21.11.2016

Lyhyt hetki irti arjesta


Kyse ei ole siitä "onko aikaa" vaan siitä tekeekö aikaa.

Edellisessä postauksessa puhuttiin jo hitusen priorisoinnista ja jatketaan siitä tässä postauksessa. Mistä ihmeestä sitä aikaa oikein saa kaivettua, miten ihmeessä aika riittää kaikkeen? Eihän se riitä, se on ihan totta. En voi mitenkään sanoa, että olisi enemmän aikaa käytössä kuin kenelläkään muullakaan. 24 tuntia on täälläkin vuorokaudessa käytettävissä ja kun siitä laskee pois nukkumisen niin hereilläoloaikakin on aika sama kuin muillakin (pyrin nukkumaan sen 7-8h joka yö). Töissä tulee vietettyä aikaa tietty aika, enemmän hyvin monena viikkona kun se 37,5 tuntia joka ei sekään välttämättä ole hyvä asia. Silloin sitä koittaa ottaa ilon irti näistä hetkistä jotka ovat olleet kohtalaisen harvinaisia: Lounas ystävän kanssa keskellä työpäivää. Kun tarkoituksella sanoo työkavereille, että on lounaalla ja lätkäisee puhelimen äänettömällä. Kyllähän sitä mailissa odottaa sitten ongelma jos toinenkin, mutta se 45 minuuttia totaalista vapaa-aikaa on aika luksusta. Enemmänkin lienee tosin tulossa työpaikan muuttaessa Helsingin keskustaan viikon sisällä. Vaan sitä ennen hyvä muistutus, että näinkin ehtii nopeimmat kuulumiset vaihtaa. Ja saada myös pitkästä aikaa asukuvat blogiinkin, vaikka mallin olo ei ollut kovin hehkeä.

Vaan mistä ihmeestä se aika sitten kiskotaan? Töihin ja salilla käyntii? Kyllähän se niin menee, että se on sosiaalinen elämä joka siinä jää vähemmälle. TV:n katsomisen voi unohtaa kokonaan, ainakin omalla kohdalla se on jäänyt niin arkena kuin viikonloppunakin. Samoin uutisten puolelta luen enää ns. uutiset. Jos joku kertoo jostain julkkiksesta, niin olen aivan pihalla mistä puhutaan. Itselleni turhaa informaatiota joka jää lukematta, vaikka muutoin selaankin Ylen ja BBC:n pääuutiset ja omalistan mukaiset uutiset joka päivä lisättynä jokusella talous ja IT puolen juttulla. Sen lisäksi karsimisen kohteeksi on jäänyt kodin hoitaminen ja ruuan laitto. Siivous tehdään mahdollisimman tehokkaasti kerran viikossa samalla kun pesukone rullaa kaikki vaatteet kerralla puhtaiksi. Ruokaa taas laitetaan kerralla viikon tarpeiden verran, eihän se kovin vaihtelevaa ruokaa ole syödä samaa kolmea iltaa putkeen, mutta ainakin on ruokaa. Viikonloppuna siis valmistellaan viikko kerralla.

Yksi karsinnan kohde on ollut shoppaus. Ennen vietin tunti tolkulla netissä ja vielä siihen kauppoja kiererllessä. Edelleen sunnuntai aamuisin vilkaisen verkkokauppoja, mutta vähemmän aikaa ja vielä harvemmin mitään saan lopulta tilattua. Kyllähän noilla sinisillä farkuilla, mustilla jakuilla ja valkoisilla puseroilla noita työpäivä menee vielä uudelleen ja uudelleen. Pitkästä aikaa kävin hetken pyörimässä ostoskeskuksessa pari viikkoa sitten ja kyllä olo oli kuin puulla päähän lyöty siellä vaatekauppoja kiertäessä. Ehkä Barcelonassa sitten lisää vaatteita.

Ja sitten sitä karsii niistä tärkeistä ja rakkaista, bloggaaminen on jäänyt todella vähälle vaikka tämä vetääkin monesti puoleensa. Ei kuitenkaan aivan yhtä paljon kuin salille meno tai muutama muu projekti. Kun ne voittavat niin tästä sitten karsii vähemmälle. Kun koneella ei ole aikaa enää istua joka päivä. En tiedä onko se huono asia, että istuu koneella vähemmän aikaa?

