23.5.2017

Äitiys"muoti"


Jokaisella on oikeus pukeutua kauniisti.

Sohaisen nyt aika varmasti muurahaispesää kun sanon että tähän mennessä Suomalaisissa kaupoissa näkemäni äitiysvaatteiden malli ja kuosit ovat pääosin kammottavaa katsottavaa omaan makuuni. Vaan antakaas kun perustelen: Olen hyvin pitkään pitänyt klassisista vaatteista. Nautin pukeutumisessani yksinkertaisesti ja kauniisti leikatuista vaatteista jotka istuvat sieltä mistä pitääkin. Olen löytänyt useampi vuosi takaperin itselleni sopivat farkut, ne jotka istuvat ja tiedän miltä hyvän näköiset farkut voivat näyttää. Pidän paljon mustaa, valkoista ja sinistä unohtamatta ajoittaista punaista väripilkkua. Ostan usein laatua ja pidän samaa vaatetta vuosia.

Sitten on ne näkemäni raskausvaatteet. On hyvin paljon värikkäitä kuoseja joita kestän itseni päällä todella huonosti, en koe oloani kotoisaksi kukkamekossa vaikka se olisi miten hillitty tahansa. Käytän hyvin vähän keinokuituisia vaatteita, en ollenkaan jos sen voin vaan välttää ja usein äitiysvaatteet ovat ihan ymmärrettävästi ko materiaaleja, pitäähän niiden venyä kasvavan vatsan mukana. Leikkaushan on hyvin usein mahdollisimman säkki eikä minusta taas pyöristyvää mahaa ole tarve verhota säkkiin, en ole lihava, olen raskaana vaikka ylimääräisiä kiloja on toki kertynyt niitäkin.

Sitten ovat ne kauniit, hyvin leikatut vaatteet joissa on hintakin sitten samaa luokkaa. Hinta joka saa lähinnä kauhistumaan ottaen huomioon miten vähän aikaa sitä vaatetta oikeasti käyttää. Maksaisin kyllä sen hinnan paidasta jos sille olisi käyttöä puolta vuotta pidempään.


Olen siis suomalaisten kauppojen kanssa täysin pattitilanteessa. En suostu pukemaan päälleni säkkiä ja vielä vähemmän yltiövärikkäitä kuoseja. Farkuissa selviän, kiitos BrittiAmazonista tilatun BellyBeltin, toivoakseni todella pitkälle. Kesälle löysin onneksi kaapista muutaman hameen joita voi myös pitää, yhden mekon tilasin Briteistä. Kaprit haluaisin vielä mutta jäänee haaveeksi. Paidat olen tilannut kaikki Briteistä ja Saksasta. Omissa vaatteissa on jonkun verran käyttökelpoisia mutta ei kauaa. Maaliskuussa ostin muutaman leikkaukseltaan hyvän puseron Primarkista. Eivät tyyliäni oikeasti mutta olen pitänyt tällä hetkellä kiitettävän usein. Pidin joskus moisia a-mallisia sifonkiunelmia enemmänkin joten ei kovin kaukana siitä mistä pidän.

Vaan alkaa olemaan vastassa se kun vanhat paidat eivät mahdu enää. Mistä siis inhimillisen hintaisia ja kauniita äitiysvaatteita? Mikä on paras kikka kolmonen jolla te selvisitte raskautenne pukeutumisesta?

Kaikki kuvan vaatteet on ostettu ennen raskautta.
Housut: GAP // Muut: Tommy Hilfiger

16.5.2017

Kevät ja rakkaus raitoihin


Miksi mekko? Koska olen kyllästynyt housuihin.

Tai ainakin olin viikonloppuna. Tämä aurinkoisessa kelissä otettu kuva on otettu mekosta jonka ostin tammikuussa saman tien kun näin sen. Olen kauan haaveillut raitamekosta joka oikeasti ja aidosti sopisi ylleni kunnolla. Haluan siihen siis leikkauksen enkä vain semmoista perus tuubia. Tiedätte kyllä millaisista mekoista puhun.  Kuvassa ei sitä näe, mutta haluan myös, että mekossa on hihat, tässä on sellaiset. Eivät kovin pitkät mutta varsin sopivat kesään.

