12.2.2016

Vampyyrien tanssi

 Kuva © Mirka Kleemola, Maari Järvinen

Musikaalit eivät saa riittävästi arvostusta upeudestaan. Se on kuin astuisi toiseen universumiin. 

Hyvin harvoin jään sanattomaksi, mutta kun niin tapahtuu niin sanattomuus saattaa kestää muutaman päivänkin. Tällä kertaa sanattomuuden aiheuttaja oli blogin yhteistyökumppani Helsingin kaupunginteatterin musikaali Vampyyrien tanssi. Viime viikon keskiviikkona ensi-iltansa nähnyt musikaali vei sanat suusta kerralla. Ennen kuin mennään siihen mikä siinä oikeastaan oli niin hyvää (vähän eritellymmin kuin sanoa vaan kaikki), niin miksi vampyyrit? Mikä yön ruhtinaissa sitten edes viehättää? 

Lienee paikallaan todeta, että minä(kin) kuulun niihin jotka ovat lukeneet ja katsoneet nuorempana jos jonkinmoista romantisoitua huttua ja vähemän huttua vampyyreista. Draculasta Buffyyn ja kaikki siltä väliltä. Metsästäjät pääosin taisivat olla niitä hyviksiä, mutta eivät ne koskaan samalla tavalla kiehtoneet kuin ajatus kuolemattomista yöneläjistä. Törmäsin eilen muutamaan lainaukseen internetin ihmemaassa: "When other little girls wanted to be ballerinas, I kind of wanted to be a vampire". Lapsuudesta en ole varma, mutta esiteininä ainakin. Toisaalta uppoan myös niihin joihin sopii yhtä hyvin lainaus "Not every girls pince is from Disney" höystettynä erinäisillä Keskimaan hahmojenkuvilla, että lieneekö tuo sitten ihme, jos yönruhtinaiden kielletty maailma kiehtoi nuorta mielikuvitusrikasta mieltä. 

Se Vampyyrien tanssissa ennen kaikkea kiehtoo, kielletty maailma. Peacokin lava taipui yllättävän hyvin tämän kokoisen musikaalin näyttämöksi. Vähän pelkäsin etukäteen mahtuuko Vampyyrien tanssi tämän kokoiselle lavalle, mutta mahtuihan se ja yllättävän hyvin. Puvustuksesta voisin puhua tuntitolkulla. Pitkät viitat, loppuun saakka hiotut kokonaisuudet herättivät lavalle vampyyrit juuri sellaisina kun ne on totuttunut niin monessa elokuvassa näkemään. Maskeeraus toisti samaa teemaa. Olen monesti sanonut, että itselleni yksi tärkeä osa teatterissa käyntiä on visuaalisuus ja tämä musikaali onnistui kyllä täyttämään jokaisen odotuksen. Lienee paikallaan myös mainita, että musikaalin saksaksi nähneen teatteriseuran mielipide oli se, että käännös on todella hyvä.

 Raili Raitala ja Mikko Vihma
Kuva © Mirka Kleemola

Miehityksiä pääroleihin on kokonaisuudessaan kaksi. Lippuja varatessani en edes katsonut kumpi mieltys on tarjolla, meille tarjoiltiin Petrus Kähkönen Alberttina, Antti Timonen Abronsiuksena, Raili Raitala Sarahina ja Mikko Vihma Kreivinä. Tarjolla oli siis neljä upeaa laulajaa, joista jokaisen ääni oli kertakaikkisen upeaa kuultavaa. Läoisävelletyssä musikaalissa sitä laulua riittää aika tavalla, saa ihmetellä miten ääni kestää. Vaan ei yksin näyttelijät, yksin musiikki eikä edes yksin visuaalisuus ollut se syy joka vei sanat suustani. Koko musikaalin ajan viittauksia useampaan muuhun teokseen vampyyreista tulvi viihdyttämään enemmän tai vähemmän aiheeseen perehtynyttä. Varmasti osa meni ohitse, mutta uskoakseni suurimman osan korva ja silmät poimivat mukaansa. Silti nekään eivät riittäneet siihen, miksi juuri tämä musikaali oli juuri niin hyvä.

Muutamalle ystävälleni tiivistin kokemuksen sanoilla: Ensimmäinen puoliaika on kuin mikä tahansa suurmusikaali, toinen puoliaika on jotain musikaalin ja hevikeikan sekoitusta. Vampyyrien tanssi todella vyöryy katsomoon saakka, se tulee päälle ja tempaisee mukanaan. Tahti vie kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin, katsojan ei auta kuin pitää penkistä kiinni ja nauttia vauhdista. Kun musiikki nostattaa ihon kananlihalle, vyöryy kauhukomedia sen voimalla eteenpäin, eikä sitä ollut ihan varma tulisiko sitä itkeä liikutuksesta vai nauraa kyyneleet silmissä.

Hengästyttävä kokemus, johon sanat "suosittelen" eivät oikein tunnu riittävän. Melkein mieli tekisi sanoa: Se on pakko nähdä. Enkä ole yhtään varma, että itselleni yksi kerta riittää.

Hyvää perjantaita!

P.S. Käykää vilkaisemassa Youtubesta Vampyyrien tanssin traileri.

