Salaisuus onnellisuudelle on se, että hyväksyt sen, missä olet elämässäsi nyt ja teet parhaasi sen kanssa mitä sinulla on juuri nyt.
Kesä ja terveellinen elämäntapa vai kesä ja skumppa? Omalla kohdallani jälkimmäinen ja pakko myöntää että arkeen paluu oli myös kropalle arkeen paluu. Kesä oli hyvä ja kesällä tuli tehtyä paljon asioita joista jäi paljon muistoja. Samalla se kuitenkin tarkoitti vääjäämättä turpoamista. Keho keräsi nestettä ja niitä höttöhiilareitakin tuli syötyä oikein urakalla. Myönnän tovin jos toisenkin rypeneeni itsesäälissä kun vaakalukemaa maanantaina aamulla katsoin mutta lopulta totuus oli se, että ihan itse sen lukeman sinne saakka sain. Pääosin, onneksi, siellä oli vain nestettä joka on helpompi saada pois kuin se varsinainen paino. Jota sitäkin tullut se kilo tai kaksi.
Vaan päätin samalla, ja juuri tämän postauksen kuvia katsoessani, että ihan turha sitä on tässä alkaa sen suuremmin miettimään. Fakta on se, että kesällä treenaaminen oli vähäisempää ja enemmän kävelyyn painottuvaa. Syöminen oli mitä sattui. Vaihtaisinko niitä kuumia kesäpäiviä mattolaiturilla pois? En. Vaihtasinko jalkapallon kisakatsomoita nachoineen pois? En. Vaihtaisinko aurinkonousun katselua ystävien kanssa skumppalasit kädessä pois? En.
Jos totta puhutaan, niin olisin voinut, todellakin olisin voinut elää tiukemmalla kuurilla ja samalla kieltäytyä monesta ja silti olla ystävien kanssa. Kohtuudessa pysyin hyvin usein, kun sanon skumppalasi kädessä niin tarkoitan lasillista, en koko pulloa. Kun sanon syömistä mattolaiturilla, en tarkoita pelkkää höttöä vaan mm rapuja. Silti nesteet pamahtivat kehoon ja laiskottelulla on hintansa.
Se hinta on ollut se, että olen tämän viikon ollut todella hankala. Oikeasti. Kun palaa takaisin vähähiilarisempaan, lähtee salille (vaikka ei huvita) ja lähtee kävelylle (vaikka ei huvita) niin kyllä siinä on ollut yhden jos toisenkin hermot koetuksella. Eniten ne omat. Keho huutaa sokerin ja vehnän perään ja jatkuvasti on nälkä vaikka kaloreita ja ruoka-arvoja katsomalla ruoka riittää varsin hyvin. On jopa määrällisesti enemmän kuin keväällä. Mutta kun ei ole sokeria niin johan temppuillaan. Pelastuksena ovat olleet Läkerolin salmiakkipastillit ja Jenkin hopeatoffee purkka. Vahvat maut työntävät sitä nälän tunnetta pois. En minä nälkää näe, sen verran voin sanoa että kalorisaanti on 1600-1700kcal päivässä eli missään nimessä kyse ei ole mistää nälkäkuurista.
Syksy ei menojensa puolesta ole mitenkään helpompi. Suinkaan en ole kotosalla viikonloppuja vaan jokainen niistä menossa. vaan päätös on selvä, herkkuja ei syödä eikä juoda. Se ei tarkoita, että olisin jättänyt syömättä eilisissä Venetsialaisissa ruuan, tietenkin söin ja vielä punnitsemattakin kaiken päälle, mutta ennen sitä tehty lenkki ja puutyöt kyllä söivätkin kaloreita. Toisaalta olen edelleen sitä mieltä, että ei se perus kotiruoka ole se, joka minua on lihottanut vaan se vuosia kestänyt väärin syöminen ja napostelu. No aamupalan syön edelleen töissä (kun lähtö on 07:30 kotoa niin en vaan saa muuta kuin vettä kurkusta alas). Sentään kuitenkin syön sen, johan tässä mentiin se 15 vuotta syömättä aamupalaa oikeastaan ollenkaan. Jo viikossa keho taas tottui siihen, että hei on aamulla nälkä.