Näin mekon jo tammikuun puolen välin tienoilla Stoccalla enkä oikeastaan ajatellut vaan ostin mekon. Viikkoa myöhemmin tein raskaustestin ja totesin, että saattaa olla että mekko ei vielä tänä kesänä pääse käyttöön. No onhan siinä venymisen varaa, mutta malli ei kyllä rehellisesti ole kasvavalle vatsalle mikään paras mahdollinen. Sehän on leikattu häivyttämään vatsaa, ei suinkaan antamaan sille tilaa. Parin vuoden etsinnän jälkeen ei mekon osto kuitenkaan harmita, eiköhän se 2018 tule sitäkin ahkerammin sitten käyttöön. Sen verran hyvin itseni jo tunnen että tiedän käyttäväni raitavaatteita kuitenkin joka ikinen kevät ja kesä. Rennommalla yhdistelmällä viikonlopun kunniaksi. Tämä sopii kyllä hyvin myös lyhyen jakun ja boleron kanssa töihin jolloin jalkaan voi vetää baltsut tai sitten korot.

Mikä on teidän kevään luottovaatteenne?
Aurinkoista alkuviikkoa!

Takki: MarksSpencer // Mekko ja tossut: Tommy Hifiger 

14.5.2017

Äitienpäivä


Äiti ymmärtää lasta ennen kuin tämä itsekään tietää mitä tarvitsee.

Tänään on äitienpäivä, päivä joka tänä vuonna on hyvin erilainen itselleni. Tämä on, toivottavasti, viimeinen kerta kun olen itse "vain" lapsi. Kun ostin äidilleni kortin jossa luki "Hyvää äitienpäivää äidille" sen sijaan, että siinä lukisi "Hyvää äitienpäivää äidille ja mummille". Viimeinen äitienpäivä kun aamiainen ei tule sänkyyn kannettuna ja kun en vain teeskentele nukkuvaa samalla kun pelkään keittiön hajoavan sen sileän tien.

Minulle äiti on ollut aina valtavan tärkeä ihminen. Tottakai me tappelimme kun olin teini, kun on kaksi naista jotka menevät ylös alas temperamentilla niin ei siinä räjähdykseltä säästy. Siitäkin huolimata tiesin aina, että äitiin voi luottaa. Äidin kanssa käytiin lenkillä kun olin lapsi, minä poljin pyörällä ja äiti juoksi. Jätin pyörän käännöspaikan mäen päälle ja juoksin vastaan ja juoksin mukana loppumatkan käännökseen kunnes taas poljin kotiin vieressä.

Äidin kanssa käytiin ja käydään edelleen teatterissa, kulttuuria katsomassa. Muistan ne lukuisat reissut ihan lapsuudesta viimeisimpään saakka ja seuraava onkin onneksi jo kesäkuussa edessä. Äidin sylissä istuttiin lapsena kun tahkottiin lukihäiriön läpi ja koitettiin opetella lukemaan. Sen jälkeen luettua tulikin ahkerasti ja tutuksi tuli lause "Ihan sama mitä lukee, kunhan lukee". Useampi kirja tuli kirjakerhojen kautta äidiltä vinguttua ja hyvin usein saatuakin.


Äiti antoi oman rakkautensa reissaamiseen eteenpäin ja matkailu antaa valtavasti elämyksiä edelleen. Kerta toisensa jälkeen se antaa uudelleen ja uudelleen mahdollisuuden nähdä kaikkea uutta ja kokea. Äiti kun on aina panostanut kokemukseen enemmän kun vaikka isoon omakotitaloon ja siitäkin olen kiitollinen, kokemukset tuovat muistoja valtavan paljon mukanaan.

Äiti on myös se, joka on kantanut niiden kaikkein pahimpien läpi. Äiti oli se, jolle saattoi itkeä kaikki maailman huolet. Ja jolle edelleen saatan soittaa oli ongelma isompi tai pienempi. Pienemmät ongelmat lienevät tasolla "Mitä multaa mun pitää ostaa mun limoviikunoille" kun joskus heinäkuussa mieleen tulee mullat vaihtaa. Tai kuten viimeisimpänä, koska minä en osaa ommella: "Voitko äiti paikata mun farkut ettei tartte näin raskaana ostaa uusia kun nämä menee nämä vanhat isot vielä". Mitäkö äiti vastasi? "Voin paikata". Pienemmät ja isommat asiat, kaikki niin tärkeitä.

