21.6.2018

Suosikki jakku


Onko täydellisesti istuvaa jakkua olemassa?

Musta jakku on vaate, joka tuntuu olevan kaapissani vuodesta toiseen jossain muodossa. Olen uusinut mustaa jakkua kaappiini useammin kuin kerran tai kahdesti ja kun Se Hyvin Istuva jakku löytyy niin sitä tulee pidettyä sitten niin kauan, että siitä aika jättää ja on lähdettävä etsimään seuraavaa. Yleensä se menee niin, etä onnistun hankaamaan kyynerpäät pöytää töissä. Ei pitäisi, mutta vaikka kuinka varon niin se tuntuu tapahtuvan jakku toisensa jälkeen. Vuodet ovat myös opettaneet, että tämä tuntuu olevan jostain syystä vaate joka tuntuu olevan todella vaikea löytää. Joko se ei istu hartioista tai se ei istu lantiolta, sitten se ei istu edestä ja taaksekin jää kupru. Jakku tuntuu olevan kyllä niin maan vaikea vaate tehdä, että mieli tekisi ostaa se yksi malli joka värissä siinä vaiheessa kun se tulee vastaan. Etenkin kun, päin vastoin kun farkuissa, tuntuu että samaa mallia ei ole enää saatavilla siinä vaiheessa kun edellinen on kulunut loppuun.

Tai sitten en ole osannut katsoa oikeasta paikasta. Sekin on vallan mahdollista, pääosin lähde ostamaan sitä siinä kohdassa kun uusi on aivan pakko ostaa. En aikaisemmin. Fiksu varmaankin katsoisi pitkin vuotta mustaa jakkua, eikä esim tälleen kesällä. Vaan kun tajusin että tästä alkaa olemaan kyynerpäät tässäkin mallissa taas siinä kunnossa niin hiljaa huokaisten tein sen minkä teen aina: Siirsin jakun kaappiin. Otan sen sieltä sitten taas syksyllä ja totean että niin tämän kanssa olikin tämä ongelma ja lähden etsimään uutta. Vaan jos tänä vuonna olisi vähän fiksumpi. Kun heinäkuun helteillä (toivottavasti helteillä) ei tätä jakkua käytä niin voisi kuitenkin katsella siinä samalla uutta. Näinköhän tämä laho pää muistaa enää mitään loman aikana? No ehkä tämän verran.

Mistä te ostatte mustan jakkunne? Kuuluvatko ne kaappinne varusteluun ollenkaan?

Aurinkoa torstaihin ja ihanaa tulevaa Juhannusta!

Jakku/Blazer: Next // Pusero/Blouse: Junarose // 
Huivi/Scarf: Balmuir // Farkut/Jeans: GAP // 
Kengät/Shoes: Tommy Hilfiger // Laukku/Bag: Longchamp


Seuraa blogia somessa: Instagram // Facebook // Twitter // Pinterest
Lue blogia: Indiedays //  Bloglovin' // Blogi

19.6.2018

Fanityttö vapaalla


On tärkeämpää olla oma itsensä kuin olla jotain mitä muut odottavat sinun olevan.

Lauantaina pohdittiin tätä faniutumisen muotoa töissä (Fanityttö töissä postaus), tänään voikin sitten todeta, että vapaalla se tyyli on alkanut aika ajoin olemaan enemmän ja enemmän tätä farkkuja, lenkkareita, printtipaitaa ja hupparia. Sinällään tämä juuri näistä vaatteista muodostunut kokonaisuus ei pääse missään vaiheessa valitettavasti ylle kyllä - lenkkarit kun näkivät jo viimeisen päivänsä. Facebookin seuraajat jo tietävätkin, että uudet kengät tulivat alennusmyyntien mukana ja nämä lensivät pois. Lenkkareiden mesh verkko antoi periksi, sääli sinällään näillä oli hyvä kävellä vielä. Tietysti jos menee metsään niin siinä on se vaara että käy näin. Näillä mentiin ja vaara tapahtui. Uudet ovatkin sitten kokonaan nahkaiset ja selvästi enemmän kaupunkitossut eivätkä lenkkarit.

