Ovatko kaikki kevään juhlat nyt pilalla?

Kun sttessi on korkeimmillaan, tiedä että se ei voi mennä siitä kuin alaspäin.

Kukapa meistä ei tuntitisi tavalla tai toisella stressiä vallitsevassa tilanteessa. Minä ainakin tunnen ja viime viikolla se tuntui heittävän yli oikein urakalla. Tuntui että oman venymisen rajat tulivat vastaan, tuntui että kaikki ärsytti ja etten saanut mitään aikaan. Uni jäi lyhyeksi, pienikin liikunta aiheutti ensin kovan sykkeen ja sen jälkeen mikään liikunta ei tuntunut sykettä nostavan. Tässä kohdassa on sitten hyvä pysähtyä ja ottaa rauhallisesti. On hyvä todeta että nyt on se oikea aika pysähtyä paikoilleen ja suunnata se oma aika siihen että kiskoo stressiä mahdollisimman alas.

Suunnaksi otettiin siis ystävän kanssa Espoon rantaraitti, tällä kertaa Kivenlahden päästä. Rantaraitti on ihan valtavan kaunis alue kävellä, asia jonka toki moni muukin Espoolainen on huomannut. Tulee käveltyä varsin taajaan edes takas itsellä ja useammalla muullakin. Mikäs siinä sitten on kävellessä, merituuli tempoo pahimmillaan tukan pois ponnarilta, parhaimmillaan se hivelee leppoisasti hiuksia. Tahdinkin voi määrätä ihan itse. Vaatetuksesta voinee päätellä että tämän lenkin tarkoitus oli ennen kaikkea tuuletta apäätä ja käsitellä stressaavia asioita sen sijaan että olisimme kumpikaan varsinaisesti lenkkeilleet tai ottaneet kävelyä urheiluna.

Itselleni meri tekee sen minkä metsä tekee monelle muulle, rauhoittaa ja vie stressiä pois. Tähän viikkoon sitä sitten lähtikin ihan uudella asenteella kun sai ensin purkaa päätänsä. Oikeastaan uudenlaisen virkeyden huomasi jo suoraan tuon kävelyreissun jälkeen kun nappasin lapsen mukaan kauppaan ja sieltä me sitten kannoimme sima-aineet kotiin ja teimme siman pulputtamaan vapuksi. Siellä ne ovat nyt pulputtaneet kylmäkellarissa pulloissa jonne niitä sunnuntaina siirrettiin. Saa nähdä millaista siitä tuli, huomenna voi sitten juoda itsetehtyä simaa lasillisen.

Simaliitännäisesti siis myös vappu, huomenna on vappupäivä. Itselleni se on yleensä aina ollut juhla jolloin juhlistetaan ystävien kanssa kevättä. Itselleni vuoden tärkeimmät juhlat, pääsiäinen, vappu ja äitienpäivä menevät kaikki tänä vuonna korona jaloissa kotona vietetyiksi juhliksi. Normaalisti olisin pääsiäisenä mennyt ystävälle syömään hyvin sunnuntaina näkemään montaa ystävää, vappuna istunut piknikillä ja äitienpäivänä mennyt valmiiseen pöytään brunssille. Viime viikolla kaiken normaalin lisäksi stressasivat myös nämä juhlat kun surin että en voi tarjota lapselle samanlaisia juhlia kuin haluaisin viettää.

Oli siis tämä lenkki varsin paikallaan, järki voitti sen jälkeen jälleen. Koska minähän sitä perinnettä olen lapselle luomassa, ei alle kolmevuotias osaa vielä vaatia oikeastaan mitään. Ei häntä kiinnosta mistä se vappupallo tulee jos tulee ollenkaan. Tänä vuonna se tuli äidin kauppareisulta, ei päässyt itse valitsemaan, mutta osasi äiti sentään valita Ryhmä Hau ja Vainu pallon, sitä onkin viime perjantaista saakka kannettu heräämisen jälkeen olohuoneeseen ja mukana nukkumaan makuuhuoneeseen. ei lasta kiinnosta tekeekö äiti itse tippaleivät (ei tee) tai tehdäänkö munkkeja (ehkä). Siman tekokin on lähinnä sitä kuuluisaa Jotain Tekemistä, ilmankin tulisi toimeen varsin mainiosti vaikka sen tekeminen olikin yltiöpäisen hauskaa (onneksi on laatta lattia keittiössä...)

Pitäisi vanhempana aina muistaa että lapsi ei välitä siitä simasta ja munkista (vaikka molempien tekoon ilolla osallistuukin). Tärkeintä on se, että äiti ja isi ovat läsnä ja ovat hänen kanssaan. Tärkeintä vielä tämän ikäseille, vanhemmallekin lapselle, on se että vanhemmat ovat läsnä. Vaikka sitten tehtäisiin sitä samaa palapeliä uudelleen ja uudelleen ja maalattaisiin kymmenettä paperia taideteoksia. Kyllä ne munkitkin tehdään ja simaa juodaan kun sitä riemulla tehtiin. Serpentiiniäkin on, pääosin koska lapsi niin nätisti sitä kaupassa pyysi yhden paketin. Puhalletaan se yhdessä vielä tänään. Tärkeintä on silti että ollaan yhdessä ja vietetään sen näköistä vappua kun sitä meillä vietetään. Sama koski jo pääsiäistä ja sama tulee koskemaan äitienpäivääkin. Ennenkaikkea yhdessä.

Aina välillä pitää purkaa ja avautua. Pääsevät nämäkin asiat oikeisiin mittasuhteisiin. Välillä on tärkeää saada omaa aikaa. Tiedän että kovin monelle tämä ei ole mikään itsestäänselvyys että sellaista on. Itse olen siinä onnellisessa asemassa että on ihana mies joka pitää huolen siitä että äidille jää omaa aikaa. Pääsee marmattamaan asioita ulos ja niin siinä taas kävi että jaksaminen kasvoi kohisten, ainakin kunnes on taas aika uudelleen mennä rannalle nollaamaan stressiä.

Millaisia vappusuunnitelmia teillä on?
Miten sinä purat stressiä?

Ihanaa huhtikuun viimeistä ja vappuaattoa!

Postauksen kuvat: Teemu Salminen