Äiti on antanut myös minulle sen tärkeimmän, tajuamisen siitä, että minä voin olla äiti joka matkustaa, käy teatterissa ja tekee kohtalaisen urankin vielä töissä. Koska sitä äiti ennen kaikkea tällä hetkellä on: Esikuva tyttärelleen siitä, millainen äiti itse toivoisin omalle lapselleni olevani. Esikuva joka varmaan tulee syksyllä saamaan useammankin soiton kun paniikissa koitan äitiyttä opetella itse.

Kiitos Äiti, hyvää äitienpäivää vielä näin oikeanakin äitienpäivänä sinne mökille hesarin äärelle!

Hyvää äitienpäivää!



11.5.2017

Ruokailu ja liikunta tällä hetkellä


Jos kotonasi on hyvää ruokaa, syöt terveellisemmin.

Sain kysymyksen siitä, miten tällä hetkellä syön ja liikun. Hieno aihe, johon mielelläni tartun. Lyhyesti vastaus on: Kuten tähänkin saakka, mutta eihän niin lyhyestä vastauksesta postausta saa aikaa, joten kerronpa vähän pidemmälle. Ensinnäkin olen koittanut, elämänmuutoksen alusta saakka oikeastaan, noudattaa ideaa siitä, että syön 80% ajastani terveellisesti. Eihän ensimmäisessä kuvassa oleva marenki-sitruunapiirakka mikään terveellisyyden huippu ole, mutta se olikin toisessa kaupungissa asuvan ystävän kanssa pitkästä aikaa kohdatessa nautittu herkku jota siivitti muutaman tunnin hyvä ja vaiherikas keskustelu. Sitäkin edelsi kuitenkin terveellinen pääruoka runsailla kasviksilla ja vähällä soosilla. Se on osa sitä 20% syömistä joka sisältää ystävien kanssa alas istumisen ja muun herkuttelun.

Pääosin kuitenkin syön kotiruokaa ja tiedän mitä syön. Olen edelleen kohtalaisen tarkka siitä mitä syön arkena, otan useinmiten töihin eväät mukaan vaikka tarjolla olisivatkin Helsingin keskustan ravintolat kaikkine upeine lounaspaikkoineen. Ennemmin silti tietän mitä syön ja ennen kaikkea paljonko syön sitä. Olen lisännyt saamieni ohjeistuksien mukaisesti kuitua ruokavaliooni, lähinnä siis riisin tai perunan muodossa lounaalle. Alin kuva kertoo enemmän siitä, mitä syön joka päivä. Viikonlopun aamiainen on runsaampi, mutta koitan lisätä hitusen kauran muodossa kuitua (Elovenan uusi kauraleipä on vehnätön joten vatsa kiittää) ja kasviksia unohtamatta sitten proteiinia. Kahvista en ole osannut luopua, eikä onneksi ole tarve.


Treenaamisessa puolestaan edelleen käyn salilla ja kävelemässä. Haaveissa oli aloittaa lenkkeily kun kelit sen sallivat, mutta siihen sain valitettavasti kiellon veriarvojeni takia. Tosin syke pompahtaa sen verran nopeasti muutenkin, että reippaalla kävelyllä saa aikaan myös aikamoisen sykkeen nousun. Kokeilin jopa sauvojen kanssa kävelyä, niillä vasta saisikin sen sykkeen nousemaan. En silti ole ihan sinut niiden kanssa suihkimisen kanssa, mutta ajoittain niiden kanssa. Pidemmät, yli tunnin kävelyt ovat myös osa liikuntaa, edesyksi kerran viikossa.

Kaikkineen siis treeni on kohtalaisen sama kuin ennenkin. Neljään kertaan salilla en kykene, en todellakaan joka viikko jota tein vielä joulukuussa ja tammikuussakin. Sen sijaan kahdesta kolmeen kertaan salilla ja muutama lenkki kävellen on pitänyt huolen siitä, että liikuttua tulee viitenä päivänä viikossa. Viime vuoden lopussa taisi olla pari kuukautta kun liikuin joka ikinen päivä jos kävelyt laskee, mutta totesin viisi kertaa olevan varsin hyvä senkin, etenkin kun se syke kohoaa kävellessä sen verran huikeasti. Uiminen on myös tulossa hiljalleen ohjelmaan sekin, hyvää liikuntaa sekin.