Toinen joka menee eteenpäin on kuvien huppari. Olen pitänyt varmaan neljä ellen jopa viisi vuotta kohtalaisen aktiivisesti tätä hupparitakkia mutta on vihdoin aika luopua. Pääosin siksi että vaate alkaa purkautumaan. Tässä kun on ne äärettömän muodikkaat (no oli ainakin muotia...) valmiiksi rispaantuneet reunat niin niinhän se menee että ei kestä. Eikä muutenkaan ns fast fashion kestä yhtä kauan kuin parempi laatuinen. Vaikka toisaalta on Hennesin paitoja kaapissa jotka ovat tuplaten yhtä vanhoja ja edelleen kestävät. Tämä ei kestänyt. Ei hätää! Uusi on tulossa jo... Tietenkin. Alennusmyynneissä tuli hamstrattua vähän yhtä jos toista. Parit uudet farkut saapuivat eilen, ne tosin eivät ole kovin kuvaukselliset. Samaa GAP:ia kun tähänkin saakka. Sinisenä.

Mutta tätä fanikamaa, sen kanssa pakko myöntää lähti lapasesta. Nörtti mikä nörtti... Erehdyin Etsyyn ja lopputulos olikin sitten korviset JA kaksi kaulakorua. Alan kuulostamaan Vaatehuoneen mainokselta kun sanon: Eikä siinä vielä kaikki. Tulossa myös t-paita jonka perään olen huokaillut yli kuukauden ja huppari. Tosin huppari on näissä kuvissa olevan tilalle tilattu, että sinällään lähtee sieltä kaapista tavaraa.

Jos tarkkoja ollaan sieltä on lähtenyt reilu Ikean isompi kassillinen vaatteita pois. Kun alkaa palautumaan normaaliksi tämä kroppa niin alkaa toteamaan että osa vaatteista on ihan kammottavassa kunnossa. Tosin ne olivat siinä kunnossa jo ennen kuin tulin raskaaksi. Olen vienyt urakalla kierrätykseen tavaraa ja vaikka kaapissa on vielä paljon, niin siellä on huomattavasti vähemmän kun siellä oli. Käytännössä koetan kuitenkin vähän rajoittaa ostoksiani ettei ihan repeäsi käsistä tämä homma.

Eikä edes sen takia että tuleehan se nyt kalliiksi uusia juttuja. Mutta myös kestävää kulutusta ajatellen. Muutenkin olen huomannut miettiväni paljon enemmän nykyisin ostoksiani, säästäväni enemmän sekä rahaa että myös luontoa. Olen, jos niin voi sanoa, innostunut olemaan talouedllisempi ja ekologisempi. Voisin tehdä ekologiseta puolesta postausta jossain vaiheessa, lähinnä niistä omista valinnoistani sen suhteen ja miltä ne pienen ihmisen valinnat ovat tuntuneet. Talouden pidän poissa blogista. Toki aina voi sen verran (itsestäänselvyyksiä) mainita, että selvää rahaa jää käteen kilpailuttamalla ja vertailemalla palveluntarjoajia.

Vaan miten teillä on muuten mennyt alejen kanssa?
Aurinkoa viikkoon!

Pusero/Blouse: Primark // Huppari/Hoodie: H&M // Farkut/Jeans: GAP //
Lenkkarit/Trainers: Nike // Laukku/Bag: Longchamp


Postauksen kuvat: Teemu Salminen

Seuraa blogia somessa: Instagram // Facebook // Twitter // Pinterest
Lue blogia: Indiedays //  Bloglovin' // Blogi

15.6.2018

Fanityttö töissä


It is dangerous business, Frodo, going out your door. You step onto the road, and if you don't keep you feet there's no knowing where you might be swept off to
- J.R.R. Tolkien - 

Otetaanpa nyt esille kerrankin tämäkin puoli minusta: Fanityttö. Olen lukenut Tolkienini teininä ensimmäisen kerran ja edelleen jokaisen vuoden ensimmäisenä päivänä aloitan ne uudelleen. Se on se polku, jolle astuin enkä pitänyt varaani. Olin koukussa. Parikymppisyyden alkua tahditti puolestaan Harry Potter, uusista Fantastic Beasteista olen aivan yhtä innoissani kun silloin joskus kun jonotin Order of the Phoenixia yönyli Juhannuksena Helsingin keskustassa. Sen lisäksi on luettu Narniat ja Robin Hobbit ja Dragon Lancet ja Eddigssit. Katsottu ne Sormusten Herrat ja Hobitit, Potterit, Tähtien Sodat ja Narniat. Seurattu Star Trekkiä ja tuijotettu Babylon 5:sta ja onpa hyllyssä vielä kaikki Disneyklassikotkin viimevuosituhannen puolelta. Tämän lisäksi harrastuksiin kuuluu larppaus ja pöytäroolipelaaminen ja tulee sitä Ropeconia järjestettyä (ja rakastan sen tapahtuman tekoa).