Mistä te karsitte? Mikä on teille sitä omaa aikaa ja pieniä taukoja arjesta?

Upeaa maanantaita ja uutta viikkoa!

Neuletakki: VILA // Pusero: Tommy Hilfiger // Huivi: Mulberry // Farkut: GAP // Laukku: Longchamp

Molemmat Kuvat: Teemu Salminen

18.11.2016

Salil eka, salil vika


Ainut huono treeni on treeni, jota et tehnyt.

Sain kyselyä, millaista treeniä oikeasti teen ja miten aika riittää treenaamiseen. Sanottakoon alkuun, että en ole millään tavalla liikunnan ja liikkumisen ammattilainen, joten kerronkin omasta näkökulmastani liikunnasta joka minulle sopii,. Oma lajini on ehdottomasti salilla käynti. Pyrin pääsemään salille sen kolme kertaa viikossa, kaksi on aivan ehdoton minimi, neljä alkaa olemaan luksusta. Miksi salilla käynti? Katsoa painojen nousevan, hitaasti mutta varmasti koko ajan treenatessa on se, joka antaa potkua harjoituksiin kerta toisensa jälkeen. Kun jalat jaksavatkin nostaa enemmän, kun kädet vaativat enempää painoja jotta lihaksissa tuntuu missään vaiheessa, kun selkälihakset ylipäätään edes tuntuvat olevan olemassa.

Salilla käynti on myös ns. no excuse - laji itselleni. Se, että sali on kalenterissa niin sinnehän mennään juuri silloin. Jos kävisin jossain ryhmäliikunnassa tiettyyn aikaan niin skippaisin nämä herkästi. Ei siihen tarvittaisi kuin yksi pidempi työpäivä, jäisi yksi kerta väliin niin kappas kun jäisivät loputkin. Tunnen itseni liian hyvin. Sali on auki ilta yhteentoista, ei ole mitään tekosyytä olla menemättä vaikka työpäivä venyisikin sen ratkaisevan 15min, mahdollisesti jopa 30min.


Käytännössä salilla käynti ei kaiketi ole se maailman paras laji painon pudottajalle joka haluaa tuloksia välittömästi samantien. En halua puhua laihduttamisesta, oikeastaan oikein olisi mielestäni puhua rasvan kadottamisesta. Kovin moni painon pudottaja kun seuraa tätä rasvan katoamisen prosessia vaa'an kanssa ja niin myös minäkin jossa kohtaa lyhyellä tähtäimellä lihasten kehittäminen ei ehkä ole se paras tapa saada paino laskemaan. Kun paino pysyy liki grammalleen samana joka ikinen päivä yli kuukauden ajan niin alkaa sinä hiljalleen tuntumaan, että ihan sama mitä tekee niin mitään ei tapahdu. No tapahtuuhan sitä, vaaka vain on väärä paikka siinä kohdassa. Mittanauha käteen osoittaa kyllä selkälihasten levinneen useamman sentin ja senttejä lähteneen niin vyötäröltä kuin lantioltakin. Aluksihan paino kyllä räsähti alaspäin. Salilla itselläni on alusta saakka tavoitteena ollut nostaminen ja painon lisääminen siihen paljonko rautaa nousee, niin kyllä se niin menee, että omaa painoa on turha tuijottaa vaan ennemmin vaatekokoja ja senttejä. Kyllä se lihas sitä rasvaa pois työntää sieltä kehosta, tuppaa vaan painamaan enemmän. Vielä kun muistaisi sen itsekin...

