Rakkaudesta rautaan

Teet sen itsesi takia. Löydä syysi miksi tehdä niin motivaatio tulee sen mukana.

Salilla käynti ei ole aina helppoa eikä se ole aina kivaa. En voi sanoa nauttivani joka kerta sinne mennessäni, pääosin olo on kyllä hyvä sieltä ulos tullessa. Jos ei ole, niin teidän aika varmuudella että olen tulossa kipeäksi. Koetan silti kuitenkin mennä, vähintään kolmesti, mielellään neljästi viikossa. Aina ei neljään kertaan ruuhakvuosien keskellä pysty kun on menoja muutenkin, eikä edes vaan itsellä vaan miehellä ja lapsella myös. Useimpina viikkoina se on tuntunut kuitenkin onnistuvan ihan hyvin.

Omat syyni hilata itseni salille ovat ennenkaikkea terveyteen liittyviä. Haluan pudottaa vielä vaatekoon, mielellään kaksi. Vaikka hämmensinkin itseäni tässä sovittamalla M koon takkia eräässä ketjuliikkeessä jossa kuvittelin olevani ennemmin kokoa XL. Vaatekoko ja terveys kulkevat itselleni käsi kädessä. Sillä ei lopulta ole mitään merkitystä mitä painan, kunhan olen saanut rasvaa kehosta pois. Lihakset tilalle ei ole mikään ongelma.

Yhtä tiukasti kuin salit liittyvät treeniin kyllä aerobiset ja oikea ruoka. Ennen kaikkea riittävän paljon syöminen joka on ollut itselleni vuosikausia se ongelma. Nyt kun syön riittävän paljon alkaa kehokin toimimaan ja paino poutoaa terveellä tavalla. Terveella tavalla tarkoittaen siis niin, että se myös pysyy poissa eikä putoa valtavia määriä kerrallaan. Lainaan toista valmentajaani Markoa kun sanon "Se on maratoni, ei sprintti".

Otin ensimmäisen verkkovalmennuksen elokuussa ja samaan syssyyn otin nyt sitten suoraan lisää maaliskuun lopulle jo lokakuussa. Tykästyin niin paljon siihen että joku ajattelee valmiiksi ruuan määrät ja liikunnan määrät sekä salitreenin sisällön että päätin panostaa itseeni. Samegoal trainingin valmennukset ovat sopineet siis itselleni, kaikille ne eivät varmasti sovikaan. Näitä 12vko puristuksia, nimeltään Project Same Goal (tai PSG) on vuodessa kaksi ja jälleen menen kyllä sillä painoa pudottavalla ohjelmalla. marras- ja joulukuun menin "löysemmin". Treenasin siis kyllä, mutta söin enemmän kuten sillä ruokavaliolla kuuluikin.

Mikä sitten oikeasti pitää minut liikkeellä? Miksi ihmeessä haluan 12vko pusertaa kehosta kaiken mahdollisen ja mahdottoman irti? Omalla kohdallani se syy josta kaikki motivaatio kumpuaa on terveys. Terveyden takana on yksinkertainen toive jaksaa juosta lapsen mukana ja jaksaa peuhata pihalla / HopLopissa jne. Tottakai salilla käynti on omaa aika, tottakai haluan turhamaisesti että oma peilikuva miellyttää. Tottakai haluan pitää migreenit poissa, nukkua syvempää unta... Kaikki tämä ei kuitenkaan ole se perimmäinen syy miksi. Perimmäinen syy on jaksaa lapsen kanssa paremin. En itselleni osaisi kuvitella parempaa syytä.

Olen kuullut kysymyksen: Jos syy on "vain" terveys, niin voiko sitten lipsua dietistä? Ei, ei voi. Tämä on samalla haaste itselleni toteuttaa 12vko tiukkaa ruokavaliota ja treeniohjelmaa. Minkään tyyppistä lupaa lipsua ei ole, ellei sitten satu olemaan vapaasyönti päivä / ateria. Silloin toki voi. Onko totuus omalla kohdallani kuitenkaan noin ehdoton? Ei, ei se ole.

Edellisen 12vko kohdalla olin viikon reissussa. Jätin kyllä herkut ja extra makeat syömättä, mutta ei se tarkoita, ettenkö olisi syänyt samaa ruokaa kuin muutkin. Itse toki siitä vastuun kantaen myös. Lopulta kyse on vain 12vko pätkästä, jonka haluan parhaani mukaan pysyä mukana. Tässä on tammi-maaliskuussa useampi meno, joiden kanssa saa tasapainoilla omien eväiden kanssa jne. Onko se kivaa? Ei se ole, mutta haluan pitää lupauksen itselleni.

Siitä tässä itselleni on kuitenkin lopulta kyse, lupauksesta itselleni. Itseni haastamisesta. Todellisuus on se, että valmentaja voi tukea ja auttaa, mutta jos ei itse usko siihen mitä tekee niin aika sama se on mitä toinen siinä vieressä sanoo. Ainakin näin omalla kohdallani.

Tiivistettynä voisi sanoa, että rautaa nostetaan, painot nousevat tasaisesti ja olen nauttinut taas kovaa treenaamisesta parin kuukauden "lepsumisen" jälkeen. Kyllä niitä huonojakin hetkiä, jopa huonoja päiviä on. Aina sieltä synkästä alkohosta on kuitenkin noustu ylös.

Mikä teitä motivoi liikkumaan?
Aurinkoista tiistaita ihanat! <3

Postauksen kuvat: Teemu Salminen