Pikakosmetiikka?

Kun olet surullinen, lisää huulipunaa ja hyökkää.
- Coco Chanel - 

Rakastan meikkaamista. Nautin siitä aamun hetkestä kun juon kahvia ja valitsen ylläolevan kuvan meikistäjotain kasvoilleni. Se on minulle kuin meditaatiota, joka aamu, hetki keskittyä, juoda kahvia ja olla itseni kanssa. Juhlameikin teko on parhaillaan tunnin mittainen operaatio joka on rentouttava kokemus... Ei siis liene mikään ihme, että jossain vaiheessa ostin meikkejä ihan valtavat määrät. Sekä Suomesta että ulkomailta. Jossain vaiheessa kippasin niitä kassillisen roskiin ja päätin että riittää. Nykyisin ostan harkiten, mutta silti niitä on aika paljon. Enemmän kuin oikeasti tarvitsen.

Heräsin viime viikolla miettimään enemmänkin meikkieni määrää katsottuani YouTubesta videon a controversial antihaul // wastefull things to avoid. Video on ihastuttavan Shelbisleen antihaul sarjaa johon olen jossain määrin koukussa. Tällä kertaa tämä video iski ja kovaa. Vähän taustana miksi näin: Jeffree Star ja Shane Dawson tekivät yhdessä meikkipaletin (kaksi oikeastaan ja huulipunia ja jokusen muutamankin merch jutun) ja tekivät video sarjan tämänpaletin valmistuksesta. Jefreellä on 16miljoonaa ja Shanella 23miljoonaa seuraajaa kanavallaan. Paletin valmistuksesta tehty sarja joka löytyy Shanen kanavalta on ollut aivan valtavan suositu ja kun paletti sitten julkaistiin se myi samantien. Mittakaavassa jossa useampi verkkokauppa kaatui kokonaan ihmisten koettaessa saada käsiinsä edes jonkun näistä paleteista tai muista tuotteista.

Oman minipalettini jonka väreihin ihastuin samantien sain Emotionista kävelemällä sisälle liikeeseen, mutta useampi, uskallan väittää miljoona, jäi ilman palettia. Osa on tietenkin ostanut enemmän ja näiden jälleenmyyntiarvot nousivat samantien korkeammalle kuin palettien ostohinta. Jeffreen kosmetiikka ei myöskään tuota uusia tuotteita mitään ihan valtavaa tahtia kuten isommat kosmetiikkamerkit, joten näitä paletteja myös kerätään.

Sitten katsoin Shelbisleen videota ja totesin että niin, olisinhan minä voinut olla ilmankin. En todellakaan voi sanoa että tarvitsen uuden luomivärilpaletin. Josta päästään termiin pikakosmetiikka.

Katsomalla tätä Jefreen ja Shanen dokkaria olen oppinut ensinnäkin miten paljon yksityiskohtia meikkipaletin kanssa on ajateltava, joka on ihan huikean mielenkiintoista. Olen oppinut myös sen, että tietenkin kosmetiikan jätit keskustelevat keskenään. Tietenkin ne siirtävät luomiväripalettiensa julkaisupäiviä jotta ostajat ostavat myösne kaikki uutuus tuotteet. Siirtelevät julkaisupäiviä jotta jokainen tuote saa ostajathullaantumaan. Jotta vaikuttajat ehtivät ne arvostelemaan ja siirtymään sitten seuraavaan. Juuri kun edellistä on käytetty kokonaiset viikko tai kaksi.

Niin... ostavat ne kaikki joilla ei oikeasti ole käyttöä.

Myönnän samantien olevani syyllinen. Kyllä, olisin aivan hyvin voinut olla ostamatta tuota pientä palettia, tai montaa muutakin noista paleteista. En todellakaan ehdi käyttämään kaikkia noita varmaan niin paljon kun niitä olisi hyvä käyttää... Jep, iski ja odella kovaa ajatus siitä että olen itsekin tukenut tehokkaasti tätä miljardibisnestä ajattelematta myöskään mitä tämä kaikki tekee luonnolle.

Kosmetiikan on oltava turvallista, se ei saa ärsyttää ihoa, kemikaalien ei pidä olla myrkyllisiä... Entäs ne valmistuskemikaalit? Euroopassa ja etenkin EU:ssa tätä on säädelty hyvin, mutta muualla tilanne ei ole sama. Siinä missä pikamuodin tehtaat kippaavat jätteensä pahimmillaan sellaisenaan luonnon vesiin, tekee kosmetiikkateollisuus pahimmillaan samalla tavalla. Pysähdyttävä ajatus, eikä tämän selvittäminen kovin kauaa kestänyt.

Aionko luopua meikkaamisesta? En. Aion noudattaa tässä osittain samaa ajatuskaavaa kuin vaatteissani. Ei, en osta uusia kirpparilta, mutta mietin onko uudelle tarve. Tunnistan kaipuuni kosmetiikassa ostaa uutta olevan etenkin luomiväripaleteissa. Muissa tuotteissa olen löytänyt sen luottoyksilöni jo. Huulipunia on oikeasti kaksi, kyllä toinen niistä on uusi ja tuosta Shanen sarjasta, mutta se korvasi ikivanhan Lumenen jota ei enää saa. Meikkipohjaan tuotteet ovat hyvät, kulmat teen tietyllä tuotteella ja rispivärikin on sama purkista toiseen. Mutta luomivärit tuntuvat olevan sellaisia joita ostan uudelleen ja uudelleen ilman mitään sen suurempaa ajattelua. Ne ovat olleet itselleni hemmottelua. Olen ollut ajatuksen tasolla, että kun valmistusmaa edesYhdysvallat (Kiinan ja kauko-Aasian sijaan) ja meikit ovat vegaanisia niin ollaan jo aika pitkällä. Ja ollaankin, mutta vielä enemmän voin tsempata tämän kanssa.

Voin oikeasti miettiä tarvitsenko jotain palettia. Käytänkö sitä riittävät määrät, jotta sen ostaminen on millään tasolla perusteltua. Tässäkin on olemassa se sweet spot, se jossa valitsen tuotteet, käytän ne loppuun enkä osta uutta ennenkuin vanha loppuu. Kuten teen kaiken muun paitsi luomivärin kanssa tällä hetkellä.

Vaikka dokkari kolahti ja kovaa, niin se herätti jälleen ajattelemaan omia kulutustottumuksia. Nämä herätykset ovat ainakin itselleni hyviä. Se on myös syy miksi seuraan anti haul videoita muutamalta vaikuttajalta. Vaikka ajoittain mietinkin miksi ihmeessä kukaan käyttäisi spraypurkista rasvaa pannulle, niin ajoittain sitten tulee näitä asioita joissa oikeasti on itselläkin tsempattavaa.

Olenko ainoa joka rakastaa meikkaamista ja hairahtuu aina silloin ja tällöin ostamaan uusia meikkejä vaikka ihan oikeasti ei olisi tarvetta?
Mikä määrä on riittävästi meikkejä?

Upeaa maanantaita ja uutta viikkoa!

Kuvien meikeistä viimeiseen kasasin ne kaikki paletit jotka eivät ole oikein missään vaiheessa päässeet kunnon käyttöön. Aivan liian monta...