville joulupäivänä. Se on vuosia kestänyt perinne jo sekin, mutta kaikkea muuta kuin muotissa oleva perinne.

Tänä vuonna olen päätynyt tekemään erilaisia joululahjoja itse. En tiedä tuleeko niistä mistään mitään, viimeiset tarvitkkeet hain viikonloppuna. Takaraivossa kolkuttaa myös pieni "Entä jos ne eivät kelpaa" kysymys. Ja kun taas koetan miettiä itseäni, jos joku tekee minulle lahjan olen joka kerta siitä ilahtunut. Hän on nähnyt aikaa ja vaivaa tehdäkseen minulle jotain. Miksi siis ne joita itse teen eivät kelpaisi? Silti pääni raksuttaa samalla ajatuksia siitä, että jos teen itse ja ostan samalla. Jos vain teen vähän ja ostan normaalisti lahjat niin ehkä ne itse tehdytkin sitten menevät siinä samalla ja... EI! Ei todellakaan näin.

Tämän ajatusketjun pysäyttäminen on yllättävän vaikeaa. On vaikea saada uskomaan itseni, että mietityt itse tehdyt hyödykkeet joilla on käyttöä ovat monelle tärkeämpiä kuin kaupasta haettu lahjasetti (joilla niilläkin on paikkansa). Eikä se itse tekeminen tarvitse olla vaikeaa, ainakaan kovin vaikeaa. Senkin uhalla että ystäväni kyllä lukevat tätä blogia aion jokaisen tekemäni jutun kuvat laittaa jos en tänne niin instaan vähintään storyn puolelle. Keräsin pitkin syksyä helppoja DIY juttuja parista paikasta netistä ja niillä on ajatus siis mennä myös. Haluan siis panostaa tässä myös siihen että kaikki on tarpeen, ei ole turhaa lahjaa joka menee roskiin. Joko lahjat syödään, käytetään kauneudenhoitoon tai muutoin koen että ne ovat tarpeellisia. Haluan lahjojen kohdalla ajatella kuten ajattelen muutoiunkin tällä hetkellä: Puoltaa kestävää kehitystä enemmän ja ainakin omalta osaltani tukea elämäntapaa jossa kaikki ei ole kertakäyttöistä.

Silti mietin, kelpaavatko ne lahjat? Ovatko ne turhia? Ja koen asiasta yllättävänkin suurta stressiä. Tämä on sama ongelma vuosi toisensa jälkeen. Rakastan lahjojen hankintaa silloin kun tiedän mitä haluan toiselle antaa, mutta kun en tiedä koen stressiä. Monesti teen useamman lahjan poolin jokaiselle joista sitten, stressiä siitäkin kokien, valitsen ne jotka koen hyväksi ostaa. Vuosien aikana siitä mitä se oli alunperin: ihanuus kierrellä etsimässä toiselle lahjaa on tullut stressin aihe joka varjostaa koko joulua.

Tänä vuonna koetan kuitenkin tehdä toisin. Haluan antaa lahjat jotka ovat omien arvojen mukaisia, joista on iloa ja hyötyä. Joita olen itse tehnyt. Osan lahjoista ostan, ne ovat tarpeellisia hyödykkeitä joita tiedän saajan arvostavan. Mutta muutoin teen itse alusta loppuun. Vielä kun tämä ostamiseen tottunut pää pysyisi mukana siinä, että pakko ei ole ostaa. Pakko ei ole stressata. Tein jo sen ajatustyön, nyt enää katson että kaikki tulee tehdyksi ja senkin teen rennommalla otteella. Ilman stressiä. Hissuksiin iltojen aikana ennen joulua.

Ehkä sitten se joulun taika toimii täälläkin ja joulu on kaunis ja pehmeä.

Koetteko te joululahjoista stressiä?

Neule: Ralph Lauren // Hame: GANT (second hand) // Kengät: Scandinavian outdoor //

Laukku: Mulberry (second hand) // Huivi: Balmuir (second hand)

Postauksen kuvat: Teemu Salminen