Isoäidiltä lainatut tavat uudelleen käyttää

"Sun mummosi on kyllä todella hyvä elämään säästeliäästi"

Lause jonka kuulin toiselta isoäidiltäni, hyvin arvostavalla ja kunnioittavalla sävyllä, ollessani lapsi kun mainitisin mummon tekevän jotain tietyllä tavalla. Isovanhempani tulivat hyvin keskenään toimeen ja kyselivät aina toistensa kuulumisia. He olivat kaikki omalla tavallaan hyvin säästeliäitä ja kun aloin tätä miettimään niin jokaisella tuli todella vähän roskaa verrattuna siihen mitä meillä sitä tulee. Nyt roskalla tarkoitan nimen omaan sekajätettä. Pahvia ja biojätettäkin vähemmän toki, mutta ennenkaikkea sekajätteen määrä oli ainakin oman muistikuvani mukaan todella pieni.

Aloinkin siis miettimään jokunen kuukausi takaperin, olisikohan ollut kun joulun roskia kannoin asunnosta ulos, että miten ihmeessä he pääsivät niin paljon vähemmällä tavaralla? Mikä oli se salaisuus sille, että roskaa ei kertinyt jatkuvasti. Suurin, ehdottomasti suurin syy oli kyllä se, että tavaraa oli vähemmän. Tavaraa hankittiin vähemmän ja panostettiin laatuun. Itsestään selvää ja varsin loogista tämä, tottakai jätettä syntyy silloin vähemmän. Lopulta en oikein voi verrata myöskään meidän pikkulapsi perhettä kahden aikuisen talouteen roskan määrällisesti. Voin kuitenkin ottaa oppia siitä, miten asioita voisi tehdä ja miten jätettä voisi vähentää.

Jämälangat tiskirätteinä ja kestovanulappuina.

Mummoni, päin vastoin kuin mummini, oli varsin kätevä mitä tulee ompeluun. En sano, että mummini ei olisi osannut, mummin kiinnostus käsitöitä kohtaan vain oli lievästi sanoen pakkasen puolella. Mummo puolestaan oli ammatiltaankin ompelija.Itse olen pitkältä samanlainen kuin mummini, ompelu ei oikein onnistu, eikä onnistu kyllä neulominenkaan muuten kuin aina oikeaa tai maksimissana joustinneuleena. Sen sijaan virkkaaminen, helppojen juttujen virkkaaminen ennen kaikkea, tuntuu minultakin luonnistuvan.

Mummo teki jämälangasta tiski ja siivousrättejä, minä teen niistä kestovanulappuja. Kun se suurin mitä olen osannut tähän saakka tehdä on se tiskirätti. Tosin on sanottava, että olen alkanut tekemään tytölle virkattua pipoa kesälle, saa nähdä valmistuuko se ikinä, mutta ainakin yritän. Jokaisesta virkkauksesta olen kuitenkin säästänyt noita lankakerän jämiä tietämättä oikeastaan mihin niitä käytän. Nyt niille tuli käyttöä ja lopputuloksena on varsin hauskan värisiä vanulappuja. Ne ajavat asiansa aivan yhtä hyvin kuin yksivärisetkin.

Leipäpussit uudelleen käyttöön

Tämä on yksi kirkkaimmista muistoistani mitä säästämiseen ja uudelleen käyttämiseen tulee - mummo säästi aina kaikki leipäpussit. Aloin jo syksyllä säästämään niitä, en oikeastaan siksi että säästäisin rahaa vaikka säästyyhän siinä toki pakastepussien oston verran aina. Ei, säästin ne sen takia että ruisleivän pussi on aivan täydellinen kokoinen niiden pakasterasioiden ympärille joissa kannan eväät töihin. Rasiat itsessään ovat kyllä hyviä, mutta uskon vahvasti siihen, että sillä sekunnilla kun rasiaa ei ole pussiin laitettu se työlaukkuun leviää.

Tällä hetkellä kotiin kertyy kuitenkin enemmän leipäpusseja enkä niitä eväitä kanna mihinkään. Käyttöä niille on kuitenkin kuten pakasterasioillakin. Ystävälle annettu pieni muistaminen sitruunapiirakan muodossa kulki pahvialustalla jonka kääräisin leipäpussiin. Naamanpesuliinoja ja tiskirättejä joita virkkaan olen lähettänyt ystäville myös postilla, kääräisen ne ensin muoviin ja pudotan sitten kirjekuoreen. Samoin pesupusseissa on muutama tuollainen pussi, laitan niihin reissussa likaiset kestovanulaput ja kääräisen muutenkin mahdollisesti vuotavat pullot. Aika paljon siis tulee käytettyä noita joten uskollisesti olen niitä tuohon jugurttipurkkiin viikannut taleteen, josta tuleekin sitten se seuraava kohta eli:

Litran jugurttipurkkien ja muiden ruokapakkausten uudelleen käyttö 

Mummolla ei kyllä ollut litran jugurttipurkkeja, mutta luulen että hän olisi näitä uudelleen käyttänyt myös. Itse olen tähän saakka laittanut tällaiseen noita leipäpusseja. Yksi on työpöydälläni roskiksena josta sitten lajittelen paperit oikeaan paikkaan. Istutin myös niihin tytön kanssa äidin muutaman taimen ja osan pestyistä vein ystävälle istuttamista varten. Yksi palveli myös kotona järjestetyn leffaillan popparipurkkina.