Helsingin kaupunginteatteri on blogin yhteystyökumppani.

Jonas Saari ja Anna Victoria Eriksson
Kuva © Mirka Kleemola

Seuraa blogiani // Follow my blog:

8.2.2016

Striped blazer


Jos meillä ei olisi talvea, ei kevät tuntuisi niin hyvältä.

Kevät ja raidat, voisin puhua niistä vaikka kuinka ja kanssa. Eikä tämä postaus tunnu olevan mikään poikkeus. Kaupat tuntuvat tulvivan raidallisia vaatteita tällä hetkellä ja voitte vaan arvata millainen on hiljalleen koko vaatekaappini sisältä. Uusia raitoja ei tosin ole tullut tämän jakun lisäksi kuin kahden puseron verran, joten sinällään vielä jonkin tyyppisessä kohtuudessa olen kaiketi pysynyt. Tämä Espritin jakku oli normaalihintainen, puserot ovat olleet kumpikin alessa, sellaisia perus töissä jakun alla pidettäviä puseroita.

Painon putoaminen on aiheuttanut vaatekaapin muuttumista aika tavalla. Suurimmaksi osaksi vaatteita on lähtenyt todella paljon kierrätykseen ja tilalle on tullut huomattavasti vähemmän vaatteita. Pääosin siksi, että en halua ostaa ns. välikoon vaatteita kovin paljon. Työ "uniformuksi" onkin alkanut muodostumaan (kiito aavistuksen höllempi pukukoodi) pusero, farkut ja jakku. Vähän vaihdellen, mutta aika samoilla mennään. Jokusen kerran tulee se mekkokin puettua ylle, mutta niiden kanssa alkaa olemaan sama kehon muokkaantumisen ongelma kuin niin kovin muunkin vaatteen kanssa. Vaan kyllä ne plussat nämä muutamat miinukset voittavat, tyhjä tila vaatekaapissa lähinnä hämmentää.

Hyvää maanantaita!


Pusero/Blouse: Lauren Ralph Lauren //Jakku/Blazer: Esprit // Farkut/Jeans: H&M//
Laukku/Bag: Longchamp // Huivi/Scarf: Balmuir


Seuraa blogiani // Follow my blog:

3.2.2016

Maybelline Master ink matte


Olkoon rajauksesi aina tasaiset.

Helpommin sanottu kuin tehty, etenkin nestemäisen rajauksen kanssa vaan harjoitus taitaa tässä(kin) kohdassa tehdä mestarin. Aloitin oikeastaan arkikäytössä ohuen rajauksen tekemisen harjoittelemisen vasta viimevuoden puolella. Juhlaan olen ne hyvin monta vuotta jo silmiini taiteillut, mutta arki-aamuna sille keskittymiselle ei ole samalla tavalla aikaa. Vaan harjoittelemalla toki sekin taito paranee, kuten niin moni muukin. En oikeastaan välittänyt millä ne rajaukset sutaisin aamulla (joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä) kunnes sitten viime viikolla päätin kokeilla uutta tuotetta. Edellisen loputtua ja kun ne rajaukset alkavat hiljalleen onnistumaankin aamulla ilman suurempaa sotkemista kävelin kauppaan ja itselleni ehkä tyypilliseenkin tapaan tein totaalisen heräteostoksen tämän eyelinerin muodossa.

Hämmennyin ensimmäisellä kerralla rajaukset aamulla laittaessani lopputulosta. Maybellinen master ink matte teki sen, mitä ilmeisesti en ollut osannut edes ajatella, sai aikaan todella luonnollisen näköisen lopputuloksen. Onhan se aikaisemminkin onnistunut, mutta kokonaan mataksi kuivuva rajaus todella tuo luonnetta ja kun rajauksen tekee riittävän ohuena niin tulos on ennemminkin katsetta avaava, kun se, että edes näyttäisi siltä, että silmissä on rajaus. Tottakai tämän saa aikaan monella muullakin nestemäisellä rajauksella, mutta itse ihastuin tähän n. 8€ hintaiseen tuotteeseen kyllä saman tien. Ei siis mitenkään hullumpi ostos, eikä etenkään hullumpi heräteostos. Toki aamusta tulee edelleen jotain virheitä ja joskus se rajaus on miten sattuu, puhumattakaan siitä että se olisi tasainen. Vaan sen takia sitä tuleekin sitten harjoiteltua ahkerammin.

Ohut kärki auttaa tekemään ohuen rajauksen ja pysyyhän tämä ihan hyvin kädessäkin. Monella on varmasti kovempia vaatimuksia kuin itselläni vastaavan tuotteen kanssa, mutta tällä hetkellä tämä on kyllä ehdoton suosikkini.

Onko jollakulla kokemusta Maybellinen Master inkistä mattaversiona?
Hyvää keskiviikkoa!


May the wings of your liner always be even.

Easier said than done I think. But since I have been doing those quite many mornings I seem to have some kind of hold on to at least how my eyes work with that. My latest crush on eyeliners in Maybelline master ink matte, perfect for that everyday use, giving some thin lining to you eyes, as well as being matte, no need to think if you have too shiny yes (thing you need to consider after those firts linings are here to stay). Have you tested this one yet?

Lovely Wednesday!




Seuraa blogiani // Follow my blog: