Näemmä idea siitä, että saisin kirjoitettua lauantaina mitään on totaalisen pystyyn kuollut. Toisaalta en sitä tämän lauantain jälkeen ollenkaan ihmettele. Perjantai sujui pitkälle yöhön sen verran kosteissa merkeissä, että meillä oli Kotinörtin kanssa suuria vaikeuksia päästä sängystä ylös, saati sitten liikkua mihinkään lauantaina. Yllättäen valmiiksi ostetut pakastepitsat pelastivat päivän hyvinkin pitkälle kuten myös HBO:n laatusarjat.
Jossain vaiheessa oli kuitenkin turvaduttava myös ulos lähtöön ja Kotinörtille iskettyäni kameran, niin saimme hienoisen kuvaamisoperaation jälkeen asustakin kuvan ("Ai siis sä et halunnu sun päätä kuvaan").
Mekko on samaisesta länsirannikon takaisesti putiikista, josta torstaina ostamani mustakin, kesämekko joka ei nyt välttämättä ole se kaikkein imartelevin, mutta ainakin väristään huolimatta on viileä. Kengät sen sijaan raahasin Dublinista viikonloppuna ja laukku on heräteostos tammikuussa Aleksi 13:sta. En ihan tiedä, missä vaiheessa aloin ihastumaan ajatukseen punaisista asusteista, mutta noin vuosi sitten ostin ensimmäiset punaiset kenkäni varmaankin ikinä ja siitä saakka niitä on tullut tasaisin väliajoin kuolattua ja välistä hankittuakin. Minä, joka aina sanoin, että en punasta päälleni pue. Noh, ehkä se vielä koettaa siis sekin päivä kun rakastun ysärityylisiin kukkamekkoihin ja keltaiseen värinä (tai sitten ei...).
Tänään oli vuorossa Seurasaari, jonne saatuani jalkani kauniisti punottamaan eilen totesin joutuvani laittamaan housut jalkaan, ei mikään mieltä ylentävä havainto kun on valmiiksi kuuma, onneksi kaapista sitten löytyvät nämä vanhat luottohousut:
Ja kun sanon vanhat, tarkoitan vanhat. Nimittäin istuessani takaisin autoon kuului sisäreidestä iloinen kräks-ääni ja totesin housujen hajonneen toisesta sisäsaumasta. Toisaalta johan ne uskollisesti palvelivatkin sen neljä kesää ennen hajoamistaan. En ole muuten koskaan ollut mitenkään ihastunut valkoisiin housuihin, joskus olen saanut pääni, että niitä ei voi pitää jalassa kuin touko-elokuun välisenä aikana. Muutenkin olen hyvin tietoinen itsestäni aina koko valkoisessa ala-osassa. Silti jäin miettimään, että pitänee ostaa uudet, kyllä ne niin monta kertaa kesässä ovat pelastaneet vaatekriisiltä.
Seurasaaressa kun oltiin, niin tuli otettua valokuvia myös Suomen kesäisestä ympäristöstä noin muuten:
Henkilökohtaisesti merivesi on liian kylmää vielä, mutta se ei näyttänyt kaikille olevan ongelma vaan siellä ne pulikoivat.
Tällaisiakin oli, oikein suloisia. Ei sillä, että olisin mikään suuri eläinihminen, mutta ainakin niitä oli hauska kuvata. Aika monta kuvaa sai ottaa, että edes yksi onnistui.
Vielä piti suunnistaa äsken hakemaan jostain ruokaa (siis mikä helluntai, unohdin koko päivän, joten ulkoruokinnalla mentiin sitten tämä päivä). Koska selvästikin päivällä jalassa olleita housuja ei ilmeisistä syistä voinut enää laittaa jalkaan (tai mitä siitä jos puoli reittä tursuaa ulos :P) niin kokeiluun pääsi ajatelma huomisista työvaatteista:
Luulen tosin, että tästä pitänee vaihtaa eilisiin punasiin kenkiin ja laukkuun, tuon kokoisella laukulla kun en töissä pärjää ollenkaan, ei sinne mahtunut kun välttämättömät siihen, että selvisi lähimpään auki olevaan ruokapaikkaan.