Lasiset purkit pyrin myös pesemään ja osan ainakin keräämään. On vesivärikuppia, on pientä tarpeellista muutakin säilytettävää. Miehen kaikki ruuvit, mutterit ja mitä ikinä ovat kaikki vauva vuonna kerätyissä pilttipurkeissa. Samoin yleensä pesen myös muutaman voirasian säästöön. Miksi? Niissä on hyvä antaa myös ruokaa vieraille mukaan, tai tässä tilanteessa viedä pieni yllätys odottamaan.

Ei, en todellakaan säästä kaikkia. Minulla on yksi paperikassi keittiön pöydän alla näitä varten. Kun se on täynnä kierrätän loput. Tällä hetkellä se on kovin tyhjä kun sain kaikki jugurttipurkit kipattua eteenpäin, mutta kun sinne ei nätisti enää mahdu niin en koe huonoa omaatuntuntoa siitä että kierrätän. On kuitenkin muutamia tuollaisia kätevän oloisia pakkauksia aina säästössä. Sinällään varautuminen ei siis ole samalla tasolla kun eittämätät kummallakin isoäidilläni oli.

Palasaippuan jämä - kiinni uuteen saippuaan

Yhtä kirkkaasti kun muistan sen, että mummo säästi leipäpusseja muistan myös ohjeen mitä saippuan jämälle piti tehdä. Kyseessä on nyt siis palasaippua joka meilläkin on käytössä. Toki, kun tilanne on mikä on, en miettinyt kahta sekuntia vaan hain suositellun nestesaippuan. Pumppupullo meillä sille oli jo, hain kolmen litran täydennys purkin. Suihkusaippuana kuitenkin toimii tarkoitukseen erikseen tehty palasaippua edelleen nestemäisen sijaan ja käsisaippuankin kohdalla samalla tavalla palan kanssa todennäköisesti jälleen jossain vaiheessa toimin. Muistan miten mummo opetti tämän, kun saippuan pala on niin pieni että se ei pysy käsissä, raaputa uuteen saippuaan pieni karhea pinta kynnellä, tee samoin vanhalle palalle. Kummankin täytyy tässä kohdasssa olla kuivia. Sen jälkeen lisää vähän vettä väliin ja hiero palat toisiinsa kiinni. Anna kuivua. Vanha pala siis pysyy kiinni uudessa ja käytännössä mitään ei mene hukkaan.

Tiedän monen säästävät nämä palasaippuan jämät keittääksene niistä itse uuden saippuan, minusta se kuulostaa kovin vaikealta ja olen tällä mummon tavalla tässä kohdassa ennemmin toiminut. Tuntuu helpommalta.

Leikkaa purkit auki

Kosmetiikka, oli se sitten saippua, shamppoo, meikkivoide. Kaikki purkit leikkaan auki ja käytän loputkin sieltä. Näin olen itseasiassa toiminut jo vuosia. Pääosin siksi, että en halua heittää hyvää tuotetta roskiin. Meikkivoiteessa monesti etenkin on sitä kamaa vielä jäljellä vaikka ja kuinka. Pikku kikka, mutta varsin toimiva sellainen. Tämän jälkeen toki materiaali sellaiseen kierrätykseen mihin se kuuluu. Hämmästelin eräänä päivänä keskustelua netissä jossa mietittiin mitä lasiselle pumppupullolle pitäisi tehdä kun on lasia ja muovia... Niin, kiertää se pumppu irti siitä lasista ja lajitella erikseen. Hyvin itsestään selvän oloista ainakin itselleni.

Papereiden uudelleen käyttö

Meillä tehdään edelleen erinäisiä listoja käsin, kauppalappu tosin menee puhelimessa, mutta etenkin nyt kotikonttorissa olen huomannut kirjoittavani, kuten töissäkin, asioita paperille. Tämä voi kuulostaa pahalta, mutta ilman mitään ongelmaa käytän tähän hommaan lapsen piirrustuksien toista puolta. Meillä säästetään monet piirrustukset, osa lähetetään isovanhemmille, mutta kun taloudessa asuu tuollainen varsin tuottelias pieni maalaaja ja piirtäjä, niin ihan kaikkea en voi säästää. Välillä näistä on askarreltu pääsiäiskoristeita, osaa maalauksista säästän korttiaskarteluun (jota en todennäköisesti tee koskaan :D ) mutta osa seisoo työpöydälläni. Kirjoitan tarpeelliset paperin toiselle puolelle. Tulee ainakin käytettyä, etenkin kun muistiinpanoni ovat tältä osin todella aika kertakäyttökamaa. Sitäkautta sitten paperin kierrätykseen.

Muistan mummon säästäneen kirjekuoret kauppalistoiksi, kaikki mahdolliset paperit samoin. Paljon enemmän kirjoitettiin käsin. Itse säästän osan, en kaikkea. Edelleen sama tilan puute, mutta siihen samaan kassin jonne laitan pesytjä purkkeja pudotan monesti lähetyslistat paketeista. Niiden toiselle puolelle voi hyvin kirjoittaa.

Mainitsinkin tuolla alussa, että monet asiat käytettiin uudelleen. Samaan olen minäkin koettanut tässä hiljalleen päästä. En varmaankaan samassa mittakaavassa, mutta huolehtimalla siitä mitä on, kunnostamalla ja okrjaamalla omien taitojen rajoissa olen ainakin joltain osin onnistunut sitä jätteen määrää meilläkin vähentämään.

Millaisia keinoja teillä on? Menevätkö yllämainitut jo piheyden puolelle?

Leppoisaa sunnuntaita ihanat!

P.S. Valokuvat ovat viime syksyn Irlannin reissulta. Miksi sieltä? Koska jos jossain en säästä niin matkustamisessa. Ikävä Atlantin rannalle on kova, mutta vielä sinne pääsee.