Lyhyesti siis en ole pahemmin tehnyt hirveästi muutoksia. Kokeilin alkuun suositeltua ruokavaliota ja rehellisesti voin ihan valtavan huonosti. En meinannut jaksaa tehdä mitään. Opetus sekin, vaikka joku sopisi joillekin, niin joskus on kuunneltava ennen kaikkea vain omaa kehoaan ja sitä mikä sille sopii. Paluu takaisin ruokavalioon joka ei lähtlkohtaisesti turvota sopi itselleni enemmän kuin paremmin.

Semmoinen siis tämä pidempi vastaus kysymykseen, samaa terveellisyyttä noudattaen mennään edelleen. Joka päivä se vaatii sen päätöksen, että olen tänään terveellinen, siitä en ole eroon päässyt ja tuskin pääsenkään koskaan. Terveellisyys on valinta joka päivä olla terve.

Upeaa torstaita ja hyvää lopuviikkoa!


8.5.2017

Raskaus tällä hetkellä


Elämä on riittävän vaikeaa ilman että joku potkii sinua sisältä.

Näin maanantain kunniaksi pari kuvaa joista eneimmäinen sai sen saatuani kyyneliin saakka. Oli niitä päiviä kun itkin aamusta raskauskuville ("Miten noi voi näyttää noin kauniilta noissa ja mä tunnen oloni vaan valtavaksi rannalle ajatuneeksi valaaksi") ja pelkästään suloiset eläinkuvat aiheuttivat liikutusta. Lyhyesti voisi sanoa, että hormonit toimviat kyllä ja riittävän hyvin. Sitten viesteihin kilahti tämä kuva ja toteamus, että laitoin sulle loput kuvat kanssa. Olin edeltävänä päivänä käynyt iltakävelyllä ystävän kanssa joka nappasi muutaman kuvan mahasta joka alkaa vaatimaan jo kikkailuja että saa pidettyä normaaleja housuja ja paidatkin saavat olla mielellään jo pitkiä. Vaatteista on kaksi laatikko jo nostettu odottamaan parempaa hetkeä.

Kaikkineen olo ei ole maailman hehkein tällä hetkellä, vaikka myönnettävä on, että kuva nostaa kyyneleet silmiin. Ainakin sillä hetkellä se olin vain minä ja lapsi ja meri. Meri on itselleni valtavan tärkeä elementti ja niin se tuntui pienellekin olevan. Koko illan kestävä jalkapallon pelaaminen vatsassa loppui kuin seinään meren kohinaa kuunnellessa.

Vielähän tätä on jäljellä, suunnilleen puolet ja vatsa senkun kasvaa kasvamistaan. Ilmeisesti toisella ovat jonkun sorttiset kasvuviikot menossa tällä hetkellä. Hormonit heittävät tunteita puolelta toiselle, pääosin liikuttuminen tapahtuu ihan mistä tahansa. Kehon muutoksissa on vaikea pysyä perässä ja liinkunta käy haasteellisemmaksi sykkeen noustessa taivaisiin helposti. Toki, kuten ystäväni totesi jo reilu kuukausi sitten "Sä oot sitten noilla veriarvoilla korkeenpaikan leirillä syksyyn saakka". Ainakin on hapenottokyky kohdallaan siis syksyllä.

Ajoittain kykenen suhtautumaan kaikkiin muutoksiin huumorilla ja toisinaan taas on päiviä, kuten viime viikolla kun tuijotan pelikuvaani enkä voi olla ajattelematta, mihin kaikki työ katosi.

Myönnettävä on, ei tämä helppoa ole. Ilmeisesti niitä joille raskaus sopii on heitäkin olemassa mutta en itse valitettavati siihen joukkoon kuulu. Millainen kokemus teillä oli raskaudestanne?

Aurinkoista maanantaita ja hyvää uutta viikkoa!