Noh, nyt edessä vielä rauhallista sunnuntain viettoa todennäköisesti suihkussa lioten jos vaikka hetken aikaa ei olisi hiki. Tosin, ei pidä valittaa, itse olen näitä, jotka vihaavat kylmyyttä yli kaiken niin nautitaan tästä lämmöstä.
Hyvää sunnuntaita.
Jossain vaiheessa oli kuitenkin turvaduttava myös ulos lähtöön ja Kotinörtille iskettyäni kameran, niin saimme hienoisen kuvaamisoperaation jälkeen asustakin kuvan ("Ai siis sä et halunnu sun päätä kuvaan").
Mekko on samaisesta länsirannikon takaisesti putiikista, josta torstaina ostamani mustakin, kesämekko joka ei nyt välttämättä ole se kaikkein imartelevin, mutta ainakin väristään huolimatta on viileä. Kengät sen sijaan raahasin Dublinista viikonloppuna ja laukku on heräteostos tammikuussa Aleksi 13:sta. En ihan tiedä, missä vaiheessa aloin ihastumaan ajatukseen punaisista asusteista, mutta noin vuosi sitten ostin ensimmäiset punaiset kenkäni varmaankin ikinä ja siitä saakka niitä on tullut tasaisin väliajoin kuolattua ja välistä hankittuakin. Minä, joka aina sanoin, että en punasta päälleni pue. Noh, ehkä se vielä koettaa siis sekin päivä kun rakastun ysärityylisiin kukkamekkoihin ja keltaiseen värinä (tai sitten ei...).
Tänään oli vuorossa Seurasaari, jonne saatuani jalkani kauniisti punottamaan eilen totesin joutuvani laittamaan housut jalkaan, ei mikään mieltä ylentävä havainto kun on valmiiksi kuuma, onneksi kaapista sitten löytyvät nämä vanhat luottohousut:
Ja kun sanon vanhat, tarkoitan vanhat. Nimittäin istuessani takaisin autoon kuului sisäreidestä iloinen kräks-ääni ja totesin housujen hajonneen toisesta sisäsaumasta. Toisaalta johan ne uskollisesti palvelivatkin sen neljä kesää ennen hajoamistaan. En ole muuten koskaan ollut mitenkään ihastunut valkoisiin housuihin, joskus olen saanut pääni, että niitä ei voi pitää jalassa kuin touko-elokuun välisenä aikana. Muutenkin olen hyvin tietoinen itsestäni aina koko valkoisessa ala-osassa. Silti jäin miettimään, että pitänee ostaa uudet, kyllä ne niin monta kertaa kesässä ovat pelastaneet vaatekriisiltä.
Seurasaaressa kun oltiin, niin tuli otettua valokuvia myös Suomen kesäisestä ympäristöstä noin muuten:
Henkilökohtaisesti merivesi on liian kylmää vielä, mutta se ei näyttänyt kaikille olevan ongelma vaan siellä ne pulikoivat.
Tällaisiakin oli, oikein suloisia. Ei sillä, että olisin mikään suuri eläinihminen, mutta ainakin niitä oli hauska kuvata. Aika monta kuvaa sai ottaa, että edes yksi onnistui.
Vielä piti suunnistaa äsken hakemaan jostain ruokaa (siis mikä helluntai, unohdin koko päivän, joten ulkoruokinnalla mentiin sitten tämä päivä). Koska selvästikin päivällä jalassa olleita housuja ei ilmeisistä syistä voinut enää laittaa jalkaan (tai mitä siitä jos puoli reittä tursuaa ulos :P) niin kokeiluun pääsi ajatelma huomisista työvaatteista:
Luulen tosin, että tästä pitänee vaihtaa eilisiin punasiin kenkiin ja laukkuun, tuon kokoisella laukulla kun en töissä pärjää ollenkaan, ei sinne mahtunut kun välttämättömät siihen, että selvisi lähimpään auki olevaan ruokapaikkaan.
Noh, nyt edessä vielä rauhallista sunnuntain viettoa todennäköisesti suihkussa lioten jos vaikka hetken aikaa ei olisi hiki. Tosin, ei pidä valittaa, itse olen näitä, jotka vihaavat kylmyyttä yli kaiken niin nautitaan tästä lämmöstä.
Hyvää sunnuntaita.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitoksia kommentistasi, piristävät aina päivääni!