23.5.2017

Äitiys"muoti"


Jokaisella on oikeus pukeutua kauniisti.

Sohaisen nyt aika varmasti muurahaispesää kun sanon että tähän mennessä Suomalaisissa kaupoissa näkemäni äitiysvaatteiden malli ja kuosit ovat pääosin kammottavaa katsottavaa omaan makuuni. Vaan antakaas kun perustelen: Olen hyvin pitkään pitänyt klassisista vaatteista. Nautin pukeutumisessani yksinkertaisesti ja kauniisti leikatuista vaatteista jotka istuvat sieltä mistä pitääkin. Olen löytänyt useampi vuosi takaperin itselleni sopivat farkut, ne jotka istuvat ja tiedän miltä hyvän näköiset farkut voivat näyttää. Pidän paljon mustaa, valkoista ja sinistä unohtamatta ajoittaista punaista väripilkkua. Ostan usein laatua ja pidän samaa vaatetta vuosia.

Sitten on ne näkemäni raskausvaatteet. On hyvin paljon värikkäitä kuoseja joita kestän itseni päällä todella huonosti, en koe oloani kotoisaksi kukkamekossa vaikka se olisi miten hillitty tahansa. Käytän hyvin vähän keinokuituisia vaatteita, en ollenkaan jos sen voin vaan välttää ja usein äitiysvaatteet ovat ihan ymmärrettävästi ko materiaaleja, pitäähän niiden venyä kasvavan vatsan mukana. Leikkaushan on hyvin usein mahdollisimman säkki eikä minusta taas pyöristyvää mahaa ole tarve verhota säkkiin, en ole lihava, olen raskaana vaikka ylimääräisiä kiloja on toki kertynyt niitäkin.

Sitten ovat ne kauniit, hyvin leikatut vaatteet joissa on hintakin sitten samaa luokkaa. Hinta joka saa lähinnä kauhistumaan ottaen huomioon miten vähän aikaa sitä vaatetta oikeasti käyttää. Maksaisin kyllä sen hinnan paidasta jos sille olisi käyttöä puolta vuotta pidempään.


Olen siis suomalaisten kauppojen kanssa täysin pattitilanteessa. En suostu pukemaan päälleni säkkiä ja vielä vähemmän yltiövärikkäitä kuoseja. Farkuissa selviän, kiitos BrittiAmazonista tilatun BellyBeltin, toivoakseni todella pitkälle. Kesälle löysin onneksi kaapista muutaman hameen joita voi myös pitää, yhden mekon tilasin Briteistä. Kaprit haluaisin vielä mutta jäänee haaveeksi. Paidat olen tilannut kaikki Briteistä ja Saksasta. Omissa vaatteissa on jonkun verran käyttökelpoisia mutta ei kauaa. Maaliskuussa ostin muutaman leikkaukseltaan hyvän puseron Primarkista. Eivät tyyliäni oikeasti mutta olen pitänyt tällä hetkellä kiitettävän usein. Pidin joskus moisia a-mallisia sifonkiunelmia enemmänkin joten ei kovin kaukana siitä mistä pidän.

Vaan alkaa olemaan vastassa se kun vanhat paidat eivät mahdu enää. Mistä siis inhimillisen hintaisia ja kauniita äitiysvaatteita? Mikä on paras kikka kolmonen jolla te selvisitte raskautenne pukeutumisesta?

Kaikki kuvan vaatteet on ostettu ennen raskautta.
Housut: GAP // Muut: Tommy Hilfiger

16.5.2017

Kevät ja rakkaus raitoihin


Miksi mekko? Koska olen kyllästynyt housuihin.

Tai ainakin olin viikonloppuna. Tämä aurinkoisessa kelissä otettu kuva on otettu mekosta jonka ostin tammikuussa saman tien kun näin sen. Olen kauan haaveillut raitamekosta joka oikeasti ja aidosti sopisi ylleni kunnolla. Haluan siihen siis leikkauksen enkä vain semmoista perus tuubia. Tiedätte kyllä millaisista mekoista puhun.  Kuvassa ei sitä näe, mutta haluan myös, että mekossa on hihat, tässä on sellaiset. Eivät kovin pitkät mutta varsin sopivat kesään.