Vielä se vähemmän hehkeä kuva, joka kyllä tämäkin hymyilytti.

Postauksen molemmat kuvat: Teemu Salminen


Bloglovin'Blogit.fi, FacebookIndiedaysInstagram, Twitter

6.5.2017

Kevät kokonaisuus


Jos meillä ei olisi talvea, olisiko kevät yhtä tervetullut?

Kevät ei varsinaisesti ole tullut kovin aikaisin tänä vuonna. Vaihdellen on viimeiset pari kuukautta puettu päälle niin trenssiä kuin paksumpaakin takkia. Sentään talvikengistä pääsin kokonaan luopumaan, mutta avokkaisiin saakka en ole vielä uskaltanut mennä, hiljalleen ne kuitenkin alkavat houkuttamaan kaapista nekin. Korot voinee tältä vuodelta unohtaa ainakin suurimmaksi osaksi, sen verran tuntuvat jalat haluavan turvota, että en ala niitä kurittamaan vielä kengillä, joissa niillä ei ole optimaalisen mukava asento.

Toistaiseksi olen aika pitkälti voinut mennä vielä omilla vaatteilla, vaikka pari laatikollista niitä saikin nostaa pois "masentamasta". Muutama pidempi paita on tullut ostettua myös. Vaatteet sinällään ovat siis vanhat, kaapista esile kaivetut, mutta varsin hyvät sellaiset. Kevään tulon huomaa omalla kohdalla jos ei mistään muusta niin ainakin lisääntyvästä raitojen määrästä. Samoin punainen hiipii hiljalleen vaatetukseen mukaan.

Käsilaukun on nykyisin korvannut myös joululahjaksi saatu reppu, kulkee läppäri ja eväät paljon kevyemmin mukana. Toki tyylikkyys ei ole ehkä se paras mahdollinen, mutta käytännöllisyys voittakoon tässä kohdassa.

Miltä teidän kevätpukeutumisenne näyttää?
Aurinkoista viikonloppua!

Takki; Marks&Spencer // Farkut: GAP //Paita: Primark
Reppu: Haglöfs // Kengät: Vanhat

1.5.2017

Vappu 2017


The joy of living, its beauty, its all bound up in the fact that life can surprise you.
- Frank Herbert - 

Elämä todella pääsee joskus yllättämään. Joskus sitä on varsin urautunut ja omalla tavallaan tyytyväinenkin siihen urautuneeseen arkeen. On työ, joka tarjoaa haasteita. On hyvä avioliitto, jossa ollaan samalla aaltopituudella. On harrastuksia joista nauttii ja jotka tasapainottavat arkea. On rakkaita ja tärkeitä ystäviä joita näkee usein ja paljon. Sitten tulee se muutos joka muuttaa ajattelutapaa ja aiheutaa, niin hyvässä kuin pahassakin enemmän tai vähemmän mietintää. Harrastukset pysähtyvät tauolle ja töissä saa miettiä miten selviää kaikesta keralla eteen tulevasta. Onneksi kaikki ei ole muuttunut ja tulevakin muutos on toivottu - meille nimittäin tulee lokakuussa perheen lisäystä pienen ihmisen muodossa.


Tammikuussa koettu iloinen sokki muuttui nopeasti terveyden tilan laskiessa liki samaa tahtia kun raskausviikkoja tuli lisää. Verenpaine ja hemoglobiini romantivat molemmat tammikuussa työterveyden ottamista arvoista reilusti ja se näkyi jaksamisessa samantien. Samalla kroppa pisti kunnolla vastaan ruokavaliolle johon ohjeistuksen mukaisesti oli vaihdettu. Etenkin maalis- ja suurin osa huhtikuutakin menivät täysin karsiessa kaiken mahdollisen pois. Sen lisäksi että pois jäi blogimaailma niin liikuntakin tuntui joinain viikkoina olevan liikaa ja olotilaan ei tuntunut auttavan mikään. Kunnes sitten sain ruokavalioon uudelleen katsauksen ja palattiin käytännössä siihen mitä se oli ennen raskautta, kotimaisia viljoja karsittiin pois ja kuidut haettiin muulla tavalla. Hiljalleen viimeisen viikon aikana keho on alkanut puhdistumaan ja jaksaminen kohentunut huomattavasti. Ei toki tasolle jossa se tammikuun alussa oli, mutta sitä oikeastaan kukaan ei kaiketi voi odottaakaan kun hemoglobiini ja verenpaine ovat edellleen huomattavan alhaalla.