Samoin kunnon lounas ja välipala. Välipala onkin sitten asia, jonka kanssa olen tapellut jo keväällä ja tappelen edelleen. Aamupalalla menee rasvaton maustamaton jugurtti (ajoittain myös skyr) ja siihen lisänä mustikkaa ja/tai vadelmaa sekä para- ja cashew pähkinää ja pellavansiemen rouhetta. Joka ikinen aamu tämä sama. Lounaalle salaattia (tomaattia, pinaattia, retiisiä, paprikaa, kurkkua, salaattia, sipulia... jotain näistä sekoitettuna) ja jotain proteiinia. Yleensä kanaa tai jauhelihaa, pääosin aina raejuustoa mukaan myös, vähintään kerran viikossa kalaa. Päivällinenkin on samaa kaavaa noudattava, vähän proteiinipastaa (raakapainona ehkä 30-35g) ja salaattia, raejuustoa ja vielä sitten jotain proteiinia. Joskus se pasta jää pois. Iltapalana usein kahden munan munakas, pääosin permesan/pecorino raasteella jamausteilla. Minulle tämä sopii, monelle muulle illan ruokajuomana oleva maito tuottaisi ongelmia mutta oma kehoni sen kestää ja sitä mielelläni juon. Sanoivat ne eri tutkimukset nyt mitä tahansa maidosta.
Toki itselläni taustalla on, kuten olen aikaisekkinkin sanonut, laaja verenkuva ennen elämäntavan muutosta ja säännöllinen tarkkailu. Olen lähtökohtaisesti sitä mieltä, että hyvin harvalle sopii identtinen ruokavalio kuin jollekin muulle jonka takia olen halunnut omani varmistaa lääkärillä. Aina se, että tuntuu hyvältä ei tarkoita, että arvot olisivat parantuneet. Minulla ovat ja siksi tiedän syöväni omalle keholleni oikein. Tai ei kai sitä kukaan koskaan täysin tiedä, mutta lääkärin mukaan syön, joten noudatan tätä.
Mutta se välipala, se tässä oli asiana. Se on ollut jotenkin kaikkein vaikein. Olen kokeillut hedelmää ja rahkaa. Olen testannut olemista ilman välipalaa ja kokeillut leivästä lähtien kaikkea. Joko se on liian raskasta tai liian vähän. Kunnes vahingon kautta opin eräänä kiireisenä toukokuun päivänä, että se oikea on itseasiassa proteiini jauhe veteen sekoitettuna. Kuulostaa oudolta eikö? Mutta se on itselleni se, jossa on sopiva määrä sitä energiaa jota kehoni siinä vaiheessa kaipaa. Kun juoksi palaverista toiseen ja kaivoi salikassista sinne otetut proteiinit niin sen jälkeen sujui treenikin ja nälkä pysyi hyvin päivälliseen saakka poissa. Siis ilta kuuteen joka on se meidän perus päivällisaika (ensin sali, sitten ruoka vasta). En sano, että tämä sopisi kaikille, mutta minulle kyllä, kaikkein parhaiten.
Vaan nyt on sitten aika tarttua niskasta itseä sen verran kiinni, että palaa normaaliin. Lopulta aika hyvin elokuun alkuun saakka mentiin siihen nähden että välillä oli kurinpalautuspäiviä. Mutta elokuussa ja lomalla sitten kaikki repesi. Mutta hei, nyt ollaan takaisin arjessa ja projekti jatkuu. Tätä se elämäkin on, joskus jotain muuta ja sitten paluuta takaisin siihen arkeen. Sen myöntäminen itselleen oli se varmasti kaikkein vaikein kohta. Todeta, että se kaiken maailman superdiettien laihtuminen ei ole se, mihin haluan vaan tässä menee aikaa, mutta toivottavasti se tulos sitten pysyykin. Lopulta muutama kilo (siis rasvaa, ei niitä nesteitä) kesällä lisää tarkoittaa, että aika hyvin sain kuitenkin syötyä ja jotain edes liikuttua. Enemmänkin siis jo tapa joka on se positiivinen asia.
Miten teillä syksy on alkanut? Joko on palattu takaisin arkeen?
Aurinkoista sunnuntaita!