Näin mekon jo tammikuun puolen välin tienoilla Stoccalla enkä oikeastaan ajatellut vaan ostin mekon. Viikkoa myöhemmin tein raskaustestin ja totesin, että saattaa olla että mekko ei vielä tänä kesänä pääse käyttöön. No onhan siinä venymisen varaa, mutta malli ei kyllä rehellisesti ole kasvavalle vatsalle mikään paras mahdollinen. Sehän on leikattu häivyttämään vatsaa, ei suinkaan antamaan sille tilaa. Parin vuoden etsinnän jälkeen ei mekon osto kuitenkaan harmita, eiköhän se 2018 tule sitäkin ahkerammin sitten käyttöön. Sen verran hyvin itseni jo tunnen että tiedän käyttäväni raitavaatteita kuitenkin joka ikinen kevät ja kesä. Rennommalla yhdistelmällä viikonlopun kunniaksi. Tämä sopii kyllä hyvin myös lyhyen jakun ja boleron kanssa töihin jolloin jalkaan voi vetää baltsut tai sitten korot.

Mikä on teidän kevään luottovaatteenne?
Aurinkoista alkuviikkoa!

Takki: MarksSpencer // Mekko ja tossut: Tommy Hifiger 

14.5.2017

Äitienpäivä


Äiti ymmärtää lasta ennen kuin tämä itsekään tietää mitä tarvitsee.

Tänään on äitienpäivä, päivä joka tänä vuonna on hyvin erilainen itselleni. Tämä on, toivottavasti, viimeinen kerta kun olen itse "vain" lapsi. Kun ostin äidilleni kortin jossa luki "Hyvää äitienpäivää äidille" sen sijaan, että siinä lukisi "Hyvää äitienpäivää äidille ja mummille". Viimeinen äitienpäivä kun aamiainen ei tule sänkyyn kannettuna ja kun en vain teeskentele nukkuvaa samalla kun pelkään keittiön hajoavan sen sileän tien.

Minulle äiti on ollut aina valtavan tärkeä ihminen. Tottakai me tappelimme kun olin teini, kun on kaksi naista jotka menevät ylös alas temperamentilla niin ei siinä räjähdykseltä säästy. Siitäkin huolimata tiesin aina, että äitiin voi luottaa. Äidin kanssa käytiin lenkillä kun olin lapsi, minä poljin pyörällä ja äiti juoksi. Jätin pyörän käännöspaikan mäen päälle ja juoksin vastaan ja juoksin mukana loppumatkan käännökseen kunnes taas poljin kotiin vieressä.

Äidin kanssa käytiin ja käydään edelleen teatterissa, kulttuuria katsomassa. Muistan ne lukuisat reissut ihan lapsuudesta viimeisimpään saakka ja seuraava onkin onneksi jo kesäkuussa edessä. Äidin sylissä istuttiin lapsena kun tahkottiin lukihäiriön läpi ja koitettiin opetella lukemaan. Sen jälkeen luettua tulikin ahkerasti ja tutuksi tuli lause "Ihan sama mitä lukee, kunhan lukee". Useampi kirja tuli kirjakerhojen kautta äidiltä vinguttua ja hyvin usein saatuakin.


Äiti antoi oman rakkautensa reissaamiseen eteenpäin ja matkailu antaa valtavasti elämyksiä edelleen. Kerta toisensa jälkeen se antaa uudelleen ja uudelleen mahdollisuuden nähdä kaikkea uutta ja kokea. Äiti kun on aina panostanut kokemukseen enemmän kun vaikka isoon omakotitaloon ja siitäkin olen kiitollinen, kokemukset tuovat muistoja valtavan paljon mukanaan.

Äiti on myös se, joka on kantanut niiden kaikkein pahimpien läpi. Äiti oli se, jolle saattoi itkeä kaikki maailman huolet. Ja jolle edelleen saatan soittaa oli ongelma isompi tai pienempi. Pienemmät ongelmat lienevät tasolla "Mitä multaa mun pitää ostaa mun limoviikunoille" kun joskus heinäkuussa mieleen tulee mullat vaihtaa. Tai kuten viimeisimpänä, koska minä en osaa ommella: "Voitko äiti paikata mun farkut ettei tartte näin raskaana ostaa uusia kun nämä menee nämä vanhat isot vielä". Mitäkö äiti vastasi? "Voin paikata". Pienemmät ja isommat asiat, kaikki niin tärkeitä.

Äiti on antanut myös minulle sen tärkeimmän, tajuamisen siitä, että minä voin olla äiti joka matkustaa, käy teatterissa ja tekee kohtalaisen urankin vielä töissä. Koska sitä äiti ennen kaikkea tällä hetkellä on: Esikuva tyttärelleen siitä, millainen äiti itse toivoisin omalle lapselleni olevani. Esikuva joka varmaan tulee syksyllä saamaan useammankin soiton kun paniikissa koitan äitiyttä opetella itse.

Kiitos Äiti, hyvää äitienpäivää vielä näin oikeanakin äitienpäivänä sinne mökille hesarin äärelle!

Hyvää äitienpäivää!