Harvemmin kaiketi raskaudestaan saisi valittaa tai tuoda esille sen huonoja puolia, mutta sen päätin jo alusta saakka, että en aio vain sokerikuorruttaa oloani. Ei sillä, että blogista myöskään olisi muodostumassa pelkkää raskaus-blogia, vaikka ne asiat monesti mielessä pyörivätkin. Tarkoitus olisi edelleen saada tänne niin asukuvia kuin muitakin kuulumisia. Ne ystävät eivät ole kadonneet minnekään ja miehenkin kanssa on tullut reissattua ja muutenkin tehtyä kaikkea kiva yhdessä sekä erikseen. Sinällään siis aihepiirit monipuolistuvat, tänne vain tulee yksi aihe lisää.


Neljä kuukautta on kuitenkin edellisestä postauskesta, joten muutakin on tässä kerennyt tapahtumaan. Aloitetaan siitä itselle kaikelle rakkaimmasta, eli matkustamisesta. Joulukuisen Barcelonan reissun jälkeen olen piipahtanut viikonlopun verran Lontoossa tammikuussa hyvän ystävän kanssa ja maaliskuussa kävimme miehen kanssa Irlannissa Connemarassa viikon verran Pyhän Patricin päivän ympärillä. Kumpainenkin reissu oli varsin onnistunut vaikka kunnon heikentyminen ehkä eikin suurimman terän Irlannin reissusta, ihan niin paljon en kävellyt kun olisin ns normaalikuntoisena kävellyt. Mutta tulihan sitä silti nähtyä valtavasti kaikkea.

Töiden puolesta vauhti nopeutui huomattavasti tammikuussa joka tarkoitti lisää mahtavia uusia haasteita, joihin tartuin enemmän kuin mielelläni. Reissuja on siis tullut myös Ruotsiin töiden puolesta jonkun verran, mutta ainakin teen sitä mistä nautin.

Harrastukset rullaavat myös mukavasti eteenpäin vaikka osasta onkin joutunut karsimaan ja muokkaamaan sitä miten paljon tekee ja mitäkin. Ystävät ovat osa harrastuksia. Sen lisäksi olemme saaneet vihdoin pyörimään tyttöjen kanssa kerran kuussa syömisen joka tuo sekin rentoutta mukaan elämään. Unohtamatta tietenkään teattereita, muutaman näytöksen olen ehtinyt tämän vuoden puolella jo näkemään.


Kaikkein tuoreimpana kuulumisena onkin sitten vappu. Sinällään vappu on itselleni vuoden suurimpia juhlia. Se on aina merkinnyt kevättä ja lähestyvää kesää. Skumppalasi on kohotettu piknikillä niin raekuurojen keskellä kuin kauniin aurinkoisessa kelissäkin. Tänä vuonna iltaa istuttiin ystävän luona vappuaattona siman, nakkien, perunasalaatin ja munkkien voimalla. Osa toki myös skumpan. Aatona sitten haettiin miehen kanssa perinteiset vappujäätelöt, ne kevään ensimmäiset irtojäätelöt ulkona (nekin on aika monta vuotta syöty kelissä kuin kelissä) jonka jälkeen suuntasin ystävän parvekkeelle piknikille. Miksi ystävän parvekkeelle? Kun nenä vuotaa hitusen verran edes niin sitä ei ota riskiä, että olisi kipeänä ja lähde Ullanlinnanmäelle. Toisaalta parvekkeella oli hyvä istua ja kun sormissa alkoi olemaan vähänkin viileää, niin saattoi siirtyä sisälle syömään munkin kahvin kanssa mukavasti sohvalle.

Kaikkineen siis vappu sujui oikein mukavasti, yksi hyvien vappujen onnellisessa jatkumossa. Vappu on edelleen se suosikkini kaikista juhlista. Miten teidän vappu meni?

Hyvää toukokuuta ja pirteää uutta viikkoa!