Ihan pelkkaa nostamista ei viikoittainen treeni tällä hetkellä sisällään pidä. Olen äärettömän huono kehonhuollossa, mutta koitan parhaani mukaan edes kahdesti viikossa venytellä vähän pidempään ja ennen kaikkea rullata foam rollerilla selkää auki paremmin ja paremmin. Läheskään aina tämä ei onnistu, pääosin keho kyllä muistuttaa sitten, että unohdin venytellä. Yleensä jalkapäivän jälkeisenä päivänä kun portaisen alas kävely on hyvin tuskaisaa. Kolmesta salikerrasta yhden vähintään 30min teen pelkällä kahvakuulalla, kiireviikkoina tämän teen kotona. Erityyppinen treeni pitää mielen virkeänä ja toisaalta syke on hyvin eri lukemissa nopeatempoisessa treenissä kuin nostaessa painoja. Tämän lisäksi sitten hissuksiin kävelyitä sen mukaan kun on aikaa.


Mistä se aika sitten löytyy? Karsimalla kaikesta muusta. TV:n katsominen oli ensimmäinen joka jäi pois. Hyvin monet arkena syömisreissut ystävien kanssa jäivät myös lauseen "Käykö sulle kahvittely, ehtisin salille ensin?". Voin kertoa, että yksikään ystävä ei ole sanonut, että ei käy, haluan kanssasi ennen kaikkea syömään enkä voi odottaa että käyt urheilemassa. Säännölliset salipäivät myös auttavat, maanantai, keskiviikko ja perjantai ovat ne omat päiväni. Eihän siellä salilla asua tarvitse (vaikka instafeedinistäni voisikin ajatella, että asun siellä).

Kaikkineen tein tietoisen päätöksen vuosi sitten, että aikaa salille on riitettävä. Se päätös hajosi kevään ja kesän aikana syistä, jotka voisi tiivistää: Työt ja siellä vaadittava puolen vuoden venyminen. Nyt kun se on ohitse, palasin päätökseen. Vielä oikeastaan sinnikkäämmin kuin aikaisemmin.

Sellainen siis se minun liikkumiseni, saan kaikkein eniten intoa sitä rautaa saa nousemaan enemmän ja enemmän ja hiljalleen saavuttaa niitä omia haamurajojaan. Millainen sinä olet liikkujana?

Hyvää perjantaita ja viikonloppua!

P.S. Jos haluat vilkaista enemmänkin liikuntaan liittyviä kuvia ja juurikin näitä samoja salikuvia muiden kuvien seassa, niin seuraa blogin somea (varsinkin instaa): Facebook, Instagram


Kaikki postauksen kuvat: Teemu Salminen (kurkatkaapa se Teemunkin insta, lisää salikuvia)

9.11.2016

Villaa talven keskelle


Tervetuloa talven lumiset päivät.

Täällä ne taas ovat, talven lumiapäivät. En kyllä ihan oikeasti odottanut niiden alkavan jo marraskuun alussa, mutta pukeutumiskysymys tämä kuitenkin lopulta on. Aavistuksen harmissani olen että syysvaatteet sai pakata pois, nahkatakin käyttö jäi aika lyhyeen, mutta lumella mennään siis. Etelässä saa oikeastaan kahlata hangessa, kuvat ovat viikonlopulta. Sunnuntain jälkeen lunta  on tullut vain lisää.

Kylmällä luotan itse ennen kaikkea villaan. Toki myös sekoitteisiin, mutta kyllä ne Irlannista kannetut ja Äidin tekemät neuleet vaan pääsevät juuri nyt oikeuksiinsa ja ahkeraan käyttöön samantien. En ole kyllä mikään talven ystävä pidemmän päälle, mutta tällä mennään kun tätä nyt on. Sää nähdä kauanko kestää.


Sinällään keli on kaunis ja lumi antaa valoa. Lenkkeily tosin on haasteellisempaa mutta muuten ei liikunnassakaan eroa tule. Kävely lumessa on kyllä tehokasta liikuntaa, vaelluskengissä tuntui sujuvan yllättävän hyvin. Hölkkääminen sitten vähemmän hyvin, mutta onneksi salilla voi hikoilla ulkona olevasta kelistä huolimatta.

Millainen talvi sillä suunnalla on?
Upeaa keskiviikkoa!

Neuleet: Aran sweater market
Farkut: GAP
Kengät: Deichmann
Laukku: Longchamp