Vaan totta on sekin, että fanikama on todella usein isoprinttistä paitaa. Se, että kotona on seinällä Keskimaan kartta, tyylitelty vesivärimaalaus Sormuksen saattueesta ja Kelmien kartta. Lisättynä vielä "ihan vaan muutamalla" muullakin jutulla on sinällään tuttua. Vapaalla milloin on hupparissa larpin logo, milloin lajitteluhattu t-paidassa. Isot printit toimivat omaan tyyliini vapaalla todella hyvin ja käytän niitä mielelläni.

Vaan mitä sitten kun tätä haluaisi tuoda töihinkin? Kun se ei kuitenkaan ole sitä tyyliä jolla haluan töihin pukeutua.

Siinä vaiheessa käännyn korujen puoleen.

Liki jokainen päivä kaulassa on joku kuvien koruista, ja jos ei niitä niin korvikset valikoituvat fanipuolen mukaan. Käytän neljää sormusta, joista yksi on The One Ring, hopeisena tosin. Kulkee mukana joka ikinen päivä kun vaan sormukset käsiin laitan.


Se on hillitympää fanitusta, vähemmän sellaista "in your face" versiota. Silti se on myös samalla sitä itseni ilmaisua. Jäin tässä miettimään sitä, miten paljon nuo kaikki vaikuttavat minuun ja miten paljon annan vapaa-ajastani näille harrastuksille. Koruja olen kerännyt hiljalleen, joko Ropeconin myyntialuueelta, Turun keskiaikamarkkinoilta tai tilannut Etsystä. Vuosittain ostan uusia vähintään 'Conista, keskiaikaisilta tällä kertaa varmasti tarttuu taas mukaan jotain. Etsyn puoleen tunnun sinnekin kääntyvän säännöllisesti. Enemmän toki tulee selattua kuin varsinaisesti tilattua, mutta aina joskus.

Toinen missä tämä fanius ilmenee on töiden kahvimuki. Edellinen alkoi olemaan niin huonossa kunnossa että tilasin uuden. Edellisessä lukee "Turn to page 394" ja uudessa tulee lukemaan "Until the very end". Kotona olevassa mukissa puolestaan on teksti "And my coffee".

Vielä kun jostain löytäisi huiveja, joilla voisi samaa tuoda asuihin. Ne vaan hyvin usein tuppaavat olemaan todella räikeitä. Vähän liiankin.

Miksi nämä sitten ovat koruja joita haluan kantaa mukana ja miksi se on niin tärkeää? Näen tämän kaiken hyvin vahvana itsensä ilmaisuna. Olen kasvanut näiden keskellä, edelleen koen olevani etenkin Tolkienin ja Potterin kohdalla fani. Haaveilen (kohtalaisen hintavista) sohvan koristetyynyistä jotka bongasin Etsystä, Gondorin valkoinen puu koristeisista. Samoin yhdestä jossa on Kelmien kartta. Itseilmaisua ja hyvää mieltä. On myös todettava kyllä, että etenkin tuo "Always" kaulakoru saa joka ikinen kerta huomion kun sen kaulaani laitan. Meitä on yllättävän monta, myös meissä niin sanotusti aikuisissa jotka haluavat ilmaista itselleen tärkeää fanituksen aihetta vaan tekevät sen työsopivasti vähän hillitymmin.

Miten te, onko joku vähän hillitympi tapa ilmaista faniutta arjessa? Onko ylipäätään olemassa samalla tavalla faniuden aihetta.

Rentoa viikonloppua!


Seuraa blogia somessa: Instagram // Facebook // Twitter // Pinterest
Lue blogia: Indiedays //  Bloglovin' // Blogi